Neuvolahommia

Ruuth: Varmaan yleensä lääkäri tekee sen nätisti. Mulla esikoisen kohdalla käynnityi synnytys synnytystaparunnomisesta. Ei ollut mitään oireita eikä paikat (todettu olevan) mitenkään valmiit vielä siinä, mutta siitä alkoi kipeät supistukset ja vauva syntyi 2 vrk sen jälkeen. Mut en kuitenkaan usko, että se normaalisti tehdään noin kovasti ja kipeästi.
 
Mulla tuntu epämukavalta se sisätutkimus, mutta se oli nopeesti ohi. Ja sit ultra tuntu ihan normi ultraamiselta. Vauva ei kauheesti tykänny tutkimisesta, vaan veti kunnon rallia :D musta oli kiva nähdä, että vauva on oikeesti pää alaspäin ja tietää minkä kokonen se on.
 
Mun mielestä synnytystapa-arvio oli ihan perus tutkimus. Siis sen sisätutkimuksen osalta. Eihän se koskaan mitään kivaa ole, mut ihan perus. Se vauvan asennon tunnustelu miehen mielestä näytti tosi rajulta runnomiselta, mut ei sekää nyt mitää ihmeellistä mun mielestä ollu. Ja ultrattu ei, kuulemma ainostaa radi tapauksissa ultrataan
 
Kyllä meillä ultrattiin mahan päältä ihan normaalisti sen sisätutkimuksen lisäksi. Yritti vielä saada kasvokuvaakin, mutta herra ei ollut samaa mieltä ja käänsi päänsä muualle
 
Outoa kuin paljon nää tutkimukset vaihtelee kunnittain. Just miehen kans eilen puhuttiin, et kauhean vähältä tuntuu nämä kaksi ainutta ultraa (Nt- ja rakenneultrat). Mut ei kai siinä, pääasia et pieni olisi terve :Heartred
 
Mulla ei oo ollu tota synnytys tapa arviota missään raskaudessa ei oo tässäkään, eka oli se raskaus myrkytys epäily sit oli vasta aine käynnistys ja nyt taas vasta aine käynnistys.

Mut silloin ekaa odottaessa tehtiin ns sisätutkimus missä varmaan kolmen eri ihmisen käsi kävi mun alakerrassa kokeilemassa onko tilaa. Kun paino arvio huiteli yli neljässä kilossa ( oli oikeasti 3,7,kg) niin ton ronkkimisen jälkeen alkoi lapsivesi valua kun osaston huonetta kohti kävelin. Ja siitä 2vrk niin tyttö syntyi. Ei alkanut supistuksia niin lopulta saliin tippaan.
En muista sattuiko toi tutkimus kun on 6 vuotta siitä aikaa :D
 
Neuvola taas takana. Seuraava kerta reilun kahden viikon päästä. Vauva edelleen viistossa ja sf-mitta humpsahti alakäyriltä suoraan yläkäyrille. Sf-mitta ei varsinaisesti toki kerro yhtään mitään, mutta silti ihmettelen, miten mitta voi "heittää" noin paljon, kun vauvan tarjonta ollut sf-mittauskerrat aina sama poikittainen/viistottainen.

Ensi viikolla synnytystapa-arvio sairaalassa. Siellähän sitä viimeistään sitten todetaan, kuinka jättimäinen vauva siellä mahassa asustaa :hilarious:
 
Lääkärissä 36+2. Raivotarjonnassa ja keskikäyrällä kasvaa. Paikat vielä kiinni, kaikki siis oikein hyvin :)
Sisätutkimus tosin oli ensimmäistä kertaa aika epämukava; lääkäri oli aika kovakourainen verrattuna aiempiin lääkäreihin tai gynekologeihin.
 
Mulle annettiin lääkärineuvola aika 6.9 ja laskettuaika 11.9, eli tosi myöhään! Sitten se lääkäri on vielä sellainen joka ei kuulema käytä edes ultrauslaitetta.. kaikennäköstä. :P mutta jospa Mä en edes kerkee tuohon neuvolaan jos syntyy ennen sitä.
 
Mulla oli torstaina neuvola, ajattelin että vika.
Mut ei, mun tarvii maanantaina käydä antaa pissalle ja verenpaineet oli korkeat. Mutta mun paineet on aina korkeat, kun ne mitataan muualla. Ja neukkutäti pelkäsi raskausmyrkytystä, vaikka pissa oli silloin ihan puhdas.
Tästä ärsyyntyneenä kävelin kauppaa ja ostin oman mittarin. Oon nyt mittaillu ja ihan hyvät ne on. Voin maanantaina näyttää lappua kotimittauksista niin on täti hiljaa ;)
 
Mä olin tänään Tyksissä perätilan takia. Lääkäri arvioi hyvät edellytykset kääntämiselle ja sitä sit yritettiin, tuloksetta. Kaverilla ei ollu sit minkäänlaista yhteistyöhalua:shifty: ja olipa muuten ikävän tuntusta touhua, en välttämättä toistamiseen siihen suostu ellei aika kultaa muistoja ja kunnolla..yök! Nyt sit seuraavaksi lantion magneetti ja katsotaan perätilasynnytyksen mahdollisuus, kuulemma hyvältä näyttäisi tänhetkisten tietojen perusteella. Aiemmin mietin ettei pt-synnytys ole edes vaihtoehto ensisynnytyksenä ja nyt sit jo toivon et se onnistuu ja sektiolta vältytään. Kyllä mieli on ailahtelevainen:wideyed:
 
Täällä nyt 39+2 ja korkealla huitelevan sf-mitan takia piti käydä polilla. Siellä neljäkilonen vauva jo.. :hilarious: Paikat aika kypsänä ja lääkäri pyöritteli vielä kalvoja. Jos ei nyt tässä muutamaan päivään synny itestään niin perjantaina sitten on käynnistys. Jännittää :woot:
 
