Näin mä tähän myös suhtaudun, et jos keskustelua käydään suomeksi nii sit on luonnollista sanoa "äiti" ja "isä", ja jos keskustelua käydään ruotsiksi nii "mamma" ja "pappa".Hassua, kun itse taas ajattelin sen olevan outoa kun mies sanoi, että haluaisi olla myös englanniksi "isi", kuulostaa kuulemma kivalta. Kyllä me pääosin ollaan suomeksi isi ja äiti, englanniksi mummy ja daddy. Saa nähdä mitä tapahtuu sitten kun lapsi alkaa puhumaan.
Mä en lapsena jostain syystä suostunut/halunnut puhua ruotsia mun isän kanssa kunnes täytin 5 vuotta, mutta isä puhui mulle sinnikkäästi aina ruotsia - ja mähän kyllä ymmärsin häntä. Vastasin vaan suomeksi aina, myös ruotsinkielisessä päiväkodissa puhuin vaan suomea. En sit tiedä enkö vaan älynnyt, että ne on kaksi eri kieltä. Mun veli taas puhui heti pienestä pitäen ruotsia. Mutta oon kiitollinen, että isä ei luovuttanut. Kuulemma hän oli miettinyt, että vaihtaisiko vaan suomeksi, kun mä suosin sitä. Nyt puhun itse ruotsia omalle vauvalleni.