Miten menee, äiti?

[Lillilli]

Ajattelin avata ketjun jossa voi tuuletella ajatuksia synnytyksestä toipumisesta, univajeesta, uudesta roolista äitinä yms. Eli ihan mitä vaan mieleen juolahtaa omaan jaksamiseen liittyen, olkaa hyvät :)

Ainakin itselleni moni asia tuli yllätyksenä koska kyseessä on ensimmäinen lapsi. Luulin esimerkiksi että maitoa tulee silloin kun sitä tarvitaan. Kunnes aloin heräillä lätäköstä.

Enemmän ihanaa kuin rasittavaa tämä tietysti on, mutta välillä pikkuisen väsyttää. Etenkin kun on valveilla imettänyt koko yön ja aamulla kaksi univajeista tuoretta vanhempaa kohtaa aamukahvin merkeissä, ja ilmassa leijuu kateuden tuntua kun toinen univajeinen jatkaa imettämistä litimärissä rintaliiveissä ehtimättä pukea edes päälleen sillä välin kun toinen nautiskelee kuumaa kahvia sanomalehden äärellä. Ensimmäinen viikko meni euforisessa hormonihöyrytilassa (enhän muuten olisi jaksanut valvoa lähes kolmea viikkoa ympärivuorokautisesti!), mutta nyt se on vähän tasoittunut. Ehkä siksi väsyttää.

Salaa minua vähän ärsyttää, että vaikka mies hoitaa lasta yhtä paljon kuin minäkin nyt isyyslomalla, jotenkin käy aina niin että minulta jää kesken syöminen jos ehdin sitä aloittaa, pääsen aniharvoin vessaan, saunassa ehdin käydä kääntymässä jos sitäkään, suihkussakäyminen vaatii sekunnintarkkaa ajoitusta, hampaidenpesu samoin... Ja mies ehtii huolehtia perustarpeistaan siinä missä ennenkin. Koska imetys ei ole tasa-arvoista toimintaa. Eikä tämänkään olisi minulle pitänyt yllätyksenä tulla, mutta en tosiaan tiennyt että vauvat syövät koko ajan. Toisaalta se on parasta mitä voi olla, katsoa lähietäisyydeltä vauvan tyytyväistä ilmettä ja kuunnella sitä tuhinaa. Ihmetellä että onko tämä täydellinen pieni ihminen oikeasti meistä lähtöisin. Että miten voi olla niin rakas ja tuttu vaikka on tuntenut varsinaisesti vasta pari viikkoa.


Olin muuten ajatellut että nyt saa sitten vetää tuota rooibosteetä, mutten ehtinyt kupillistakaan juoda kun neuvolantäti kiikutti lappusen jossa jälleen yrttiteet ovat kiellettyjä imetyksen aikana, ihan vaan varmuuden vuoksi ja tutkimustiedon puuttuessa. Mutta vedän sitten tota maksalaatikkoa senkin edestä

 

[Tiittana]

Heti näin alkuun täytyy onnitella kaikkia meitä maaliskuun äitejä. Mukana myös jo helmikuussa vauvan saaneet ja myös tulevat huhtikuun puolelle menevät! Kiitos yhteisestä odotusmatkasta, toivottavasti teistä saa yhtä hienoa tukea myös tulevissa koitoksissa uuden pienokaisen kanssa :)
Itse olen onnekkaassa asemassa (ainakin vielä), sillä meidän poika nukkuu ja syö todella hyvin ja on muutenkin oikein hyväntuulinen. Tätä kokemusta on vasta noin viikko takana, joten kaikkihan voi vielä muuttua... nyt kuitenkin täytyy nauttia tästä onnen tunteesta, kun itsekin ehtii aina välillä lepäämään pojan 3-4 tunnin unien aikana. Toki päivän aikana on myös niitä vain tunnin unia, mutta niin kai sen kuuluukin olla.
Me ollaan nyt kahtena päivänä ulkoiltu noin tunnin ajan ja on kyllä tehnyt itselle hyvää päästä näiden kotiseinien ulkopuolelle hetkeksi :)
Tsemppiä kaikille!

