Monikieliset perheet

Hauskaa muuten on se kun lapsi puhuu vain suomea ja aika hyvin jo, niin kun englanninkieliset ihmiset juttelee lapselle niin sanoo aina että "et varmaan ymmärrä sanaakaan mitä sanon". Siis todella usein tulen väliin että no itseasiassa lapsi ymmärtää ihan täysin. Siis äiti-ihmiset jotka tietä että isä on englanninkielinen niin ihmettelen että miten oikein ajattelee että lapsi ei osaisi isän kieltä 🤔
 
Helinä84 sanoi:
Mun mies antoi ymmärtää että häntä harmittaa kun lapsi puhuu enemmän ruotsia kuin suomea. Mua tää jotenkin ärsyttää. Me yhdessä sovittiin että tehdään näin, ja se että hän osaa sekä suomea että ruotsia helpottaa myös kielten oppimista tulevaisuudessa.

Mä olen kotona lapsen kanssa ja mies käy töissä, joten tietysti lapsi kuulee enemmän ruotsia ja on enemmän vuorovaikutusta sillä kielellä. Me luetaan paljon ruotsinkielisiä kirjoja, mutta mä luen kyllä myös suomeksi, ja mies silloin tällöin, mutta lapsi ei hirveesti pyydä miestä lukemaan vaan he leikkivät muuta.

Lapsi kuitenkin ymmärtää suomea ihan yhtä hyvin ja puhuu kyllä suomeakin, jotkut sanat on ruotsiksi ja jotkut suomeksi.

Onko muilla ollut samanlaista tilannetta?
Click to expand...

Minä puhun suomea ja mies ruotsia. Emme vaihda kieltä lapselle ollenkaan, vaan pysymme kukin omassa kielessämme. Ennen dagiksen alotusta ei oikeastaan puhunut ruotsia. Suomeksi tuli ensin sanoja ja sitten muutaman sanan lauseita. Ollut dagiksessa vuoden niin molemmat kielet ovat hyvin hallussa, vaihtaa sujuvasti kieltä suomesta ruotsiin ja toisinpäin. Suomi meillä kyllä tunnekieli ja vahvempi. Suomi kehittyy hieman nopeammin ja jotkin sanat ovat samat molemmilla kielillä.

Mutta ruotsin kieli tulee kokoajan "vain" yhden lauseen perässä ja sanavarasto on laajentunut huimasti viime kuukausina.

Summarum, kyllä se suomenkieli sieltä tulee, sitä kuulee joka paikassa. Tärkeää, että isä puhuu, leikkii ka lukee kirjoja suomeksi. Niin kyllä se kieli sieltä tulee. Teillä on n. 6kk nuorempi mitä meillä ja meillä otti kunnon harppauksia kielen kehityksessä n. 2v 3kk iässä. Sit onkin ollut menoa!
 
Mä nyt palaan tähän vielä, kun miestä ilmeisesti enemmänkin harmittaa se että lapsi puhuu enemmän ruotsia kuin suomea. Hän kokee että he eivät pysty kommunikoimaan tarpeeksi ja ymmärrän että siltä tuntuu, mutta mitään ratkaisua hän ei tähän nyt kuitenkaan osannut kertoa.

Mä mietin sellaista että kun lapsi on mun kanssa kotona, ja mies käy töissä, niin tehtäisiin niin että kun olen lapsen kanssa kahdestaan tai muuten ruotsinkielisessä seurassa niin puhun ruotsia, ja sitten taas kun ollaan perheenä yhdessä niin mäkin puhuisin lapselle suomea. Ja kun hän sanoo sanan ruotsiksi niin kerron mikä se on suomeksi. Onko kellään kokemusta tällaisestä systeemistä?

Mies alkoi nyt siihen että jos lapsi sanoo ruotsiksi, niin hän pyytää että pitää sanoa suomeksi että pappakin ymmärtää. Mä ensin olin vähän karvat pystyssä tästä, mutta toisaalta luin jostain että voi olla ihan toimiva tapa. Mutta onko 2v 3kk vielä liian nuori sellaiseen erotteluun?

