Mä vasta vauvakuuneilen mutta sama tilanne, kodin kielikombinaationa suomi-ranska-englanti. Molemmat haluaisi tietysti opettaa toivotulle lapselle oman kielensä jotta kommunikaatio sukulaisten kanssa mahdollista, mutta kotona keskenämme puhutaan 100% englantia.
En tiedä virallista ohjetta, mutta jos lapsi vastaa minulle toisella kielellä, niin toistan sen suomeksi.
Ai että, suomalainen merimieskirkko! Kylläpä tuli nostalgiafiilikset. Siellä olen lapsena viettänyt monta lauantai-aamupäivää suomea opiskellen. Meillä lapsena suomi hiukan kangerteli, kun oltiin tosiaan eri kieliympäristössä, mutta kyllä se sieltä kuitenkin tarttui päänuppiin! Eiköhän se teilläkin, kun vaan jatkaa altistamista 
Meillä puhutaan suomea ja englantia. Ollaan sekä äiti ja isä että Mummy and Daddy. Esikoisella ei oo tän kanssa ongelmia, taapero ei vielä ihan puhu. Isoin ongelma oli varmaan mullakin alkuun, kun en halunnut olla ”äiti” vaan pelkästään Mummy, mutta pääsin siitä yli.Itse kutsun itseäni mammaksi, ja mies on iskä. Hänen puhuessaan mä olen kuitenkin äiti, ja mua jotenkin ärsyttää se ettei, vaikka olen asiasta maininnut, ota onkeensa että olis selkeämpi lapselle että on mamma ja iskä, ja hänkin puhuisi musta vaan mammana.
Miten te muut hoidatte tämän? Olenko mä vaan liian tarkka tämän kanssa?
mä puhun itsestä äitinä ja isästä sanon 'papa' myös kun puhun suomea, mutta mies ei ranskankielisessä puheessa sano äiti vaan maman. ei oo mua haitannu, kun tietenkin kaikki muutkin ranskaksi sanoo musta maman.Itse kutsun itseäni mammaksi, ja mies on iskä. Hänen puhuessaan mä olen kuitenkin äiti, ja mua jotenkin ärsyttää se ettei, vaikka olen asiasta maininnut, ota onkeensa että olis selkeämpi lapselle että on mamma ja iskä, ja hänkin puhuisi musta vaan mammana.
Miten te muut hoidatte tämän? Olenko mä vaan liian tarkka tämän kanssa?
Täältä sivusta eli nykyisestä Suomi perheestä huutelen. Lapsuudessa isäni suku puhui pelkkää ruotsia ja siinä sivussa opin sitä itsekin. Kotona puhuttiin aina suomea, kun äiti ei ruotsia osannut.Meillä on 12/23 syntynyt, ja isä puhuu lapselle suomea ja minä ruotsia. Olen itse käynyt koulut ruotsiksi, ja ennen se oli vahvempi kieli.
Alussa mulle oli hankalaa puhua lapselle ruotsia, koska olen viimeisen 20 vuoden aikana puhunut sitä niin vähän.
Suomi on mulle se vahvempi kieli nyt, mutta haluan opettaa lapselleni ruotsia, koska koen että esimerkiksi englannin oppiminen on silloin helpompaa, ja saksankin.
Mun mies ymmärtää todella hyvin ruotsia, vaikkei itse halua sitä puhua. Me puhutaan keskenämme suomea.
Itse kutsun itseäni mammaksi, ja mies on iskä. Hänen puhuessaan mä olen kuitenkin äiti, ja mua jotenkin ärsyttää se ettei, vaikka olen asiasta maininnut, ota onkeensa että olis selkeämpi lapselle että on mamma ja iskä, ja hänkin puhuisi musta vaan mammana.
Miten te muut hoidatte tämän? Olenko mä vaan liian tarkka tämän kanssa?
Mä olen äiti ja isä on pappa. Siis molemmilla kielillä sama, et mä puhun papasta vaikka puhun suomea ja mies puhuu äidistä vaikka puhuu ruotsia. Mulle oli tärkeä tää äiti sana kyllä. Esikoinen oli jostain sen mamman kuullut ja alkoi eka sitä käyttää, mut nopeasti kyllä oppi, kun sitä samaa sanaa aina käytettiin.Meillä on 12/23 syntynyt, ja isä puhuu lapselle suomea ja minä ruotsia. Olen itse käynyt koulut ruotsiksi, ja ennen se oli vahvempi kieli.
Alussa mulle oli hankalaa puhua lapselle ruotsia, koska olen viimeisen 20 vuoden aikana puhunut sitä niin vähän.
Suomi on mulle se vahvempi kieli nyt, mutta haluan opettaa lapselleni ruotsia, koska koen että esimerkiksi englannin oppiminen on silloin helpompaa, ja saksankin.
Mun mies ymmärtää todella hyvin ruotsia, vaikkei itse halua sitä puhua. Me puhutaan keskenämme suomea.
Itse kutsun itseäni mammaksi, ja mies on iskä. Hänen puhuessaan mä olen kuitenkin äiti, ja mua jotenkin ärsyttää se ettei, vaikka olen asiasta maininnut, ota onkeensa että olis selkeämpi lapselle että on mamma ja iskä, ja hänkin puhuisi musta vaan mammana.
Miten te muut hoidatte tämän? Olenko mä vaan liian tarkka tämän kanssa?
Minä olin myös tuossa tiukkapipoinenOon ehkä ollut turhan tiukkapipoinen tämän aiheen suhteen, ja annan nyt miehen käyttää kumpaa sanaa haluaa.
Ja lapsi saa sitten käyttää vaikka kumpaakin, vaikka itse pidän enemmän mammasta
nyt kun lapsi on vähän isompi, niin dagiksessa puhuu minusta mammana ja se ei haittaa yhtään. Välillä myös puhuu meistä etunimillä (kun on keksinyt että olemme muutakin kuin äiti ja pappa 
)
Hassua, kun itse taas ajattelin sen olevan outoa kun mies sanoi, että haluaisi olla myös englanniksi "isi", kuulostaa kuulemma kivalta. Kyllä me pääosin ollaan suomeksi isi ja äiti, englanniksi mummy ja daddy. Saa nähdä mitä tapahtuu sitten kun lapsi alkaa puhumaan.Miten te muut hoidatte tämän? Olenko mä vaan liian tarkka tämän kanssa?
