Minä jännitin tällä kertaa turhaan, sain ajan sen verran myöhään että onnistuu! Mutta samaa mietin tuon ajanvarauksen kanssa, mitä järkeä että soittavat takaisin klo13 jos kerran olen sanonut että valitettavasti en ole puhelimen ääressä kuin vasta 15 eteenpäin. Ajanvarauksessa ottavat pyynnön vastaan mutta sanovat, etteivät he pysty lupaamaan että soittavat silloin. Minä taidan olla hankala asiakas kun lupaan etten vastaa ennen klo 15.
Minulla kävi viime raskaudessa vähän samanlailla, eka neuvola käynti oli tosi myöhään olin viikolla 10+1. Kun olin ajamassa neuvolasta kotiin, minulle soitettiin jo sairaalasta nt-ultran aikaa. Yleensä kutsu tulee postissa mutta koska aika tuli nopesti niin soittivat. Itsekin silloin olin huolissaan ehditäänkö kaikki hoitaa, ja kyllä ne ehdittiin. Verikokeissa kävin 10+2. Ultra olisi ollut muistaakseni 12+3, mutta sinne asti en valitettavasti päässyt.
joten ole pliis ystävällinen äläkä jätä asiaa ihan viimetinkaan! 
Enkä siis pahalla sano, vaan hikoiluttaa vaan ajatuskin jo kun terveydenhoitaja raukka yrittää löytää aikoja ihan lähitulevaisuuteen kun pelivaraa ei kauheasti ole 
Vaan eiköhän asia vielä muutu jos/kun vain varmemmille vesille aikanaan päästään. 
Hui Murmeliina me ollaan sun kanssa tässäkin näköjään samiksia! Mä sain kans viime raskaudesta keskenmenon kun olin ehtinyt jo varata neuvolan niin nyt en ole uskaltanut edes vielä ajatella neuvolan varaamista.. tällainen kaamea pelko on todella raskasta kyllä. Jotenkin tästä pitäisi päästä eroon mutta ihan mahdotonta. Josko se alkaisi helpottaa kun viikkoja tulee lisääTäällä vielä odotellaan neuvolaan soittelun kanssa, ensi viikon alussa ajattelin tämän asian hoitaa. Edellisessä raskaudessa keskenmeno alkoi seuraavana päivänä neuvolan varaamisesta, en ole erityisen taikauskoinen ihminen mutta sen verran aivot kuitenkin yhdistelivät asioita että se tietty ilo ja into tuntuu nyt puuttuvan tästä velvoitteesta, tilalla huolta ja pelkoa. Esikoisen ja tämän keskenmenneen raskauden kohdalla tuntui kuitenkin niin kivalta päästä neuvolaan soittamaan ja kertomaan mikä tilanne, että ero on nyt aika selkeä.
Hui Murmeliina me ollaan sun kanssa tässäkin näköjään samiksia! Mä sain kans viime raskaudesta keskenmenon kun olin ehtinyt jo varata neuvolan niin nyt en ole uskaltanut edes vielä ajatella neuvolan varaamista.. tällainen kaamea pelko on todella raskasta kyllä. Jotenkin tästä pitäisi päästä eroon mutta ihan mahdotonta. Josko se alkaisi helpottaa kun viikkoja tulee lisää
Olisi kyllä kiva tietää mikä olisi se piste jossa uskaltaisi todella alkaa innostua. Toivon että ainakin hiukan helpottaisi jo kun km:n alkamispäivä 6+4 on ohitettu. Epäilen kyllä että ennen ultraa ei kunnolla helpota. 
Ihanan rauhallisesti suhtaudut! Oletko äitinäkin noin viilipytty!? :D
Mutta hei, pakko sanoa itse terveyskeskuksen työntekijänä, että vaikka ne ajat joo järjestyisi, niin ne on tosi työn ja tuskan takana usein
Mä soitin esikoisesta, kun se pluss oli sellainen ettei tarvinnut tihrustaa (=mieskin näki sen). Siellä ihmetteli terkkari, että olin ajoissa liikkeellä, ilmeisesti täällä toi syntyvyys on vähän maltillisempaa kuin esim. Helsingissä missä tutulle meni täpärälle, että lähineuvolassa oli aikoja. Että mieluummin ajoissa kuin myöhässä, kuten täällä on jo joku maininnut.
Mulla oli myös tammikuussa km aika samoilla päivillä kuin sulla. Aika samat fiilitset. Oon kans miettinyt, että missä vaiheessa sitä uskaltaa vähän tästä iloita. Tuntemukset ja oireet ovat olleet kyllä voimakkaammat tässä raskaudessa. Olen myös miettinyt, että ehkä ensimmäisen ultran jälkeen voi jo vähän iloita. Miehen kanssa kumpikaan ei selvästi halua tippua korkealta.Jotenkin niin lohdullista että ollaan tässä samiksia, vaikka varmasti oltaisiin molemmat pärjätty ihan mainiosti ilman tuota kokemusta!
Välillä melkein huvittaa miten matalalla profiililla nyt mennään miehen kanssa, kumpikin todella varpaillaan. Tuossa keskenmenneessä kaikki tuntui olevan niin kohdillaan, plussatestikin tehtiin puoli tuntia ennen vuoden vaihtumista ja siitä asti päivittäistä vauvaintoilua kestikin kunnes kävikin huonosti. Tällä kertaa plussatestin jälkeen ollut pelkkää varovaista hiljaisuutta, toki ollaan iloisia mutta huomaa ettei kumpikaan haluaisi tippua yhtä korkealta kuin tammikuussa. Itseä kyllä helpottaa se että saa täällä käydä lukemassa ja kirjoittelemassa, tulee sentään vähän todemmaksi asia.
Tänään alkoi 8. viikko.
Mulla oli myös tammikuussa km aika samoilla päivillä kuin sulla. Aika samat fiilitset. Oon kans miettinyt, että missä vaiheessa sitä uskaltaa vähän tästä iloita. Tuntemukset ja oireet ovat olleet kyllä voimakkaammat tässä raskaudessa. Olen myös miettinyt, että ehkä ensimmäisen ultran jälkeen voi jo vähän iloita. Miehen kanssa kumpikaan ei selvästi halua tippua korkealta.
Toivotaan näin.Muistankin miettineeni MamiMh että sinulla tosi samanlainen tilanne ollut kuin itselläni. Ihana että saadaan nyt molemmat olla täällä kirjoittelemassa, toivottavasti uskalletaan myös molemmat näistä joulukuisista pian kunnolla iloita!
