Neuvola - ja ultrakuulumiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Anskunen
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Neuvolassa käyty ja Nappulalla tuntu kaikki olevan hyvin. Pikaisesti ultralla vilkaisu, että mitä masukille kuuluu. Venyttelyt oli käynnissä, kovasti liikuskeli. <3 sydän siellä jumpsutteli hienosti, tasaisesti. Verenpaine ja virtsa ok, paino on laskenu 800g lähtötilanteeseen nähden. Iskiaskipuihin suositteli tukivyötä ainakin töissä käytettäväksi ja yhteyttä fysioterapiaan.. Ens viikon perjantaina sitten rakenneultra.
 
Rakenneultrassa kaikki hyvin ja en suostu uskomaan tyttölupausta kun on niin poikafiilis. Kontrolliultra rv 28 istukan sijainnista kun oli niin lähellä kohdunsuuta.. Jospa siellä vielä varmistus toi sukupuoli.. Mittojen ottamisen tyyppi teki haastavaksi riehumalla kokoajan mut saatiin silti otettuu :)
 
Meillä oli tänään rakenneultra ja kaikki on kunnossa! ❤

Vauva oli aamu-unilla ultran alkaessa, mutta heräili kun tökittiin ultralaitteella :) Valitettavasti oli selkä 'kameraan' päin niin nähtiin profiili vain hyvin pikaisesti kun teki pienen kurkkauksen.

Istukka on edessä, mikä selittää osittain sitä etten ole vielä tuntenut liikkeitä varmaksi.

Sukupuolta ei kysytty, se selviää sitten joulukuussa. :)
 
Kauanko teidän rakenneultrat on muuten kestäneet? Meillä kesti ultraus vain noin 10 minuuttia ja nyt alko epäilyttämään, että katottiinko siinä kaikki tarpeellinen? :confused:
 
Joo, vartissa oli koko homma ohi ja ultrausta tosiaan vaan se 10 minuuttia. Tuntui itsestäkin tosi nopealta, varsinkin kun nt kesti 45 minuuttia.

Oli kyllä kokeneen oloinen ultraaja ja nopeasti löysi mitat, mutta silti tuntui pikaiselta.
 
Me oltiin puolessa tunnissa takas autolla. Ja otti sisään muutaman minuutin myöhässä. Eli ei varmaan kokonaisuudessa mennyt kun 15-20min :)
 
Meillä ultra kesti noin tunnin. Mini oli koko ajan huonossa asennossa ja meno päällä, ei kuulema ollut helppoa saada mittoja... :D
 
Neuvola takana. Ei tehtykään koko perheen terveystarkastusta kun muutto on viikon päästä. Paineet päässy vähän pomppaamaan 140/97, mut ei kuulemma vaarallista. Seurattava vaan, ja noissa mulla tulee lääkärissä aina korkeat :(

Sydän jumpsutti ja kohtu navan korkeudella. Tuntuispa ne liikkeet jo useammin ja selvemmin!!!!!
 
Tiistaina käytiin rakenneultrassa ja kaikki oli hyvin. Mun tyttöolo sai vahvistuksen - tyttö sieltä näyttää olevan tulossa! :joyful: Pyöri ja heilui kyllä kuin mikäkin, ettei kuvia ja mittoja meinattu saada otettua. Kätilöäkin nauratti kun aina kun oli kuvaa ottamassa niin juuri silloin pyörähti eri asentoon. Mulla oli toiveissa saada sellainen rauhallinen tyttö niin kuin oon itse ollu, mutta enpä tiedä kun tämä mahassa oleva ainakin näyttää pitävän sellaista elämää, että taitaa tulla eläväisempi kuin isoveljestään :smiley-bounce012 Naapurit tykkää kun meidän mölyapinaperhe vaan kasvaa :hilarious:

Ai niin, viikot tänään 20+5.
 
Äääh, vielä viikko ru:hun.. :/ ei millään malttais odottaa. Oonhan minä päässy kurkkaamaan masukkia muutenkin, mutta odotan kovasti sitä kumpaako lupailevat.. :)

Edellisistä neuvolakuulumisisita unohdin, että mulla on jonkin verran ollu alavatsalla kiristelyjä ja noista kerroin neuvolatätskylle.. Kehotti huomioimaan missä tilanteissa tulee, mut oonhan tuota huomannu, että varsinkin töissä tulee ja kotona jos teen jotain raskaampaa. Sano, että pitäs yrittää töitä keventää (ei onnistu ihan niin helposti) ja jos koventuvat tai tulee jatkuvasti niin lääkärille yhteyttä.. :/

Ja viikkoja 19+2
 
Miten luotettavina pidätte noiita rakenneultran sukupuoliveikkauksia? Itselle luvattiin rakenneultrassa viikko sitten tyttö. Jotenkin tuntuu vaan hassulta. Kaksi poikaa on ennestään ja tuo tyttö olisi kyllä mukavaa vaihtelua.
 
Itsellä mennyt aiemmin poika sekä tyttö veikkaus oikein :) Onhan se tyttö aina epävarmempi, mutta jos ovat perustellet ultrassa niin luottaisin.
 
Ultran tekijä vaikutti todella kokeneelta ja varmalta. Näkyi ilmeisesti kolme viivaa. Tämä epävarmuus johtuu enemmän omista ja muiden ennakko-odotuksista. Miehen sukuun ei ole tyttöä syntynyt 30-vuoteen.
 
