Aamulla oli neuvola. Sain kela-laput ja tunnukset netissä täytettävään esitietolomakkeeseen. Kaikki oli ok. Pissa puhdas, hb oli tippunu 119, mut siis edelleen hyvä. Paineet 118/65. Painoa oli taas tullu ja siitä keskusteltiin. Kumpiki (minä ja th) lähinnä huolissaan lapsen kasvusta ja radin uhkasta. Mutta koska sf-mitta meni keskikäyrillä eikä sokerien kans oo vielä ollu ongelmaa, ni käski olla stressaamatta.Huhtikuun puoleenväliin varattiin toinen sokerirasitus, että katotaan sit mitä sieltä kuuluu.Vauvan sykkeet 130.
Mutta mikä parasta, th kyseli, että joko sulla on synnytys alkanu mietityttään ja sain rohkaistua mieleni ja kerroin, että sektio ja siitä seuraavat oireet pelottaa. Sovittiin, että ens kerralla tehdään lähete kätilölle äitipolille, ni pääsen keskusteleen edellisestä synnytyksestä. Sit joskus viikolla 36 on vielä se lääkärin tekemä synnytystapa-arviointi äitipolilla.Kyllä jotenki niin helpotti oloa, että otetaan tosissaan.
Viimeksikki mulla pelotti synnytys lapsen koon takia. Perheen muilla naisilla ahtaat lantiot ja mulle sit vielä tuli se radi, ni kysyin kolmelta eri lääkäriltä, että mahtuuko syntyyn alakautta. Kaikki vaan perussisätutkimuksen perusteella totesivat, että hyvin on tilaa. Ei siis esim kuvattu lantiota, niinku siskolla oli tehty.No niinhän siinä kävi, että leikkaava lääkri totesi, että synnytys keskeyty tod.näk., koska vauva ei oo mahtunu laskeutuun. Oli siis vielä leikkuripöydällä 42+0 täysin irti lantiosta.No josko minut nyt otetaan tosissaan, ikävä vaan, että piti mennä hankalimman kautta..