Neuvola - ja ultrakuulumiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Anskunen
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Roria, tulet varmasti rakastumaan täysin poikaasi! Nyt vaan tsemppiä että koko loppuraskauskin sujuu hyvin niin voit nauttia raskausajan odotuksesta :) Itselläni tulossa toinen poikavaavi ja olen onnesta mykkyrällä^^ toki kumpi tahansa sukupuoli olisi ollut tervetullut mutta nyt iloitsen äitiydestä ylpeänä joka ei omalla kohdallani itsestäänselvyys kun esikoista yritettiin yli 1 1/2-vuotta jonka synnyttyä lääkäri pahoitteli etten voi saada enää lapsia huonokuntoisen ja operoidun kohtuni takia. Niimpä riskisynnyttäjänä tämä raskaus jää viimeiseksi ja molemmat poikulit suuria ja toivottuja ihmeitä :) Neljällä ystävättärelläni on lapsettomuus varjostanut elämää (esim. kohtu poistettu tms. syy) joten toivottavasti sulattelun jälkeen iloitset ihanasta ihmeestäsi, voithan sitten joskus hankkia pikkusisaruksia poikulille halutessasi :) softmarker on vieraampi termi minulle mutta toivottavasti kaikki hyvin pienoisellasi, omalla esikoisellani oli myös takaraivosta litteähkö ja suippo pää syntyessä mutta nyt hyvin pyöristynyt normaalimittoihin :)
 
Muokattu viimeksi:
Mulla oli kans vähän samantyyppisiä tuntemuksia aluksi.. olin aivan varma alusta asti, että poika on tulossa, mutta tytöksi veikkasi ultraaja. Hämmentävintä oli ehkä se, kun ei antanut varmaa lupausta vaan totesi, ettei varmaksi näy ja tuntemukset voi olla oikeassakin. Vaavilla oli jalat ristissä ja koko ultrauksen paras kuva tuli jalkapohjasta. Nyt ollaan mietitty sekä tygtöje että poikien nimiä ja vaatteita ostettu enempi neutraaleina. Tottunut ajatukseen, et voi tulla kumpi vaan :dummy::dummy1: rakastettu on jokatapauksessa :Heartred
 
Hämmentäviä ja kamalia oli omat tuntemukset kuitenkin. Oli onnellinen, että kaikki oli hyvin, mutta samaan aikaan pettynyt ku ei saanut omille oloille varmistusta. Hävetti omat tunteet :sorry:
 
Tiedän nuo hämmentävät ja kamalat ajatukset kyllä ultrassa. Itse olin ihan shokissa koska olin koko raskaus ajan siihen asti miettinyt pidänkö edes vauvan... Mutta joku sai taistelemaan ahdistusta vastaan ja menin ekaan ultraan ja jatkoin.. Yritin vaan muistella kuinka kovasti olen aina äidiksi halunnut. Mutta kyllä mulla oli huono omatunto kun lähdin sieltä ja täytyy sanoa että en muista ultrasta kauheasti...

Nyt meillä on torstaina se toinen ultra ja täällä malttamattomana jo odotan että saan rauhassa nähdä pikkuisen. Olo on super hyvä ja vaikka välillä itkettää ja pelottaa niin silti kuitenkin suurin osa ajasta iloitsen raskaudesta.
Olen tavallaan aina toivonut poikaa,mutta ystävän lapsia katsellessa ei se tyttökään niin hirmuinen ajatus ole. Kuhan olisi terve. Välillä pelottaa että koska oli noita ikäviä ajatuksia silloin aluksi ja vielä välillä mollaan itseäni että vauvalla ei ole kaikki hyvin. Että jostain ihan varmasti rangaistaan.

Mutta niin... en jaksais odottaa torstaita enää.. päivät on niiiiiin kauheen pitkiä.... :p
 
Niin minäki poikaa koko ajan aattelin ja aluksi oli itelläki sopeutumista ja leuka loksahti alaspäin ku sanottiin että on tyttö. Mieski sano että näki heti miten surulliseksi muutuin ku oliki tyttö. Mutta sitte mulla ainaki samana päivänä illalla sitte se ajatus loksahti paikoilleen että ei tuo nyt niin vakavaa oo jos se tyttö on, oma lapsi se silti on, oli kumpi tahansa :) Nyt en osaakkaan enää kuvitella muuta ku tyttöä, niinku aikasemminki sanoin että pelottaa ajatus siitä jos joku menee vielä jossain ultrassa sitä pojaksi kahtomaan. Äiti kyllä rakastaa lastaan semmosena ku se on, vaikka ei joku asia ois putkeen mennykkään :) Täälläki on miehen puolelta lapsettomuusongelmaa, testeissä ku joskus kävi niin 8% mahollisuus annettiin että toivottu se täälläkin todella on ja mies aina halunnu tyttöä joten tottakai oon onnellinen että sekin saa mitä toivookin ku saattaa olla eka ja viimenen lapsi mitä meillekki tulee :)
 
