Monikieliset perheet

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Välttelettekö käyttämästä vauvalle/lapselle puhuessa kieltä, jota tiedätte osaavanne puutteellisesti?

Meillä on puolison perhettä käymässä ja puhutaan heidän kanssaan hyvällä tahdolla ymmärrettävää ranskan ja englannin sekoitusta (pystyn käymään yksinkertaista keskustelua ranskaksi, mutta paljon virheitä ja väärinymmärryksiäkin tulee). Nyt mietin, kannattaisikohan mun yrittää välttää rikkonaisen ranskan puhumista vauvalle, ettei se opi mun tönkköaksenttia tai toistuvia kielioppivirheitä? Varmaan menisi kyllä ylisuorittamisen puolelle eikä lapsen ranskan kielitaitoon myöhemmin voi mitenkään mennä rikki siitä jos äiti on satunnaisesti käyttänyt ranskan aikamuotoja, persoonapronomineja ja verbien taivutuksia aika luovalla tavalla.

(@Yönkukka , miten siistiä että puhut arabiaa! Mäkin haluaisin osata )

 

[Yönkukka]

@Yrttiteetä tekisi mieli ite kyllä siis puhun virheellistä arabiaa ihan huoletta ja luotan siihen että taapero sitten alkaa jossain vaiheessa korjata mun arabiaa. Ja tämä sen takia että isä on se arabian oppimisen päälähde ja ite oon vaan tukena. Se että sanotaan, että lapselle pitää puhua omaa kieltä on erityisesti tunnetaitojen (tunteiden nimeäminen ja ilmaiseminen on yleensä parhainta omalla äidinkielellä) ja kulttuuritietämyksen takia, ei niillä aksenteilla lopulta elämässä niin paljon oo väliä. Että antaa palaa vaan! Täällä muuten eka sana on baba, hän tunnistaa sanan ja ettii isää kun sanon baba ja osaa sanoa sen, mutta ei tajua vielä ite sanovansa jotain merkittävää.