Meillä ensimmäinen ultra oli perjantaina. No, osasin odottaa vastausta. Kohdussa ei ketään näkynytkään... ;(
Eli, torstaina alkoi "menkat", tästä soitin neuvolaan. Pääsin samana pvänä kuunteluttamaan sydän äänet, mutta niitä ei kuulunut. Mutta neuvolasta sanottiin että se voi johtua siitä että kohtu on takakenossa, soitin vielä iltapäivällä sairaalaan jossa kehoittivat vain katsomaan ettei vuoto lisäänny. No, perjantaina mentiin sitten sovituun ultraan. Selitin kätilölle tilanteen joka sanoi että katsotaan heti. Olin jo itse valmistautunut kuulemaan suru-uutisen, mutta silti se tuntui pahalta. Pääsimme melkein heti lääkärille joka sitten kertoi että kyseessä oli tuulimuna-raskaus... Sain sitten lääkkellisen hoidon ja pääsin kotiin. Oloni kuitenkin paheni kotona siihen pisteeseen että oli lähdettävä takaisin sairaalaan. Verivuoto oli niin runsasta että pyörrytti vaikka makasikin. Sairaalaan päästyäni olin täysin voimaton, hemoglobiini vain 108, lääkäri otti sitten osastolle yöksi tarkkailuun. Verenvuoto saatiin hallintaan jo illalla. Aamulla sitten hemoglobiini vaivaiset 82, mutta oloni oli hyvä eikä verensiirtoa tarvinnut, pääsin myös kotiin.
Onneksi meillä on tuo melkein 7kk tyttö, niin menetys ei niin pahalta tunnu ja toinen lieventävä on tuulimuna, eli alkio ei edes ole lähtenyt kehittymään. Olen todella pahoillani keskenmenon saaneiden sekä teidän joiden niskaturvotus oli korkea.
Toivon teille kaikille muille erittäin paljon tarrasukkia matkaan. <3