Meilläkin saa lahjukset vasta synnärillä.
Ja sitten noista lääkäreistä...yritän pitää tarinani lyhyenä. Itse tosiaan työskentelen sairaalassa fysioterapeuttina ja meillä on todella tärkeää työskennellä lääkärien kanssa yhteistyössä, onhan kyseessä akuuttisairaala. No varsinkin mieslääkärit osaava olla kyllä sellaisia mörököllejä että pistää vihaksi. Onhan tämä luonnekysymyskin, on meidänkin osastolla lääkäreitä, joilta voi aina kysyä ohjeita ja aina saat vastauksen, jopa ystävällisen sellaisen.
Monilla on kyllä sosiaaliset taidot täysin hukassa ja unohtavat usein että se heille rutiinia oleva asia on sille potilaalle ainutlaatuinen kokemus. Eikä pidä olettaa että maallikko ymmärtää lääketiedettä yhtään. Mutta nyt on kyllä selkeästi apulaislääkäreiden joukossa ollut selkeää kehitystä ja juurikin tuon sosiaalisten taitojen suhteen. Ovat kyllä sanoneet että heille kuuluisi opiskeluiden johonkin vaiheeseen nimenomaan sosiaalisen kanssakäymisen ja "pedakogista" harjoittelua. Enkä pidä sitä yhtään huonona.
Itse vielä voin jakaa kokemukseni parin viikon takaisesta kontrolliultrasta, jonka teki "meidän talon" naistentautien ym. ylilääkäri. Vaikka en hänen kanssaan työsekentele, toki hänen maineensa tunnen. Omalla tavallaan hän oli juu sosiaalinen,mutta ei kuitenkaan. Puhe on töksäyttelevää eikä juurikaan kerro mitä tekee puhumattakaan että vauvaa oltaisiin katseltu muuten vaan - hän lähti heti ottamaan mittoja. Toki tiedän että sitä varten sinne meninkin, mutta edellisellä kerralla oli naislääkäri, joka näytti ensin kokonaiskuvaa ja jutteli että tuolla on kädet, jalat, sydän ym. Silloin tuli sellainen tunne että minua hoidetaan yksilönä, nyt viimeksi minulle tehtii tutkimus. Tosiaan jos en olisi tottunut tällaiseen käytökseen ja jos en olisi tietoinen tämän(kin) lääkärin heikoista sosiaalisista taidoista olisin ollut loukkaantunut, mutta nyt lähinnä huvitti ja pyörittelin silmiäni.