Laama, mun ystävä synnytti esikoisensa perätilassa (siis vauva perätilassa, ei äiti :hilarious:). Oli mennyt tosi hyvin! Lantio kuvattiin ja luvattiin, että vauva mahtuu ulos myös pylly edellä :)
 
Minä synnytin ton esikoisen perätilassa, jos vaan lantiossa tarpeeksi tilaa eikä vauva tyyliä jätti niin kyllä se on mahdollista ekakin pusata ulos pt;) eikä se kokemuksena kovin paha ollu... ainut oli kun ei saanut syödä eikä juoda kun oli sektio valmius päällä koko ajan... niin ja liikkumista rajoitettiin kun oli vedet menny että se napanuora ei luiskahda ulos! Mulle pt synnytys oli ihan positiivinen kokemus:)
 
Kävin huvikseni neuvolassa (kun on meillä kirjaston yhteydessä jonne oli muutenkin asiaa) tsekkaamassa pissan ja painon. Ei pissassa mitään mutta painoa olisi muka tullut 4 kg kahdessa viikossa, kun koko raskaudessa on tullut se reilu 6kg (eli nyt ois 10kg!). En taas tiedä oliko vaaka jotenkin killissä tai mulla jotenkin kummat vaatteet päällä, kuulostaa aika hurjalta.

No joo, jos tällä viikolla pääsisi pudottaa painoa ihan reilusti synnytyksen muodossa niin kiva olis :)
 
Imme ja äippä x5, kiva kuulla positiivisia kokemuksia:) nyt kaverin painoarvio oli 3kg (37+1) ja nyt jos lähtis syntymään niin kuulemma ei mitään ongelmaa. Toki mietin et kun ei kai oikein suosita käynnistelyä perätilassa niin jos menee kovasti yliajalle niin paljonko ehtii ottaa vielä massaa:wacky: tänään on kyllä ronkittu ulko- ja sisäkautta oikein olan takaa ja äsken lipsahti vähän turhan paljon chiliä pastaan et aina voi toivoa:angelic:
 
Laama, nyt täytyy tän kokemuksen jälkeen sanoa, että kumpa oisin uskaltanut yrittää normaalia alatie synnytystä. Kaunistelematta, mua vituttaa et mä olin näin nössö. Ja sen lisäksi mua myös painostettiin mm. miehen toimesta sektioon. Kaduttaa ihan tosi paljon. Oikeesti. Ja tää toipuminen on tosi ärsyttävää kun mitään ei pysty tai saa tehdä ja kävely ja sohvalta ylös pääseminen on ollut tosi tuskaista. Ihan jäätävä synnytyspettymys, jos niin voi sanoa :confused:
 
Ahven sanoi:
Laama, nyt täytyy tän kokemuksen jälkeen sanoa, että kumpa oisin uskaltanut yrittää normaalia alatie synnytystä. Kaunistelematta, mua vituttaa et mä olin näin nössö. Ja sen lisäksi mua myös painostettiin mm. miehen toimesta sektioon. Kaduttaa ihan tosi paljon. Oikeesti. Ja tää toipuminen on tosi ärsyttävää kun mitään ei pysty tai saa tehdä ja kävely ja sohvalta ylös pääseminen on ollut tosi tuskaista. Ihan jäätävä synnytyspettymys, jos niin voi sanoa :confused:
Click to expand...
Kurjaa, että jäi noin huonot fiilikset. Toivottavasti olo alkaa kohentua pian:Heartpink Mä koetan lohduttautua sillä et sen vauvan saa pian syliin, oli tyyli sit mikä tahansa. Toki olisi kiva bonus että synnytys olisi kokemuksena hyvä mut tuntuu ettei sitä voi vaan tietää. Hyvin voi perätilasynnytys päätyä hätäsektioon ja varmasti suunniteltu olisi siinä vaiheessa ollut parempi ratkaisu. Toivottavasti et itseäsi kovasti soimaa valinnasta koska mun mielestä tää on aikamoista kolikon heittoa loppupeleissä.
 
Ahven, sektio sun tapauksessasi olisi ollut oikeasti todennäköisempi kuin normaalin raivotarjontaraskauden sektio. Perätilassa synnytys helpommin päätyy kiireelliseen tai hätäsektioon (voin kertoa, että itselleni se oli ainakin tosi vaikea sisäistää, kun olin kuitenkin valmistautunut siihen alatiepunnerrukseen). Lisäksi riskinä olisi voinut olla synnytyksen spontaani käynnistämättömyys, jolloin perätilan takia vauva oltaisiin napattu sektiolla. Älä siis harmittele valintaasi. Se tuntui silloin valintahetkellä hyvältä. Olisihan voinut olla, että jos olisitkin päätynyt pt-synnytykseen ja siinä olisi sattunut vielä jotain kurjempaa ja olosi olisi vielä kipeämpi.
 
Ahven, tsemppiä noihin mietteisiin. Tunnistan noita sun ajatuksia meidän esikoisen syntymästä. Hän siis syntyi kiireellisellä sektiolla eli ei ollut mun oma valinta, mutta silti. Se synnytyspettymys oli tosi jäätävä ja mulla kesti pitkään hyväksyä, että näin se nyt meni ja oli kaikkien kannalta paras ratkaisu. Olin aika hämmentynyt. Koin myös sen leikkauksen tosi inhottavana ja toipuminen oli kamalaa. Mutta haluun sanoo, että siitä selviää! Anna itsellesi aikaa parantua ihan rauhassa, niin henkisesti kun fyysisestikin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top