Ongelman taustalla on myös varmasti miehen isä, ja hänen asenneongelmansa ruotsia kohtaan, oletettavasti kun ei itse osaa sitä ollenkaan. Heillä ei ole ennestään kaksikielisiä lähipiirissä, eikä osaa tähän nyt näköjään suhtautua kuin aikuinen 🙄 ( kuten ei tosin mihinkään muuhunkaan )
 
Itsellä ei ole kaksikielistä perhettä, mutta läheisellä on. Tuo vaihe myös menee ohi. Läheiseni lapset puhuivat tuon ikäisenä sujuvasti sekaisin suomea ja ruotsia ja ehkä vähän enemmän ruotsia. Mutta isälle ja isä puhui suomea aina ja äiti ruotsia, jos puhui suoraan lapsille vaikka isä oli läsnä. Nykyäön 10v ja 12v molemmat kielet ovat puhuessa yhtä vahvoja. Lukiessa ruotsi parempi. Jos lapsi vastaa isälle ruotsiksi, isä voin pyytää sanomaan sanan suomeksi tai jos viesti on tarkoitettu myös isälle. Eikö isä siis ymmärrä ruotsia? Kuten ylhäällä kirjoitettu, kunhan isä leikkii ja lukee lapselle, Suomi vahvistuu.
 
Mä toki ymmärrän että se suomen kieli kyllä myös tulee vaikka tällä hetkellä enemmän ruotsia puhuukin, miehelle vaan tuntuu olevan isompi asia. Ja on nyt niiiin kärsimätön asian suhten

Hän ymmärtää kyllä ruotsia suht hyvin, eikä aiemmin ainakaan tuonut esille että tää jotenkin häiritsisi.

Nyt kun lapsi on alkanut puhumaan enemmän niin ongelma on kai siinä kun hänen sanansa ei vielä ole täysin selkeitä, ja kun isompi osa niistä on ruotsiksi, niin miehen on vaikea yrittää päätellä mitä hän tarkoittaa kun ei ruotsia osaa niin hyvin.

Asia tuli nyt esille myös sen takia kun vkl mahdollisesti nähdään miehen vanhempia, ja mummia ainakin, ja kun lapsi nyt puhuu enemmän ruotsiksi niin mies stressaa sitä. Itsekään en jaksa niitä kommenteja mutta en myöskään halua että ne vaikuttaa meidän elämään.
 
@Helinä84
Meillä on juuri alkanut tämä 2v1kk erottamaan eläimet niin että kun leikin hänen kanssaan suomeksi eläimillä niin juoksee välillä isän luo näyttämään ja sanomaan sen eläimen englanniksi. Me kehutaan häntä siitä tosi paljon niin on ihan innoissaan itsekin ja alkanut tekemään tätä vielä enemmän. Sitten saatetaan siinä hetkessä rohkaista niin että kysyn "mikä eläin se on?" johon vastaa suomeksi, ja isä kysyy "How is that animal called?" johon vastaa englanniksi. Lisäksi saatan joskus muuten leikkiessä kysyä että "mikäs tämä on englanniksi, miten se sanotaan isille?". Tai saatan soittaa englanninkielisiä lastenlauluja vaikka ollaan kahdestaan.

En itse lähtisi sekoittamaan että puhuu lapselle kahdestaan toista kieltä kun isän ollessa paikalla, mutta en tiedä, meillä nyt on tosi selkeästi äitin ja isin kielet ja se tuntuu toimivan 🤷🏼‍♀️ Siis toki puhun aina mieheni kanssa vain englantia ja joskus välissä myös otan lapsen osaksi keskustelua vaikka se on englanniksi, mutta ne on yksittäisiä kertoja.

Yksi mistä mies tykkää on, että laitan miehen tullessa töistä kotiin pojan juoksemaan ovelle ja käsken sanoa "hello daddy!". Tai pyydän lähettämään ääniviestin "love you" tai "miss you". Sellainen voisi teillä auttaa tuohon tunteeseen, että oppisi edes toistamaan jotain tuollaista ilahduttavaa. Tai vaikka isovanhempia kun näkee niin rohkaisee tervehtimään jotenkin suomeksi 🤷🏼‍♀️

Tuossa tilanteessa jos haluaa toisen kielen kasvavan niin tehokasta olisi varmaan laittaa lapsi osaksi aikaa hoitoon tai edes viikottaiseen kerhoon, nimenomaan suomenkieliseen.
 
Helinä84 sanoi:
Mä toki ymmärrän että se suomen kieli kyllä myös tulee vaikka tällä hetkellä enemmän ruotsia puhuukin, miehelle vaan tuntuu olevan isompi asia. Ja on nyt niiiin kärsimätön asian suhten

Hän ymmärtää kyllä ruotsia suht hyvin, eikä aiemmin ainakaan tuonut esille että tää jotenkin häiritsisi.

Nyt kun lapsi on alkanut puhumaan enemmän niin ongelma on kai siinä kun hänen sanansa ei vielä ole täysin selkeitä, ja kun isompi osa niistä on ruotsiksi, niin miehen on vaikea yrittää päätellä mitä hän tarkoittaa kun ei ruotsia osaa niin hyvin.

