Se tupakanpolton lopettaminen voi olla äärimmäisen vaikeaa miehelles.
Ite poltin vielä alkuraskaudesta- ennen meni toppa, pikkuhiljaa sain vähennettyä. Ensin 10 tupakkaan ja siitä sitten vähentämään vielä lisää. Poltin puolikkaita tupakoita, joskus otin vaan parit savut. Mutta pakko oli saada. Se lopetus otti aikaa kuitenkin monta kuukautta, niin paha se riippuvuus oli, ainakin mulla joka olen polttanu 15 vuotta. Mutta nyt siis olen ollu kokonaan ilman tupakkaa jo useamman kuukauden.
Mutta mullahan oli maailman paras kannustin siihen lopettamiseen, en vois uskoa että olisin pystyny lopettamaan ilman tätä odotusta. Se huono omatunto, joka tuli aina kun otti yhdetkin savut. Se oli jotain kauheeta.
Pahinta on se että "morkataan" ja syyllistetään toista kun ei pysty lopettamaan kerralla. Siis tää että "etkö muka voi lopettaa, mikä siinä on niin vaikeaa" ym...
Mulla ei lapsen isä tsempannu ollenkaan, lähinnä harrasti tuota syyllistämistä. Mutta se tuki mikä tuli kavereilta, oli aivan älyttömän tärkeää. Ne jaksoi riemuta jokaisesta tupakasta jonka sain vähennettyä, ja se oli mulle myös aivan älyttömän tärkeä kannustus!
Joten jos painitte näitten asioitten kanssa, ja pitäs saada esim. ne miehet lopettamaan, niin muistakaa, että positiivinen asenne teiltä sitä asiaa kohtaan on aivan älyttömän tärkeää. Väittäsin että tärkein.
Mulla on edelleen pelko et sytytän tupakan heti, kun pääsen synnäriltä. Siinä on taas sellanen paikka, et toivos et joku kannustas siihen tupakattomaan elämään.