Jigglypuff: Kiva kuulla, etten ole ainoa painon takia harmistunut. Sekin varmasti mulla vaikuttaa, että on tunteet pinnassa ja muutenkin reagoin voimakkaasti kaikkeen pienimpäänkin mielipahaan. Tuollon koko homma tuntui kohtuuttomalta, varsinkin kun se täti alkoi piirtelemään niitä ravintoympyröitään...Voi luoja. No, se teki kaiken muutenkin niin rutiinilla, että luultavasti se vaan toimi niin kuin tuossa tilanteessa "pitääkin" eikä mun pitäis sitä henkilökohtaisesti ottaa. Mutta yritä se nyt sanoa tälläselle hormoniheikolle..
Nyt oon kuiteskin saanu itteni uskomaan siihen, että EN ole lihava eikä tässä ole mitään hätää, en tule painamaan tonnia raskauden lopussa jne...Mitä draamaa!
Mulla on ollu viime päivinä ihan todella normaali olo. Ainoa on noi vihlaisut alavatsassa, mut niitäkin on enempi iltasin ja öisin. Viime yönä heräsin kun niin voimakkaasti vihlas. Rinnat on taas tosi kipeät, niidenkin jomotukseen herään öisin. Eli tuohon yöaikaan siirtynyt oireilu, päivät menee ihan ok, mutta väsyttää kovasti. Senkin takia tulee tiristeltyä kauheasti, kun ei saa mitään tehtyä väsymyksen takia. Ja pienetkin erimielisyydet ihmisten kanssa aiheuttavat itkukohtauksia. Raivokohtauksista puhumattakaan... Jos ei paremmin tietäs, vois kuvitella olevansa vaikka hullu.
Vielä pari viikkoa np-ultraan. Kun jaksaiskin odottaa. Vaikka onkin seesteinen olo, niin kyllä se epävarmuus aina väliin nostaa päätään, varsinkin sillon kun ei ole mitään oireita ja olo ihan normaali. Viikkokin vaihtuu taas ja sehän onkin "jo" 11.
Nyt oon kuiteskin saanu itteni uskomaan siihen, että EN ole lihava eikä tässä ole mitään hätää, en tule painamaan tonnia raskauden lopussa jne...Mitä draamaa!
Mulla on ollu viime päivinä ihan todella normaali olo. Ainoa on noi vihlaisut alavatsassa, mut niitäkin on enempi iltasin ja öisin. Viime yönä heräsin kun niin voimakkaasti vihlas. Rinnat on taas tosi kipeät, niidenkin jomotukseen herään öisin. Eli tuohon yöaikaan siirtynyt oireilu, päivät menee ihan ok, mutta väsyttää kovasti. Senkin takia tulee tiristeltyä kauheasti, kun ei saa mitään tehtyä väsymyksen takia. Ja pienetkin erimielisyydet ihmisten kanssa aiheuttavat itkukohtauksia. Raivokohtauksista puhumattakaan... Jos ei paremmin tietäs, vois kuvitella olevansa vaikka hullu.
Vielä pari viikkoa np-ultraan. Kun jaksaiskin odottaa. Vaikka onkin seesteinen olo, niin kyllä se epävarmuus aina väliin nostaa päätään, varsinkin sillon kun ei ole mitään oireita ja olo ihan normaali. Viikkokin vaihtuu taas ja sehän onkin "jo" 11.