Barbatipu: meillä miehen sukuun saatu viimeksi tyttö 65-vuotta sitten, ja nyt on sitten meille syntymässä tyttö kahden pojan jälkeen. :)
Ja kyllä ainakin ite luotan tähän tyttölupaukseen :) ultraajasta kyllä huomaa, jos on kokenut/kokematon. Ja meidän ultraaja kyllä katseli kauan ja hartaasti monesta kulmasta, että onko varmasti tyttö, vai löytyykö sittenkin kivekset. No kiveksiä ei löytynyt, joten tyttö se sitten on niiden kolmen viivan perusteella mitä meillekin näytettiin :)
Poikien ultrista muistan hyvin, että pallit oli hyvin näkyvissä, ja niitä kolmea viivaa ei ollut. Että jos viivat näkyy, niin kyllä se tyttö on. Pojankin tunnistaa kyllä, jos siellä haaroissa näkyy semmonen pallero. :)
 
Meilläkin on huomenna pitkästä aikaa ihan normaali neuvolakäynti. Mulla aluksi oli semmonen fiilis että se on poika ku potki kylkeen ja paljo näin unia pojasta ja kavereilla ku kylkeen on potkinu niin kaikilla on ollu sillon poika ja mahaan potkiessa ollu tyttö. Rakenneultran jälkeen oli ihan outo fiilis ku todettiinki siellä tytöksi mutta nyt on fiiliski muuttunu enemmän tyttömäiseksi. Pelottaa jos pian jossaki vaiheessa joku menee kahtomaan sitä pojaksi ku nyt tuohon tyttöön ajatuss tottunu :D Mutta harvompa nuo rakenneultrat valehtelee ja kyllä sielläkin tarkkaan katottiin että löytyykö varustuksesta haarusvälissä merkkejä mutta ei löytyny ja kaveritki varman ja todenmukasen vastauksen on niistä saanu.
 
Koko raskauden ajan ollut vahva poikafiilis vaikka raskaus tuntunut täysin erilaiselta kuin esikoispoikaa odottaessa. Tänään käytiin rakenneultrassa ja siellähän mamin rakas poikuli köllötteli tyytyväisenä vatsassa haukotellen lootusasennossa <3 nyt rv.20+3 ja pikkuisen painoarvio 366g vastaten viikkoja 21+ :)
 
Nyt tulee minun ensimmäinen viesti koko foorumille. Olen seuraillut alkuraskaudesta asti, mutten ole jostain syystä sitten itse osallistunut keskusteluun. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että olisi mukava avata myös omaa tilannetta tänne.
Viimeviikolla oli rakenneultra, meni ihan ok, paitsi yksi softmarker löytyi, pieni kysta aivoissa, mutta siitä ei pitäisi ongelmaa kuulemma tulla.
Painoa oli 389g. Ultraaja kertoi, että kallo on leveysmitaltaan n. viikon pienempi, mutta ympärysmitta vastaa viikkoja, eli tällä hetkellä vähän litteä pää, sanoi kyllä, että voi johtua siitä kun lapsi on perätilassa, eikä pitäisi mitää ihmeteltävää asiassa olla. Totta kai se silti jäi vähän mietityttämään niin kuin tuo softmarkerkin..
Olen aina kuvitellut itseni tytön äidiksi helpommin kuin pojan, ja toivoimme miesystävän kanssa tyttöä. Muutamat hassut poikafiilikset tässä raskaudessa on kyllä noussut esille, mutta tyttöön halusin enemmän kallistua. Nyt sitten kuitenkin selvisi, että lapsi on poika. Olin vähän shokissa siellä ultrassa enkä tiennyt miten suhtautua asiaan, pääasia että lapsi on terve, pääasia että kaikki menee hyvin, mutta se tyhjyyden tunne kuitenkin valtasi jotenkin. Oli tavallaan ajatellut, että siellä vatsassa on tyttö ja vähän kuvitellut, että millainen tyttö. Ei nyt suunnittelemalla suunnitellut, mutta tiedätteks kun tulee vaan olo, et jokin on jonkinlainen, niin hämmentyy jos ei olekaan. Päivä kesti keräillä ajatuksia ja koittaa saada ns. uus yhteys lapseen. Kyllä nyt jo on tasaantunut olo, mutta vielä hämmentää vähän, kuka on se tyttö joka mielessäni on sitten pyörinyt? Miksi on vaikeaa ajatella olevansa pojan äiti? Onko vastaavia kokemuksia? Toivottavasti en ole ihan hirveä kun en osannut suoraan innostua asiasta ja vaati vähän sulateltavaa.

Nyt rv 21+3
 
Roria: ymmärrän sun tuntemukset, että poikalupaus tuli ns. pettymyksenä. Sillon kun odotin esikoistani, toivoin kovasti tyttöä, mutta poika kuitenkin tuli. Mulle tuli sillon rakenneultrassa vähän samantyylinen pettymyksen tunne, ja oli siinä vähän sulattelemista, että olinkin saamassa pojan. Totuin ajatukseen kuitenkin ajanmyötä, ja kun poika syntyi, olin niin rakastunut siihen pieneen ihmeeseen heti ensinäkemältä. :)
Ja mitä enemmän tunnet pikkuisen liikkeitä, sitä enemmän totut ajatukseen että teille tulee pieni poika. Eli jos vielä ajatus pojasta tuntuu oudolta, niin se varmasti menee ohi, ja odotat vielä innolla teidän ensikohtaamista. :)
 
Takaisin
Top