Asia tuli nyt esille myös sen takia kun vkl mahdollisesti nähdään miehen vanhempia, ja mummia ainakin, ja kun lapsi nyt puhuu enemmän ruotsiksi niin mies stressaa sitä. Itsekään en jaksa niitä kommenteja mutta en myöskään halua että ne vaikuttaa meidän elämään.
Click to expand...

Lapsen puhe kehittyy ja nopeutuu tästä, nyt vaan isälle/papalle jäitä hattuun ja antaa lapsen oppia omaan tahtiaan. Itse myös kokisin, että ei kannata alkaa sekoittamaan kieliä, niin että mamma/äiti vaihtaa lennosta lapselle puhuessa kieltä. Se vaan sekoittaa lasta, se on lapselle selkeämpää kun kumpikin vanhempi puhuu omaa äidinkieltään. Teillä voi miehen kanssa kotikieli olla suomi. Me puhutaan puolison kanssa suomea keskenään, lapselle sitten mies vaihtaa kielen.

Jos miestä harmittaa, niin voi aktiivisesti käydä sanoja suomeksi lapsen kanssa läpi. Isovanhemmat ottaa enemmän hoitoon ym. Jotta kuulee puhuttavan kieltä ja saa sanavarasto karttuu. Lapsethan on ihan sieniä, meillä toistetaan aivan kaikki sanat/lausahdukset. Joten tarkkana saa olla.
 
@Helinä84
Meillä lapsi puhuu sekä suomea että ranskaa, ranskaa enemmän päiväkodin takia. Minulle tietenkin kielten sekottaminen on helpompaa kun ymmärrän molempia, kun taas puoliso ei vaan välillä ymmärrä mitä 2v suomeksi selittää, vaikka taapero onkin alkanut aika hyvin hakemaan sanoja myös ranskaksi kun ymmärtää ettei papa tajua. Samoin jos en itse joskus tajua jotain niin alkaa välillä kääntää asiaa suomeksi. Ymmärrän kyllä että toista vanhempaa voi tuskastuttaa kieli jota ei itse osaa niin hyvin. Mutta en kyllä alkaisi itse puhumaan enemmän toista kieltä, etenkin kun puolison kanssa me puhutaan ranskaa ja oletan että tekin puhutte suomea jos mies ei puhu ruotsia niin hyvin. Niin suomen kielen altistusta kyllä tulee varmasti tarpeeksi siinäkin. Kurjaa jos isovanhempien paineesta johtuu miehen ahdistus, jospa hän voisi nähdä asian lapsen kannalta. Tsemppiä!
 
Jään seuraamaan tätä 👋 Vauva on 9kk eikä vielä ole ajankohtaista puhe, mutta meillä on kaksikielinen perhe. Isä on virolainen ja minä suomalainen, puhumme arjessa englantia sekä keskenämme että vauvan kanssa kaksin. Välillä itse saatan sanoa jotain suomeksikin ja vastaavasti isä viroksi. Emme puhu tai kauheasti edes ymmärrä toistemme äidinkieliä, itse toivoisin, että isä puhuisi kenties hieman enempikin viroksi, suomea kun lapsi varmasti tulee oppimaan aikanaan muualla.
 
Selah sanoi:
@Helinä84
Meillä on juuri alkanut tämä 2v1kk erottamaan eläimet niin että kun leikin hänen kanssaan suomeksi eläimillä niin juoksee välillä isän luo näyttämään ja sanomaan sen eläimen englanniksi. Me kehutaan häntä siitä tosi paljon niin on ihan innoissaan itsekin ja alkanut tekemään tätä vielä enemmän. Sitten saatetaan siinä hetkessä rohkaista niin että kysyn "mikä eläin se on?" johon vastaa suomeksi, ja isä kysyy "How is that animal called?" johon vastaa englanniksi. Lisäksi saatan joskus muuten leikkiessä kysyä että "mikäs tämä on englanniksi, miten se sanotaan isille?". Tai saatan soittaa englanninkielisiä lastenlauluja vaikka ollaan kahdestaan.

En itse lähtisi sekoittamaan että puhuu lapselle kahdestaan toista kieltä kun isän ollessa paikalla, mutta en tiedä, meillä nyt on tosi selkeästi äitin ja isin kielet ja se tuntuu toimivan 🤷🏼‍♀️ Siis toki puhun aina mieheni kanssa vain englantia ja joskus välissä myös otan lapsen osaksi keskustelua vaikka se on englanniksi, mutta ne on yksittäisiä kertoja.

