Neuvola

Mulla on tuttu vuodeosastolla ja sai viimeksi järkättyä mille oman huoneen. Vauva syntyi iltapäivästä ja seuraavana päivänä oltiin iltapäivästä jo matkalla kotiin. Toivottavasti nytkin pääsisin seuraavana päivänä kotiin. Viimeksi kirjoitin siihen esitietolappuun joka menee synnärille, että haluan mahd. äkkiä kotiin ja niin pääsinkin :)

Mulla on molempien synnytysten jälkeen ollut niin hirvee nälkä, että en oo kiinnittänyt ruokaan mitään huomiota kunhan vaan oon saanut syödä :D
 
Liinuska sanoi:
Mua ahdistaisi joku vieras ihminen meidän kotona huseeraamassa :D musta oli siksi ihanaa päästä kotiin sairaalasta, että sai juuri rauhassa päästä alkuun oman vauvan kanssa. Mutta mikä sopii kellekin :)
Click to expand...
Saisit itse valita, kuka tulee. Se on vähän kuin deittailua. :)
 
Liinuska sanoi:
Mulla on molempien synnytysten jälkeen ollut niin hirvee nälkä, että en oo kiinnittänyt ruokaan mitään huomiota kunhan vaan oon saanut syödä :D
Click to expand...

Ihan sama juttu. Kaikki kuivat känttyräpihvit on mennyt sukkelaa alas, vaikka normaalisti en edes pakosta koskisi semmoiseen.. :D

Se nälkä synnytyksen jälkeen oli kyllä outoa, mulla se vielä meni ohi kun pääsin kotiin. :)
 
Mulla olis semmonen neuvolaan liittyvä kysymys, että onkohan sinne järkevää mennä flunssassa? On nimittäi tässä reilun viikon tehnyt tuloaan flunssa ja esim viime yö mennyt pärskiessä ja niistäessä ja keskiviikkona ois neuvolaan meno, niin oiskohan fiksumpi siirtää? :o voisiko joku fiksumpi kertoa ?? :D
 
Meillä lukee isoin kirjaimin ulko-ovissa ja seinillä neuvolassa, ettei kipeänä saa mennä, mut mikä sit on oikeasti kipeä ja mikä vaan pikkunuha.

Kyllähän se nälkä on melkoinen synnytyksen jälkeen, mutta sitä paskaa kun lappaa siellä naamaansa, niin saa suunnilleen perse verellä itkeä vessassa kun jtn liman ja ulosteen sekaista valuu takapuolesta, hyh! Varmaan turhan hyvälle kotona tottunut, kun kaikki laitosruoka saa mahan aivan sekaisin useammaksi päiväksi :( Viimeks onneksi aamupala oli ainut ruoka minkä siellä sai nauttia, tyttö syntyi illalla ja aamulla päästiin kotiin. Toivottavasti nyt pääsis yhtä helpolla!
 
Meilläkin lukee neuvolan ovessa, että ei saa mennä kipeenä.. Mä kyllä oon pikku flunssassa käynyt, kuhan vaikka perillä käy vessassa pesemässä kädet kunnolla.. :)

Riippuu tietysti kuinka paha flunssa sulla on nitella!
 
Ääh oisin tyytyväinen jos pääsisin synnytyksessä VAAN parilla yöllä. Esikon kanssa olin yli kolme kuukautta yhtäsoittoo sairaalassa. Menin enne joulua osastolle ja päästiin kotiin vasta maaliskuun kieppeillä. Koko tuon ajan olin pojan vieressä sairaalassa eli nukuin niillä hemmetin kovilla sängyillä ja olin sairaalaruuilla. Todellakaan ei haittais jos vaan pari päivää pitää olla saikussa synnytyksen jälkeen.
Tosin oon valmistautunu olee samanlaisen ajan tänkin kanssa, koska saattaa olla sama vaiva tiedossa hänellä kun esikoisellakin.
 
