Toisaalta huojentavaa, että täällä on toisillakin kökköjä kokemuksia neuvolakäynneistä, mutta tosi kurjaa!
Madie, me varmaan käydäänkin samassa neuvolassa, mikäli muistan oikein asuinpaikkasi :) Paluumuutettiin Annalaan syyskyyssa Kangasalta, siellä kerkesin käymään ensimmäisen neuvolakäyntini ja siellä terkka oli aivan ihana, harmi kun jouduttiin vaihtamaan neuvolaa :(
Nykyinen oma terkka on nuori, mutta vaikuttaa ihan mukavalta. Oman lääkärin olen tavannut vasta yhden kerran ja siitä jäi jotenkin kylmä fiilis. Eka lääkärikäynti ajoittui juuri viikko ennen np-ultraa ja kappas kun oman neuvolan ultrat ja doplerit on sitä luokkaa, että ne sais heittää mappi Ö:hön. Doplerin johto oli teipattu ilmastointiteipillä metrin matkalta ja ultrassa oli joku ihmeellinen musta viiva näytössä, "joka ei vielä ainakaan ennen kesälomia siinä ollut". Ei kuullut täti sydänääniä saati nähnyt kohdussa yhtään mitään. Siinä sitten pahinta peläten viikko eteenpäin ja odottaan että pääsee ultraan keskusneuvolalle, jossa kaikki sitten onneksi paremmin kuin hyvin. Mutta elämäni kamalin viikko, kun joutuu miettimään, että onko siellä masussa ketään ja lääkärikin vain totesi, että ei pidä huolestua, vaikkei hän mitään tällä ultralla näekään! No mitä muutakaan siinä voi kun huolestua!?!
No nyt sitten joulun jälkeen kävin lääkärikäynnillä, mutta paikalla oli sijainen, nuori venäläisnainen. Koko raskaus on kaikin puolin ollut helppo, mutta nyt joulun aikaan supistukset ovat lisäntyneet, kivuttomina, mutta tulevat tiuhaan tahtiin. Valitin myös sälkäsärkyä, johon minulla on taipumusta, monet iskias-kivut ja noidannuolet sairastaneena, eikä niiden syntyyn tarvita minun selälläni kuin pieni väärä liike, niin ollaan kävelemättä 2 viikkoa. Mutta kaikkihan nämä johtuivat vain ja ainoastaan siitä että painoa on tullut nyt 12 kg ensimmäisestä punnituksesta, lääkärikäynniläni olin rv 28+5. Ja tässä vaiheessä supistukset ihan normaaleja, kunhan eivät tule levossa. "Mutta kun sitä painoa on tullut ihan liikaa". Sitten mittasi sf-mitan ja sai lukemaksi 26-27cm ja vatsa kuulemma aivan liian suuri.Tämä lääkäri myös osasi hienosti merkitä kortin käyrille nämä molemmat mitat yhden pykälän liian korkeiksi, eli kortin käyrillä mittani olivatkin 27-28cm, jolloinka sitten mennäänkin hieman yläkäyrän yläpuolella. Lapsivettä oli kuulemma hirveän paljon, jonka vuoksi hän ei saanut selville vauvan tarjontaa. Neuvolakorttiin kirjoitti vauvan olevan kuitenkin raivotarjonnassa. Että ota nyt näistä sitten selvää!
Tässä tulee nyt vähän toistoa, kun mainitsin tämän jo tuolla supistuksia-osiossa....Mutta... maanantaina palasin töihin lomien jälkeen ja masua supisteli ihan hirveesti ja liitoskivut on välillä ihan kauheita. Olen töissä siis päiväkodissa, jossa koko ajan ollaan liikkeessä ja työnkuvaan nyt van kuuluu nostelua ja kyykkimistä. Olo oli tosi vaikea koko maanantain ja illalla sitten soitinkin taysiin kun olin huolissani vauvan voinnista. Tiistaina poikkesin neuvolalla hakemassa lisää liuskoja sokerimittausta varten ja omalle terkalleni kerroin tiuhaan tulevista suppareista ja liitoskivuista, mutta eipä se siihen muuta kuin voivotteli että niitä tulee ja toivotteli jaksamisia. Tänään kävin työterveydessä pitkään jatkuneen flunssan takia, mutta eihän mua mikään vaivaa. "Nenän tukkoisuus nyt vaan valitettavasti kuuluu raskauteen". Keskustelin hänen kanssaan myös suppareista ja kerroin että töissä on hankalaa ja kysyin voisiko kirjoittaa minulle sairaslomaa ainakin siihen saakka kun ensi viikolla olen menossa äitiyspolille. Ei kuulemma voi, kun eivät saa hoitaa raskausajan juttuja. Kehotti vaan lepäämään, josko ne supparit rauhoittuisivat viikonlopun aikana. Joo, no kyllähän ne rauhottuu kun saa levätä, mutta töissä ne onkin ihan toista luokkaa. Tarkisti kuitenkin kohdunkaulan tilanteen ja kaivoi niin lujaa että teki mieli purskahtaa itkuun kun teki niin kipeää. Kaiken lisäksi aloin vuotamaan verta, mutta tästäkään ei pidä olla huolissaan. Työterveydessä käynnin jälkeen soitin neuvolalle, jossa sain jutella vastaajalle. Vastajaan jätin sitten viestin, että maanantaina on päästävä lääkärille tai jollekin joka kirjottaa mulle sen sairasloman, että töihin en enää mene supistuksieni kanssa enkä ota riskiä että vauva syntyy ennen aikojaan! On kurjaa kun itse tuntee olevansa "työkyvytön" ja työkaverit on huolissaan ja patistaa hakemaan sairaslomaa että pääsee lepäämään ja huolehtimaan vauvasta ja itsestään, mutta kun sitä saikkua ei kukaan anna!
Olipas vuodatus. Kaikesta huolimatta, hyvää loppiaista kaikille, voikaa paksusti ja hyvin :)
Yöllä nukuinkin 13h unet ja olo oli aamulla paljon parempi. 