Se on hyvä kuulla, ettei oo ollut ainoa ajatustensa kanss. Eiköhän meistä kaikki kuitenkin oo superonnellisia ja rakastavia oli lapsi kumpi tahansa :Heartbigred
 
Kiitos kaikille tsempeistä! Uskon kyllä, että tuun rakastamaan lasta ihan yhtälailla, silti vähän vielä ns. surettaa kun näkee kaupungilla pikkutyttöjä ja se oma poika tuntuu niin vieraalle. Mietin kyllä että voisko olla syy siinä, että oon itse tyttö ja kasvanut ilman isää. Veljiä kyllä on ollut, mutta olen perheen nuorin niin ei varmaan ole sellasta kosketusta siihen poikien maailmaan saanut.
Raskaus on ollut kaiken kaikkiaan ihana sekä kamala, en osannut kuvitella kuinka paljon tämä vie voimia, itsellä on monta vuotta masennushistoriaa ja se nyt meinaa puskea päälle ja stressaa totta kai etukäteen, että miten jaksan synnytyksen jälkeen. Ihanaa on tietää, että on kykeneväinen saamaan lapsen ylipäätään, onhan sitäkin tullut mietittyä että jos ei olisikaan mahdollista, vaikkei nyt mitää ongelmaa olekaan ikinä todettu. Arvostan myös uutta kasvavaa elämää tosi paljon, välillä vaan syyttää itseään, että entä jos tähän ei ollutkaan valmis ja entä jos tapahtuu hirveästi kaikkea kamalaa ja entä jos en jaksakkaan. Mutta toivotaan, että kaikki menee hyvin. Täällä on ollut rauhoittavaa lukea kaikkien muidenkin tuntemuksia ja kokemuksia raskaudesta. :) Ootte mahtavia!
 
Roria: luulen että kuvailemasi tunne on aivan normaali ja yleinen. Siitä ei vain saa puhua. Itsekin muistan pettymyksen tunteen esikoispoikani ultraäänessä, olin kuvitellut lapseni tytöksi. Nyt kahden pojan äitinä en osaa kuvitella muunlaista perhettä.
 
Täällä käyty tänään kolmannella neuvolakäynnillä. Viikkoja 22+1. Pissa puhdas, hemppa 111. Kehotti alottaan rautalisäkuurin, ettei laske enempää. Verenpaine 131/75. Painoo tullu lisää kaikkiaan vajaa 7kg..
Vauvan syke +150, ja sf-mitta 19cm.
Sain myös raskaustodistuksen, kela-hakemukset laitetaan kuulemma sähkösesti.

Mies mittas tänään myös masun ympäryksen, oli 113,5cm :) puolessatoista viikossa tullu siihenkin 5cm lisää :D
 
Ultra oli tänään ja meille taitaa sittenkin tulla pieni tonttutyttö. Hämmentävä olo, koska olin niin varma siitä, että meille tulee poika.
Kaikki oli kaikin puolin hyvin ja kyllä päällimmäisenä tunteena on helpotus, onnellisuus ja rakkaus pientä nyyttiä kohtaan. Nyt vain pitää ajatella vaaleanpunaisia ajatuksia. :)
 
Voi tokkiisa,minäkin odottelin poikaa ja aina nähnyt että pojan äiti olen.. no tyttöhän se sieltä tulee :dummy1:
Mullakin huono omatunto tästäkin hommasta mutta vakuutin vauvalle tänään että äiti rakastaa vaikka vähän itkikin :wacky:

voi että.. pikku tyttö.. :Heartpink
 
Rakenneultra takana ja kaikki näytti olevan kunnossa. Pikkusen keskikäyrän alapuolella mentiin kasvussa, mutta hoitaja oli kuitenkin oli tyytyväinen, sanoit ettei oo hätää ja hyvin kasvaa. Painoarvio 330g. Alkuun liikuskeli, etsi hyvän asennon ja rupes unille! <3 Ja kyllähän se siltä näytti, että tyttö olis tulossa ja minun olo sai vahvistuksen! <3
 
Mekin oltiin tänään ultrassa. Kaikki oli mallikkaasti. Poikanen oli vähän viikkojaan suurempi, noin 370 g. Istukka on vasemman kyljen puolella, enemmän edessä kuin takana. Mun vahva tyttöolo oli huijausta, pikkuveljeä siis odotellaan. Mun ensimmäinen tunne oli helpotus. Jotenkin ajattelee, että pojilla on elämässä helpompaa... Nimipohdinnoista voi tulla hankalat, kun ainoa kelvollinen annettiin jo esikoiselle :).