 

[Lillilli]

Tiittana, hyvä että kaikki sujuu :) Enpä minäkään voi valittaa ettei tämä meidän pienokainen ollenkaan nukkuisi, mutta ei hänellä kyllä selkeätä säännöllistä rytmiä vielä ole. Välillä valvotaan yö imetyksen merkeissä, välillä nukutaan suurin osa yöstä. Välillä nukkuu neljän tunnin päiväunet, välillä nukkuu pienissä pätkissä vähän väliä tankaten. Ongelmahan tässä ei ollenkaan ole vauva, vaan sen äiti joka ei osaa kääntää omaa rytmiä. En nimittäin osaa nukkua silmällistäkään päivällä. Ja aluksi olin kai hormoneista johtuen niin pirteä öisinkin että vaikka vauva nukahti niin minä sen kun valvoin. Nyt sentään yöllä tulee jo uni silmään silloin kun on tilaisuus nukkua. Päivällä teen päiväunien aikaan ruokaa, pyykkään, täydennän hoitopöydän välineistöä, käydään kaupassa, vaunulenkillä jne.

Nyt on muuten tullut uutena että vauveli valvoo välillä pitkiäkin aikoja tyytyväisenä ja skarppina ja seurustelee, ei enää pelkästään syö ja nuku. Ja ihmettely myös, on uskomattoman mielenkiintoista seurata miten joku jaksaa katsoa jotain kankaan kuosia tai arkipäiväistä esinettä niin syvän mietteliään näköisenä tai äärimmäisen hämmästyneenä niin kuin vain ensimmäistä kertaa jotain nähdessään voi olla. Vauvan kanssa vietetystä ajasta saa kyllä enemmän voimaa kun mistään määrästä nukkumista!

 

[piia84]

Tätä ketjua oonkin tietämättäni kaivannut :D

Meillä on tosiaan vähän mahavaivat vaivanneet, ei mitenkään koliikkiin saakka mutta se mikä on jännää,on että vauva saa mun tissiltä pahemmat vaivat ku pullosta. En oo enää kyllä rehellisesti sanottuna vastannut tytön tiheän imun kauteen tisulla vaan antanut pullosta (joko omaa maitoa, tai korviketta). Minä se en vaan edelleenkään jaksa nauttia tuosta tissittelystä. Ei vaan oo mun juttu... Pikkuhiljaa kokonaan sitten pulloruokintaan siirtyy hän :)

Mua kyllä kans vähän hiljaa ketututtaa tämä oma oleminen vain ja ainoastaan täällä kotona. Ja sekin, että jos mies saa soiton näin viikonloppuna illanviettoon, niin muahan ei pyydetä mukaan,koska sehän on automaattista että se olen minä, joka lapsia hoitaa kotona, ja miehet voi lähtiä tosta noin vaan ja MILLON vaan. Siis mun mimes ei ole tosiaankaan lähtenyt nyt mihinkään, mutta se, että ennen raskautta me miehen kanssa kuljettiin melkeimpä aina nuo tuollaiset reissut yhdessä, tai ainakin meitä kumpaakin pyydettiin. On aika unohdettu olo tällä hetkellä...

Mä myös huomaan väsyttäväni itseni ajattelemalla kaikkea tyhmää... esim. se, että mun esikoinen ei oo miehen biologinen lapsi... oon jotenkin ottanut semmosen vammasen asenteen jostain hevonkuusesta, ettei miehen tarviikkaan nyt yhtäkki jaksaa enää olla siitä vastuussa, sillä on kun omakin lapsi nyt olemasassa. Olen sanonut tästä ukollekkin ja sekin on käskeny työntä tommoset ajatukset pönttöön ja vetästä ne alas... mutta mistä ihmeestä tämä olotila oikein tulee?? ja se, että ihanku ois ollu pahuuden teillä kun kävin kolme tuntia istumassa kampaajan penkissä ja ukko joutu olemaan kahden lapsen kanssa kahden täällä kotona sen ajan. Ajattelin ettei se kuitenkaan jaksa tai pärjää (vaikka olikin pärjännyt ja jaksanut tos hyvin), mutta siis, pärjäänhän minäkin niin miksi ei mies pärjäis?? mä luulen että nää tuulet tulee jostain tuolta entisestä liitosta kun kaikki oli muutenkin ihan päin persettä...