Yksi mistä mies tykkää on, että laitan miehen tullessa töistä kotiin pojan juoksemaan ovelle ja käsken sanoa "hello daddy!". Tai pyydän lähettämään ääniviestin "love you" tai "miss you". Sellainen voisi teillä auttaa tuohon tunteeseen, että oppisi edes toistamaan jotain tuollaista ilahduttavaa. Tai vaikka isovanhempia kun näkee niin rohkaisee tervehtimään jotenkin suomeksi 🤷🏼‍♀️

Tuossa tilanteessa jos haluaa toisen kielen kasvavan niin tehokasta olisi varmaan laittaa lapsi osaksi aikaa hoitoon tai edes viikottaiseen kerhoon, nimenomaan suomenkieliseen.
Click to expand...
Piti tulla oikein katsomaan milloin kirjoitin että lapsi sanoo yksittäisiä eläimiä englanniksi tai osaa toistaa jos sanoo jotain. Alkoi ehkä viikko sitten sanoa isälle "nonono!" Ja siitä se sitten alkoi laajempi englannin puhuminen. Osoittaa kuvista "that is bear" ja kyselee isältään kysymyksiä ihan kuin multa suomeksi. Aivan yhtäkkiä tuli sellainen napsahdus että näinhän sitä puhutaan isille 🤩 ja siis täydellisesti pysyy kummalle puhutaan suomea ja kummalle englantia. Nyt oikeastaan vasta sen 2v1kk.
 
Apua! Onko tuttu ongelma ulkosuomalaisille? Siis lapsi puhuu ja kuulee suomea oikeastaan vaan mun kanssa ja nyt meillä on pieni kieliopillinen ongelma jota en tiedä miten voisi lähteä ratkaisemaan. Lapsi siis käyttää hienosti, mutta väärin verbin persoonamuotoja. Koska aina hänestä puhuen sanon että "menet" tai "mitä teet?" jne niin hän on alkanut nyt puhumaan itsestään sinä-muodossa. Kysyy usein esim "Missä olit?" jolla hän pyytää kertomaan että missä hän itse oli juuri. Ja itse puhun pääosin että "äiti laittaa nyt sulle paidan päälle?" Enkä käytä itse edes "minää"

Siis mitä tässä voi tehdä? Kai se ajan kanssa korjaantuu ja pitää varmaan alkaa puhumaan minusta eikä äidistä. Mutta apua 🫣
 
Selah sanoi:
Apua! Onko tuttu ongelma ulkosuomalaisille? Siis lapsi puhuu ja kuulee suomea oikeastaan vaan mun kanssa ja nyt meillä on pieni kieliopillinen ongelma jota en tiedä miten voisi lähteä ratkaisemaan. Lapsi siis käyttää hienosti, mutta väärin verbin persoonamuotoja. Koska aina hänestä puhuen sanon että "menet" tai "mitä teet?" jne niin hän on alkanut nyt puhumaan itsestään sinä-muodossa. Kysyy usein esim "Missä olit?" jolla hän pyytää kertomaan että missä hän itse oli juuri. Ja itse puhun pääosin että "äiti laittaa nyt sulle paidan päälle?" Enkä käytä itse edes "minää"

Siis mitä tässä voi tehdä? Kai se ajan kanssa korjaantuu ja pitää varmaan alkaa puhumaan minusta eikä äidistä. Mutta apua 🫣
Click to expand...
Ekana tulee mieleen, et löytyiskö Kirjoja tai lauluja minä-muodossa? Ne varmaan tukisi sen oppimista. Sit voi koittaa leikkiä roolileikkejä, joissa sit puhuukin minä-muodossa. Tyyliin 'minä olen koira ja osaan haukkua, juoksen tosi lujaa ja tykkään noutaa keppejä'. Kyllä se sieltä tulee sit ajan kanssaki, mutta ite koittaisin ehkä vähän myös tukea.

Meillä on nyt 2,5kk ja oon vielä sekottanu ihan kaikkia kieliä mitä tiedän osaavani ääntää oikein. Pikkusta monesti naurattaa kun opetan sille venäjän kielen suhina-äänteitä kun niissä huulet on selkeästi eri tavoin törröllä. Ihana myös kattoa, kun tämän ikäinen keskittyy puhujan suuhun. Vauvathan opettelee myös huuliltalukua että äänteiden muodostus sitten onnistuu paremmin.
 
Lohdutukseksi muille voin tähän väliin todeta, että kielen kanssa tulee helposti takapakkia. Tuntuu ettei englanti ole kehittynyt yhtään tässä 4kk aikana, vaan mieluummin vähentynyt. Vaikka englantia puhuvat serkut on muuttaneet paikkakunnalle, ja lapsi on nyt viettänyt paljon enemmän aikaa kaksin isän kanssa viikonloppuisin ja iltaisin.