Kätilö oli tosi perusteellinen ja selitti pitkät pätkät eri rakenteista. En tiedä oliko uudet laitteet vai vaan parempi käyttäjä, mutta kuvat oli mielestäni paljon selkeämpiä kuin esikoista odottaessa. Mukaan saatiin monta kuvaa, mm. lähikuva kädestä, jossa etu- ja keskisormi pystyssä.
 
Meillä sillon oli tyttönen rakenneultrassa 393 g ku käytiin ja nyt jo neljääsattaa puottaa menemään ku käytiin neuvolassa. :D Äkkiä tulee noita kiloja kyllä lissää, kiva ku en oo ainut :D Minäki vielä kuukausi sitte painoin 43 kiloa ja nyt oli jo 47,5 kiloa. Ku aloin oottamaan tyttöä niin painoin 40 kiloo että kummasti on vissiin ruennu ruoka maistumaan ja koko ajan vaan ruokahalu kasvaa :D
 
Me käytiin viime viikolla ultrassa ja etukäteen oli selvää, että kysytään sukupuolta. Ja olin vielä etukäteen puhellut, että tahdon tietää kyllä sitten vaan siinä tapauksessa, jos se sukupuoli näkyy varmasti, että semmoisella "saattaapi olla poika"/"voisin veikata tyttöä" -tyylisellä vastauksella ei kyllä tee yhtään mitään .... Nooh.. Ultraajan sanoja lainatakseni: " Vähän oli huono näkyvyys, mutta pojalta se vaikutti" :laughing002 Eli oli juuri semmoinen pelkkä arvaus, jolla ei tee oikein mitään! Noh, ei se mitään, mulla ollu alusta asti tosi vahva poika-olo, joten ehkä kuitenkin uskallan tottua siihen ajatukseen, että poika sieltä on kuitenkin tulossa :love2 Olo on kerta kaikkisen onnellinen, tulipa sieltä kumpi vaan!

Meillä kävi niin, että vasta kotimatkalla tajuttiin, ettei saatu ultrakuvia mukaan! Sitten soittelin parille kaverille, että onko niin, ettei niitä aina saa... Kun kerta muutkin oli kuvat saanut niin soitin sitten vielä hädissäni Jorviin, että voisiko niitä saada. Onneksi oli käynyt niin, että ne olivat unohtuneet antaa mukaan ja olivat jo kirjekuoressa matkalla oikeaan osoitteeseen... Melkein kerkesin alkaa jo surkuttelee ja kiukuttelee... :rolleyes:

Tänään oli puolestaan neuvola, jossa kaikki varsin mallillaan :) Mistä muuten johtuukin se huono tuuri, että juuri neuvolapäivänä on semmoinen turvotusolo, jota ei oo hetkeen näkynyt ja vaaka herjaa painonnoususta? :wideyed:Kotona mittailen painoa monta kertaa viikossa ja pysynyt vielä "miinuksella" (ensin putosi pari kiloa, ja ihan vielä ei ole niitäkään tullut takaisin), mutta silti neuvolan kortilla nyt näkyy kun mentäis jo vähä plussalla :oops: Itsellä siis sen verran ylipainoa, että olisi suotavaa, jos ei kiloja kertyisi oikeastaan ollenkaan, niin siksi sitä vähä stressailee...
 
Rakenneultrassa selvisi että Meidän vauvalla toinen munuainen liian pieni. Käytiin kontrollissa jos olisikin ollut vaan huono kulma tai vastaavaa mutta edelleen pieni..Synnytykseen asti joka kuukausi ultra.Yhdelläkin munuaisella pärjää mutta tottakai mietityttää ja vatvoo kaikenlaisia juttuja päässä. syy selviää paremmin kun vauva syntyy,kaikki muuten vauvalla hyvin. :)
 
Tänään käyty vihdoin ekassa lääkärineuvolassa! Kaikki oli niin hyvin kun voi olla, hg oli noussu tosi hyvin ja painonnousu hidastunut reilusti! :) Sisätutkimus tehtiin ja kohdunsuulla sekä -kaulalla kaikki niinku pitää. Sf-mitan on terkka kuulemma ottanut vähän väärin, on niin kiinteä masu et vaikea löytää oikeaa kohtaa ja nyt lääkäri kun mittasi niin ei oltu onneksi enää yläkäyrillä :D Ihana yllätys oli kun päästiin katsomaan pientä myös ultralla!! Voi että <3 Siellä oltiin jalat tikkusuorana alaspäin ja kovasti potkittiin ja heiluttiin <3 Koko vastasi täydellisesti viikkoja :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top