Mua ei haittaa yhtään olla synnärillä pari-kolme päivää :D Nyt kun toista kertaa menee sinne, eikä oo ihan ihmeissään kaikesta uudesta, sen jo ottaa melkein lomana, kun ei tarvi esikoista hoitaa koko aikaa ja tehdä ruokaa miehelle ja kahdelle muulle lapselle, kun ne tulee töistä/koulusta :D Ja saa sillee rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen, ilman, että koko ajan häiritään :) Tarvin esim imetystilanteessa semmoisen oman rauhan, ja jos samaan aikaan esikoinen kiljuu jalassa kiinni, niin ei siitä tuu kyllä mitään :D
 
Kurjaahan se sairaalassa olo on, mutta itse en jaksa moisesta välittää. Meidän kohdalla mielestäni tehtiin virhe jo lapsivuodeosastolla, kun päästivät kotiin kolmen yön jälkeen. Tytöllä oli crp-arvot koholla, muttei ilmeisesti tarpeeksi. Myös bilirubiinit koholla, keltainen ja huolestuttava väsymys. Kiireellä mentiinkin takaisin viikon päästä ja hengenlähtö oli liian lähellä, joten vaikka myös toivon nopeaa kotiutumista, niin ennen kaikkea toivon tarpeellista hoitoa. Oli se sitten sen kaksi päivää tai viikon, kotona ehtii kyllä olla.
 
En määkään nauti sairaalassa olosta mutten siitä valitakkaan. Oon siellä niin kauan kun katsovat tarpeelliseksi. Emmää juurikaan saa nukuttua sairaalassa mutta muuten on kyllä ollut ihan jees vaikka päiviä on tullu vaikka kuinka. Esikoisesta 5 päivää ja tokasta 4. Ja mitä muihin vauvoihin siellä tulee niin eipä niiden itkut oo ikinä mua häirinny. Oon ollu niin huumassa omaani etten oo meteleistä välittäny. Ja empä ruuasta sano mitään muuta kun että kyllä se alas menee ihan hyvin eikä nälkään kuole. En vaan tiedä vielä haluanko sinne potilashotelliin mikä taysissa on vai ihan normi osastolle. Jos mies saa tosiaan olla yötkin siellä hotellin puolella niin sit varmaan haluan sinne mikäli kunto antaa periks.
 
Siis mulle jäi pelkästään hyvä kuva siellä sairaalassa olosta. Ruuat oli tosi hyviä, varmaan johtu siitä että oli aivan sairaan kova nälkä koko ajan.. :D ja oli sellanen huoleton olo kun koko ajan oli joku joka tiesi asioista lähellä. Ainut miinus oli ettei saatu perhehuonetta. Alko aina itkettään kun mies joutu lähteen sieltä pois. :( hormoonit.. :'D
 
Mä olin kyllä ihan pihalla siellä osastolla, hyvä että oli hoitajia lähellä :D Osastolle pääsin noin kuudelta illalla ja mies lähti seiskalta, muistan vieläkin kun tytär ekat itkut päästi keskellä yötä ja mä seisoin se vastasyntynyt sylissä ja mietin, että mitähän helvettiä tälle pitäis muka tehdä. Soitin kelloakin ja kerkesivät vastaamaan, kunnes itku loppui enkä sitten edes kehannut sanoa, että en tiiä mitä teen. :D Toiseksi mut tultiin aamulla hakemaan syömään ja mä ihmettelin ihan, että miten mä voin jättää sen vauvan edes ja hakea tarjottimen oven ulkopuolelta. Onneksi siis esikoisen kanssa sai olla osastolla monta päivää ja asiallista opastusta hoitajilta!
 
Varmaan on vähän eri asia jos on jtn ongelmaa, mutta normaalin alatiesynnytyksen jälkeen jos on kaikki hyvin ja äiti tietää mitä tekee, ei ole mtn syytä makuuttaa turhaan osastolla. Sairaalan sängyssä jo se normaali nukkuminen vauva vieressä on kammottavaa, on hivenen kapea se sänky :D Mut jokainen toki kokee asiat eri tavalla, mä haluan rauhassa luoda suhdetta vauvaan ja se ei sairaalassa ikävä kyllä onnistu.
 
Normaali alatiesynnytys oli, eikä mitään ongelmia osastollakaan. Meillä kävi huono tuuri ja vauva sai sepsiksen, mikä todetiin kymmenen päivän iässä ja itse veikkaan jo osastolla kohonneiden crp-arvojen vuoksi, että bakteeri pääsi vereen jo synnytyksessä. Eli toisin sanoen jos arvoja olisi seurattu kunnolla, eikä katsottu niitä alarajoja, niin olisimme välttyneet kahden viikon osastojaksolta, ehkä.

