Aluksi onnea kaikille ihania ultrauutisia saaneille<3
Nt-ultrassa käyty ja siellähän se pieni heitti heti kuperkeikan, kun alettiin kurkkimaan! <3 Voi että, voiko olla parempaa tunnetta! Välillä hän meinas vähän lepäillä, mutta yhtäkkiä hän saattoikin tehdä mahdottoman hypähdysliikkeen. :D Oli se niin suloista katsottavaa. Pikkuinen vastasi viikkoja eikä LA:ta lähetty muuttelemaan. Myös niskaturvotus oli sallituissa lukemissa, 0,7mm. Samaten varhaisultrassa löydetty kysta oli pienentynyt huimasti ja kuulemma lähdössä kokonaan pois (aluksi halkaisija n.8cm, nyt enää alle 3cm).
Verikokeiden otto olikin sitten jälleen kerran taas todellinen haaste....Ensimmäinen hoitsu yritti kaikenmaailman keinoja ja lapsien ohuille suonille tarkoitettuja siipineuloja ja sanoi, että aina on veri saatu tulemaan. Mutta ei. Nämä mun ohuet, karkailevat suonet ei antanut sitten millään ihmeellä näytettä. Hoitsun turhauduttua (ja ehkä vähän mun...) piti sitten vaihtaa näytteenottajaa ja sitten hän sai sen heti otettua. Pyörtyminen ei ollu taas kaukana, mut yritin tsempata itteäni juuri nähdyn pikku-minän kuvilla ja sillä, että eiköhän synnytys satu kuitenkin enemmän :D
Mutta oih, nyt on niin helpottunut olo. Tää ultra teki tästä raskaudesta kyllä niin paljon todellisempaa, kun näki, että siellä oli niin hurja vauhti päällä. En jaksa stressata enää itseäni minkäänlaisilla kauhukuvilla, sillä muuten sitä ei vois nauttia tästä raskaudesta ollenkaan. Parempi siis vain nostaa lippu korkealle ja olla sillä asenteella, että eiköhän se pieni nyytti saada syliin joulukuussa. <3
Tänään onkin sitten tarkoitus kertoa appivanhemmille uudesta tulokkaasta, vähän jänskättää kyllä... En oikein tykkää olla huomion kohteena, joten toivottavasti ei ainakaan mahaa tulla taputtelemaan. Siinä menee kyllä mun raja. :D