Laitetaan lapsi pian enkunkieliseen päiväkotiin osaksi viikkoa jos se vähän edistäisi kommunikointia ympärillä olevien ihmisten kanssa. Ei meillä muuten olisi mitään hätää asian kanssa, mutta vähän tylsä juurikin serkuille ja muille ympärillä kun lapsi meinaa aina puhua vain Suomea eikä kukaan ymmärrä sitä.
 
Jatkan täällä raportointia kielen kehityksestä, lähes yksinpuheluna 😅 Aiemmin mainitsemani virhe minä-sinä käytössä on korjaantunut. Isän kanssa enemmän vietetty aika on tuottanut tulosta ja englanti alkaa vahvistua! Tänään ensimmäistä kertaa kuulin kuinka 2,5v leikki itsekseen täysin englanniksi! 🥰 Mutta todella hauskaa on aksentti! Siis miten ihmeessä tämä lapsi joka oppii englannin natiivilta isältään puhuukin rallienglantia, mutta joukossa erittäin brittiläisittäin lausuttuja yksittäisiä sanoja, jotka taas poikkeaa mieheni lausuntatavasta. En keksi ketään yksittäistä henkilöä jolta ne tarttuisi, eikä katso lastenohjelmiakaan. Hauskaa tämä kaksikielisyys. Kiinnostaisi kyllä kuulla miten muissa perheissä aksentti kehittyy?

Päiväkodin aloitus lykättiin myöhemmäksi.
 
Täällä pikkuinen kaksikielinen vasta 7kk, mutta suurella mielenkiinnolla luen aina sun viestit @Selah. En kyllä tuohon aksenttiin osaa sanoa mitään. Toki jotku ulkosuomalaisten lapset puhuu kyllä suomea aksentilla, ehkä se vahvempi kieli sitten dominoi?

Tässä vaiheessa meidän pieni sanoo vasta ykstavusia lauseita ja sellasia koiran haukkuja, mutta alkaa olla näillä näppäimillä, että alkaa tulla 'ättä' ja 'obbo'. Tulkitaan kaikkia äännähdyksiä miehen kanssa ihan eri tavalla, ja toistellaan sen puheita omien kielten kautta. Englantia lipsuu välillä molempien puheeseen, mutta ite oon sen kans aika tarkka. Puhun kyllä mielellään kaikkia muita kieliä vauvalle. 😅 Saa nähdä missä vaiheessa päästään ensisanoihin, niitä odotellessa.
 
Muokattu viimeksi:
Samoin täällä innolla seurataan, vaikka tästä 1kk ynisijästä ei voi vielä arvaillakaan mikä kieli ekana tulee! Herregod miten vaikea on muistaa puhua suomea vauvalle, kun puhutaan miehen kanssa keskenään englantia ja ajattelenkin enimmäkseen englanniksi. Aika paljon olen siinä lipsunutkin, syntymän jälkeen vaihdellut painotukset ehkä 30-70 % enkun hyväksi, ja nyt kun oon vähän petrannut ollaan ehkä 60-40 tilanteessa suomea suosien. Onneksi mun laulelut on 95% suomenkielisiä, ja Suomen mummo ja vaari tulee vajaaksi viikoksi käymään niin saadaan kielikylvettää pientä.
 
Meillä pian 3v ikäisen kanssa puhutaan kotikielenä perheen kanssa ranskaa ja minä puhun kahdestaan suomea. Mitä enemmän viettää aikaa ja soittelee suomeksi niin on suomi vahvistunut ja kesän aikana alkoi vastata mulle suomeksi. Hyvin hankalaa oli n. 1v ajan aina käydä keskustelua niin että itse vastaa supmeksi kun toinen puhuu ranskaa mutta olen kyllä iloinen että jaksoin sen tehdä. Ja nyt ymmärrän kyllä että kaikki ei jaksa näin ulkomailla asuessa monikielisessä perheessä missä toinen aikuinen ei puhu suomea!
 
Mulla just se tilanne että asutaan Suomessa ja mies on erikielinen. Haluan tukea sitä toisen kielen oppimista ja niin kauan ku ollaan Suomessa ja suomi dominoi, niin varmaan koitan puhua väliin myös 'vähemmistökieltä'. Toivon kovasti että lapsi oppii enemmän Arabiaa ku englantia kun miehen kotiväki ei puhu hyvää englantia ja jotenkin se arabia on kuitenkin se oma kulttuuri eikä Englanti. Saa nähdä miten käy.
 
Takaisin
Top