Pitääpä nyt ajan kanssa kirjottaa vähän enemmänkin tuosta ultrasta :)
Olo oli ihan tosi jännittynyt, kun mentiin synnärille, sellanen ihana kutkutus mahassa, että kohta näkee taas oman vauvansa. Juttelu kesti tosi vähän aikaa, melkein heti sain siirtyä pöydälle ultrattavaksi. Siellä näkyi heti ihana pieni helminauha, täydellinen selkäranka. Vauva oli pää alas päin oikealla puolella mahaa, jalat ja kädet napaan päin. Hurjaa oli nähdä se siellä, koska potkut oli tuntuneet melkein koko ajan vasemmalla puolella, jossain vaiheessa tyyppi on vaihtanut paikkaa :) Painoarvio oli 356 grammaa joka vastasi meidän laskettua aikaa. Kaikki näytti normaalilta, huulihalkiota epäiltiin suuresti, koska isälläni ja serkullani on se, vauvan ylähuuli oli kuitenkin normaali :) Vauva oli äärettömän vilkas tapaus, koko ajan liikkeellä ja kerran tuntui oikein kunnon mylläys ja oli tosi hauskaa nähdä se sama mylläys ruudulta, se teki koko raskaudesta enemmän taas todellisen! Alapäähän mennessä lääkäri totesi, että sai varmuuden sille mitä epäili koko ultrauksen ajan, tyttö se on, kun ei ole vilautellut pallejaan :) Katsottiin vielä tarkemmin sieltä ja itsekin totesin siellä näkyvän selkeät häpyhuulet! Ultraus kesti reilut puoli tuntia ja olisin voinut olla siellä reilusti kauemminkin! Harmittaa, että nyt se on jo takana ja näen vauvan vasta ensi keväänä seuraavan kerran... No, hyvää jaksaa odottaa, eikö :)
Mies oli aika pettynyt siihen, että vauva ei ollutkaan poika mitä se oli koko ajan luullut... Oli selkeästi pettynyt myös siihen, ettei osannut tehdä poikaa. Selitin sille sitten vähän tästä koko prosessista, että miten niitä tyttöjä tulee ja kerroin myös sen, että kuuleman mukaan suuret rakastajat tekevät vain ja ainoastaan tyttöjä :) Se tosin taitaa olla minun isän ja sen kaverin keksimä juttu, isälläni on kolme tytärtä ja sen kaverilla neljä tytärtä
Mutta pikkuhiljaa on alkanut mies olemaan ihan tyytyväinen tulokseen ja se on vakuuttunut siitä, että meidän tytöstä tulee automekaanikko!
Nauttikaahan kaikki ultrastanne, ihan kateellinen olo tulee, kun ajattelee, että muut saa vielä nähdä vauvaansa ultran kautta
No, ehkä tää taas on sellanen asia mikä meillä tehdään eri tavalla kuin muissa neuvoloissa!
Tosin onneksi kun sanoin että siitä se viimeiset kolme kiloa on oikeesti tullu viikonlopun yli niin arveli et on jotain muuta nyt aineenvaihdunnassa pielessä, esim. ummetusta. Ja että ei oo syytä hätääntyä mutta kaikki herkut hetkeksi pois ja kattoo miten asettuu.
Muutenhan jos ruokailuväli pysyy säännöllisenä syön ihan hyvin. Paljon kyllä, mutta en mie porkkanoiden tai klementiinien napsimista pois jättäis, herkut sen sijaan sais kyl nyt jäädä kokonaan. Ja ehkä murotkin.
) Mut nyt siis lääkärissä :)
ja nyt voi taas huokaista. Labraan laittoivat anemiaepäilyn vuoksi ja sitten ryhtyivät miettimään voisko olla kilpirauhasen vajaatoimintaa. Ans kattoo ny sit!
Kaikki näkyi olevan kunnossa ja melkein sataprosenttisen varmaa on, että meillekin tulee pieni tyttö