Synnytyksestä olen palautunut suhteellisen hyvin. Vuotoa on enää todella vähän.. löysäthän nuo paikat vielä on.... Mää oon kyllä koko ajan aika väsyny ja kieltämättä on jääny tuo miehen kanssa yhteinen aika vähän vähälle sen takia... siihen kun sais satsattua...

 

[Nannai1]

Mä olen tähän asti nauttinut imetyksestä mutta en enää. Mulla on todennäkösesti rintatulehdus, kuumetta on ollut koko yön ja rinta on hiton kipeä, jos olo ei helpota päivään mennessä niin haen antibioottikuurin. Muutenkin viime päivinä oon tuntenut itseni vaan syöttökoneeksi. Mutta imetystä aion jatkaa kaikesta huolimatta.

Mulla on myös unohdettu olo, kaikki vaan ihastelee vauvaa ja kukaan ei tajua kysyä mitä mulle kuuluu. Tuntuu että kukaan ei ymmärrä mua. Mies on myös kauhean etäinen. Mä kaipaisin nyt paljon hellyyttä ja huomiota, mutta kaikki huomio menee vaan vauvaan. Olen jopa hieman mustasukkainen. Tällä hetkellä pelkään myös että masennun, rakastan meidän tyttöä ylikaiken mutta olen vieläkin järkyttynyt siitä miten paljon meidän elämä on muuttunut.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi

 

[Winksu]

Nannai1 mulla tuli synnytyksen jälkeinen masennus esikoisen jälkeen. Tosin meidän elämässä tapahtui kaikenlaista negatiivista koko raskausajankin ja imetys pahensi oloa huomattavasti. Huomasin silloin ja huomasin nytkin että tuli ihan tosi paha olla kun imetti. Esikoista imetin kuitenkin melkein 4kk. Nyt pelotti että tulee samanlainen olo imetyksen aikana ja tulihan se. En enää jatkanut imetystä, koska pelkää myös että masennun uudestaan. Nyt en ole enää viikkoon pumpannut maitoa ja alkaa olla aika normaali olo :) Ne hormonit laittaa pään kyllä aika sekaisin. Koita jaksaa.

Meillä itkuisuus helpottaa! Jihuu! Tosin uutena vaivana ummetus pikkuisella ja nyt itketään sitä kun kakkaa tehdään. Viime yökin meni toisen itkustaessa kun kakka ei halunnut tulla. Onneksi pian on se neuvolalääkäri. Jahas, sitten esikoisen aamupuuhille :)

 

[Kittis]

Täällä ollaan todella liikuttuneessa mielentilassa näin vähän alle viikko tuon ihanuuden syntymän jälkeen. Olen pienissä univeloissa ja hormoneissa kyllä juu... Eilen illalla juuri itkeskelin vuolaasti onnesta ja ehkä myös vähän siitä, miten paljon tässä on tapahtunut. Ei meinaa pää pysyä mukana kun onkin "yhtäkkiä" äiti! Vauvalle tulee höpöteltyä ihan pehmeitä etenkin kun ollaan kahden (heh, minä, joka vannoin, etten sitten lässytä, uups..) Jonkinlaisessa vaaleanpunaisessa kuplassa tässä selvästi ollaan. Kai se ulkomaailma palailee mieleen sitten jossain vaiheessa, mutta mikään kiire ei kyllä ole!