Monihan myös päästetään kotiin ja sitten mennään taas keltaisen vauvan kanssa takaisin osastolle, tai muun vastavan ongelman kanssa, kuten äidin kohtutulehdus. Kolme yötä on kuitenkin tosi vähän, jos aattelee että mitä kaikkea siinä jää kuitenkin huomaamatta. :)
 
Aivan, sairaalaan saa palata vauvan kanssa, jos jtn ongelmia. Poliklinisen synnytyksen/lysyn jälkeen saa kaikki mahdolliset numerot mihin soitella ja ohjeet missä tapauksessa osastolle mennään takaisin. Hyvä näin, koska monille se yksikin yö sairaalassa voi olla silkkaa helvettiä. Vauvan kanssa myös mennään uudestaan lääkärin tarkastukseen n.3vrk:n ikäisenä. Eihän sieltä sairaalasta kovin herkästi kotiin päästetä, ellei osaa sitä vaatia. Imetyksen pitää sujua, äidin pitää olla kunnossa, vauvan sokerit mittaillaan jne. Synnytys on kuitenkin luonnollinen asia ja suurimmalla osalla hommat sujuu ja ei ole syytä sairaalassa olla, jos itse kokee pärjäävänsä paremmin kotona :)
 
Oho! Sairaalaruoka on ainakin mun retkillä ollut ihan huippu hyvää 2009 ja 2011 taysissa.
Vauvan jo ulkona ollessa se sielä olo ei niin karseeta ole. 2009 olin sairaalassa 10 päivää ja 2011 5 päivää.
Hyvä mieli tuli kyllä kun kotiin pääsi mutta hyvästä syystä mua siellä pitivät, ei me kai sielä huvikseen ketään pidä.
Ihan huippua kun sai jogurttia ottaa itse kaapista kun tuli nälkä.

Mutta no ihan mihin on tottunut. Ikävintä sielä sairaakassa olosta oli ne vauvan verikokeet ja kahisevat sängyt ja neljän hengen jaettava wc/suihku. Mutta kyllä sen kestää kin on vain hetki kuitenkin.
 
Toka syntyi torstaina, kotiin päästiin perjantaina ja maanantaina oli lääkäriaika. Keskiviikkona tuli neuvolantäti kotiin. Joten aika hyvässä hoidossa oltiin silti, vaikka ajoissa kotiuttivat.

Mä en saa nukuttua sairaalassa ja ekasta kun olin sen 3 yötä, olin henkisesti ja fyysisesti aivan loppu. Vauva huusi sairaalassa nälkäänsä ja käskivät vain imettää, vaikka rinnat oli aivan verellä eikä maitoa tullut. Vauvan paino ei noussut ja siksi ei päästy kotiin, ei kai noussut kun ei saanut mitään syödäkseen. Kun pääsin kotiin annoin korviketta ja vauva nukkui 3h putkeen. Maito nousi vasta viidentenä päivänä synnytyksestä ja imetin 9kk!

Musta ainakin on meidän koko perheelle parempi, että jos mun ja vauvan vointi on hyvä, niin päästään mahdollisimman äkkiä kotiin. Mä en myöskään kaipaa lomaa lapsistani, joten haluan äkkiä takaisin kotiin :)
 
Kai se ruoka sairaalassa on normaalia laitosruokaa, mutta itsellä ei maha sitä kestä. Kotona kun kaikki tehdään itse, syödään kotimaista ja mahdollisuuksien mukaan luomua, on se sairaalan mättö ruuan irvikuva ja maha protestoi sitä vastaan ikävällä tavalla :D
 
Kyllä siihen sairaalan ruokaan tottuu, sitten kun siellä hetken joutuu olemaan. Täällä ravataan sairaalassa muutaman kerran kuussa halvausoireisen migreenin takia. On se kivempi olla sairaalassa jos ei pysty itse nousemaan viikkoon sängystä, että joku avustaa vessaan ja tuo ruuan nenän eteen. Ei se ruoka loppujen lopuksi mitään kovin hirveää ole ja aina se vähintään väkisin alas menee :D
Itse toivoisin ettei liian aikaisin lähdettäisi kotiuttamaan, synnytys on kuitenkin fyysisesti ja henkisesti erittäin raskasta niin saattaa olla että makoilen vielä halvaantuneena sen jälkeen pari päivää ennenkuin voin edes lasta hoitaa. :confused:
 
Ei siihen laitosruokaan totu jos suoli ei ole kunnossa, ikävä tosiasia. Se on täynnä lisäaineita ja turhan hiilihydraattipitoista suolivaivaiselle. Mutta aina on mahdollista onneks täydentää sitä omilla eväillä, kovin pitkään ollessa se vaan on tosi hankalaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top