Helsqu: Luinkin ton oman kirjoitukseni jälkeen toisesta ketjusta, että sulla on ollut vähän jännäämistä sun raskauden kanssa. Toivottavasti kaikki kuitenkin on nyt hyvin.
Mä olen vielä töissä. Työmotivaatio tosin on aikalailla kadoksissa. Kovasti odotelen kesälomaa, joka alkaa juhannuksesta ja kestää kolme viikkoa. En tarkoituksella ottanut pidempää, kun ajattelin, että saattaa sitten alkaa olla nuo saikkupäivät niin hilkulla, ettei viitsi lomapäiviä haaskata ;). Sukupuolien selvittäminen mullakin siintää ajatuksissa. Mies tosin ei haluaisi tietää, mutta kyllä mun TÄYTYY saada kuulla, jos sen vaan sattuis rakenneultrassa näkemään. Vois sitten paremmin jo tehdä hankintoja. Olen varautunut olemaan aikalailla jumissa kotona vauvojen syntymän jälkeen, jolloin tuskin joudan lastenvaateputiikkeja kiertämään...
Maksa-arvot tuossa ehti vähän aiheuttamaan huolta. Tuntui, että kämmeniä kutisi ja itseasiassa sitten jokapuolella tuntui kutinaa ja kun edellisessä raskaudessa mulla oli hepatogestoosi, niin arvelin sen jo uusiutuneen. Arvot oli kuitenkin mallillaan. Mitä lie kutinaa sitten olikin. Täytyy olla tyytyväinen, kun on saanut olla niin hyvän vointinen. Jotenkin kun nämä neuvolakäyntien välit on niin pitkiä, niin ehtii jo kaikenlaisia piruja seinille maalailla. Nyt on kiva kun on alkanut tuntea potkuja, tosin nyt olen alkanut miettiä, kun toinen tuntuisi potkivan enemmän kuin toinen, että onko molemmilla kaikki kuitenkin hyvin. Toisaalta siis mun onni olla töissä niin on paljon muutakin ajateltavaa.
Rakenneultraa siis odotellen :)
Mä olen vielä töissä. Työmotivaatio tosin on aikalailla kadoksissa. Kovasti odotelen kesälomaa, joka alkaa juhannuksesta ja kestää kolme viikkoa. En tarkoituksella ottanut pidempää, kun ajattelin, että saattaa sitten alkaa olla nuo saikkupäivät niin hilkulla, ettei viitsi lomapäiviä haaskata ;). Sukupuolien selvittäminen mullakin siintää ajatuksissa. Mies tosin ei haluaisi tietää, mutta kyllä mun TÄYTYY saada kuulla, jos sen vaan sattuis rakenneultrassa näkemään. Vois sitten paremmin jo tehdä hankintoja. Olen varautunut olemaan aikalailla jumissa kotona vauvojen syntymän jälkeen, jolloin tuskin joudan lastenvaateputiikkeja kiertämään...
Maksa-arvot tuossa ehti vähän aiheuttamaan huolta. Tuntui, että kämmeniä kutisi ja itseasiassa sitten jokapuolella tuntui kutinaa ja kun edellisessä raskaudessa mulla oli hepatogestoosi, niin arvelin sen jo uusiutuneen. Arvot oli kuitenkin mallillaan. Mitä lie kutinaa sitten olikin. Täytyy olla tyytyväinen, kun on saanut olla niin hyvän vointinen. Jotenkin kun nämä neuvolakäyntien välit on niin pitkiä, niin ehtii jo kaikenlaisia piruja seinille maalailla. Nyt on kiva kun on alkanut tuntea potkuja, tosin nyt olen alkanut miettiä, kun toinen tuntuisi potkivan enemmän kuin toinen, että onko molemmilla kaikki kuitenkin hyvin. Toisaalta siis mun onni olla töissä niin on paljon muutakin ajateltavaa.
Rakenneultraa siis odotellen :)
