Np-ultra oli ok, mutta Veriseulassa tuli hälytysrajat vastaan ja sitten ultrattiin uudelleen, jolloin sydänvika oli jo havaittavissa. Ehdimme siis np-ultran jälkeen kaksi päivää iloita kaiken olevan hyvin, kunnes tuli puhelu sikiöntutkimusyksiköstä. Istukkanäytteestä sitten selvisi kromosomipoikkeama. Veriarvot itsessään olivat jo niin huonot, että tiedettiin, ettei mitenkään kaikki voi olla kunnossa. Raskaus päätettiin keskeyttää, koska vauvan elinmahdollisuudet edes raskauden loppuun olivat häviävän pienet. Synnytin kuolleen vauvamme raskausviikolla 17. Menetyksestä on selvitty - siitä suurin kiitos kuuluu pojallemme, joka piti arjessa kiinni piinaavat tutkimus- ja tulosten odotteluviikot sekä piti huolen ettei synnytyksen jälkeen ollut mahdollisuutta jäädä vain sohvan pohjalle itkemään. Olenkin sitä mieltä, että näiden ja keskenmenojen ja kohtukuolemien yms pitäisi aina tapahtua ihmisille, joilla on jo lapsia. Silloin niistä on mahdollista selvitä.