Oi, olispa meilläkin noin! Jossain vaiheessa tuli paljon ranskalaista ärrää, mutta se on nyt unohdettu. Suuta päristellään muuten, mutta mitään ärrän oloistakaan ei ole saatu aikaiseksi.
Hirveästi harmittaa pojan puolesta, kun toinen osoittaa jonnekin, ja toistaa vaan "täh! Täh! Täh!" Ja ääni vaan kohoaa kun haluaa jotain, mutta joko me ei ymmärretä mitä haluaa, tai sitten me ei haluta antaa sitä, ja poika vaan toistaa noita samoja tavuja kiivaammin ja kiivaammin.
Hirveästi harmittaa pojan puolesta, kun toinen osoittaa jonnekin, ja toistaa vaan "täh! Täh! Täh!" Ja ääni vaan kohoaa kun haluaa jotain, mutta joko me ei ymmärretä mitä haluaa, tai sitten me ei haluta antaa sitä, ja poika vaan toistaa noita samoja tavuja kiivaammin ja kiivaammin.