Ajattelin avata ketjun jossa voi tuuletella ajatuksia synnytyksestä toipumisesta, univajeesta, uudesta roolista äitinä yms. Eli ihan mitä vaan mieleen juolahtaa omaan jaksamiseen liittyen, olkaa hyvät :)
Ainakin itselleni moni asia tuli yllätyksenä koska kyseessä on ensimmäinen lapsi. Luulin esimerkiksi että maitoa tulee silloin kun sitä tarvitaan. Kunnes aloin heräillä lätäköstä.
Enemmän ihanaa kuin rasittavaa tämä tietysti on, mutta välillä pikkuisen väsyttää. Etenkin kun on valveilla imettänyt koko yön ja aamulla kaksi univajeista tuoretta vanhempaa kohtaa aamukahvin merkeissä, ja ilmassa leijuu kateuden tuntua kun toinen univajeinen jatkaa imettämistä litimärissä rintaliiveissä ehtimättä pukea edes päälleen sillä välin kun toinen nautiskelee kuumaa kahvia sanomalehden äärellä. Ensimmäinen viikko meni euforisessa hormonihöyrytilassa (enhän muuten olisi jaksanut valvoa lähes kolmea viikkoa ympärivuorokautisesti!), mutta nyt se on vähän tasoittunut. Ehkä siksi väsyttää.
Salaa minua vähän ärsyttää, että vaikka mies hoitaa lasta yhtä paljon kuin minäkin nyt isyyslomalla, jotenkin käy aina niin että minulta jää kesken syöminen jos ehdin sitä aloittaa, pääsen aniharvoin vessaan, saunassa ehdin käydä kääntymässä jos sitäkään, suihkussakäyminen vaatii sekunnintarkkaa ajoitusta, hampaidenpesu samoin... Ja mies ehtii huolehtia perustarpeistaan siinä missä ennenkin. Koska imetys ei ole tasa-arvoista toimintaa. Eikä tämänkään olisi minulle pitänyt yllätyksenä tulla, mutta en tosiaan tiennyt että vauvat syövät koko ajan. Toisaalta se on parasta mitä voi olla, katsoa lähietäisyydeltä vauvan tyytyväistä ilmettä ja kuunnella sitä tuhinaa. Ihmetellä että onko tämä täydellinen pieni ihminen oikeasti meistä lähtöisin. Että miten voi olla niin rakas ja tuttu vaikka on tuntenut varsinaisesti vasta pari viikkoa.
Olin muuten ajatellut että nyt saa sitten vetää tuota rooibosteetä, mutten ehtinyt kupillistakaan juoda kun neuvolantäti kiikutti lappusen jossa jälleen yrttiteet ovat kiellettyjä imetyksen aikana, ihan vaan varmuuden vuoksi ja tutkimustiedon puuttuessa. Mutta vedän sitten tota maksalaatikkoa senkin edestä
Ainakin itselleni moni asia tuli yllätyksenä koska kyseessä on ensimmäinen lapsi. Luulin esimerkiksi että maitoa tulee silloin kun sitä tarvitaan. Kunnes aloin heräillä lätäköstä.
Enemmän ihanaa kuin rasittavaa tämä tietysti on, mutta välillä pikkuisen väsyttää. Etenkin kun on valveilla imettänyt koko yön ja aamulla kaksi univajeista tuoretta vanhempaa kohtaa aamukahvin merkeissä, ja ilmassa leijuu kateuden tuntua kun toinen univajeinen jatkaa imettämistä litimärissä rintaliiveissä ehtimättä pukea edes päälleen sillä välin kun toinen nautiskelee kuumaa kahvia sanomalehden äärellä. Ensimmäinen viikko meni euforisessa hormonihöyrytilassa (enhän muuten olisi jaksanut valvoa lähes kolmea viikkoa ympärivuorokautisesti!), mutta nyt se on vähän tasoittunut. Ehkä siksi väsyttää.
Salaa minua vähän ärsyttää, että vaikka mies hoitaa lasta yhtä paljon kuin minäkin nyt isyyslomalla, jotenkin käy aina niin että minulta jää kesken syöminen jos ehdin sitä aloittaa, pääsen aniharvoin vessaan, saunassa ehdin käydä kääntymässä jos sitäkään, suihkussakäyminen vaatii sekunnintarkkaa ajoitusta, hampaidenpesu samoin... Ja mies ehtii huolehtia perustarpeistaan siinä missä ennenkin. Koska imetys ei ole tasa-arvoista toimintaa. Eikä tämänkään olisi minulle pitänyt yllätyksenä tulla, mutta en tosiaan tiennyt että vauvat syövät koko ajan. Toisaalta se on parasta mitä voi olla, katsoa lähietäisyydeltä vauvan tyytyväistä ilmettä ja kuunnella sitä tuhinaa. Ihmetellä että onko tämä täydellinen pieni ihminen oikeasti meistä lähtöisin. Että miten voi olla niin rakas ja tuttu vaikka on tuntenut varsinaisesti vasta pari viikkoa.
Olin muuten ajatellut että nyt saa sitten vetää tuota rooibosteetä, mutten ehtinyt kupillistakaan juoda kun neuvolantäti kiikutti lappusen jossa jälleen yrttiteet ovat kiellettyjä imetyksen aikana, ihan vaan varmuuden vuoksi ja tutkimustiedon puuttuessa. Mutta vedän sitten tota maksalaatikkoa senkin edestä
Muokattu viimeksi: