Meillä mies on suhtautunu ihan hyvillä mielin, mut kyllä sitä jänskättää hyvällä tavalla, silleen jänskä innoissaan. Kysyy joka viikko mitä siinä kirjassa tästä viikosta sanotaan, onko mite pitkä ja painaaks se mite paljo?
Ja joka aamu se sanoo mahalle huomenet ja antaa suukon. :P Ja mies se on joka kotonaki doppleroi. Ei voi sanoo muutaku, et saan olla onnellinen, et on tollanen kultakimpale rinnallain. Hirmu avulias se on ja auttaa pienissäkin asioissa, et välil sanon kyl että saan mie sen iteki :D Onneksi näin päin, et en oo raaskinu hermoja vetää ko kokoaja auttelemassa, kun suurimmaksi osaksi sitä apua tarvitaan kuitenkin, kun joillain on niin päi ettei mies evääkää liikuta asian suhteen.