Jopa imettäminen tuntuu ihanalta, vaikka vihlaiseekin välillä aika kovaa. Se oli just se asia, minkä mukavuudesta en ollut yhtään niin varma etukäteen. Muuten tosiaan paraneminen vielä pahasti kesken tietyiltä osin, ja vaikka synnytys meni hyvin, en päässyt ihan vähällä (ouch!). Jos "palkinto" ei olisi ollut näin hyvä, olisin varmaan aika huonona siitä. No, kuntoutusta vaan ja malttia! Tällä hetkellä siis tuntuu, että masennusta ei olisi tulossa, vaikka toki paluu maan pinnalle on edessä jossain vaiheessa ja voi olla tosiaan rankkaa, kun huomio kohdistuu lapseen eikä minuun. Raskaana ollessa kun kyseltiin koko ajan mun voinnista jne ja nyt niin helposti arvostellaan ja jaellaan neuvoja. Ja hössötetään, voi hyvänen aika... toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!

Vauva voi tosi hyvin eikä ole ollut itkuinen tms (koputan nyt puuta!). Yösyötöt menee yleisesti ottaen melko mallikkaasti ja muukin hoito ollaan opittu hallitsemaan aika kivasti. Tyttö ei juuri kitise myöskään hoitotasolla. Pikkuisen hoitaminen on palkitsevaa ja tuntuu siksi tosi kivalta. Mieskin totesi, ettei olisi uskonut melkein tykkäävänsä vaipanvaihdosta eli mieluumin hoitaa sen kuin vaikka imuroinnin kotona Ollaan otettu aika rauhallisesti kaikki tämä uusi, siis siinä mielessä, ettei ole ilmennyt mitään hirveää paniikkia mistään asiasta. Sairaalastakin osattiin lähteä ilman pelkoa siitä, että rikotaan tuo pikkuinen tms... Se on kyllä hyvä juttu, että on siinä mielessä pystynyt olemaan rento, ainakin toistaiseksi.

Äidinrakkaus on kyllä niin mahtava tunne, eikä se varmasti tästä tule laimenemaan todellisuudenkaan iskiessä vasten kasvoja. Ei tämän parempaa vaan voi olla!

 

[Lillilli]

Kittis, mä olin myös positiivisesti yllättynyt imetyksestä. Ajattelin aiemmin että se ei kyllä voi tuntua mitenkään luontevalta. Mutta nyt on sitten vähän julki-imetettykin jo olosuhteiden pakosta, ei tosin sen ihmeellisemmässä paikassa kun terveyskeskuksen käytävällä ja harsoliina varmuuden vuoksi näköesteenä. Alkuun siitä tuntui humahtavan jotkut hormonit myös päähän, tuli tosi pehmoisen pään olotila joka imetyskerralla

Mutta tällä hetkellä tuntuvat kaikki haasteet liittyvän tohon imetykseen. Maitoa tulee hyvin, vauva syö hyvin, kasvaa hyvin, ei siinä mitään. Mutta öisin se syö koko ajan ja pahenee vaan. Viimeyönä imetin 10 tuntia putkeen. Joku nelisen tuntia siitä kului siten että oli tehtävä väliröyhtäytyksiä ja kaiken maailman jumppaa mahavaivojen takia, mutta aina kun vauva niistä tokeni, se tuntui unohtaneen että äsken koski mahaa ja halusi taas syödä lisää. Kyljellään ruokailu ei tietenkään käynyt laatuun vaan pikku-ukkeli halusi että äiti imettää istuen. Pulauttelua ei ollut ollenkaan mitä vähän ihmettelin: mihin ihmeen mahaan se tota maitoa vetää?


Mä oon alkanu pelätä öitä.

 

[+Mymmeli+]

Oma vointi on loistava! Ilmat on olleet niin hyvät, että vaunujen kanssa päässyt menemään muutaman km lenkkejä, eikä kunto lopu kesken. Jälkivuotoa on vielä vähän, mutta muuten tuntuu paikat suht parantuneet. Lantionpohjalihaksia yritän tehdä aina kun vain muistan! Pitäisköhän hommata jotkut kuulat? Mitään virtsankarkailua ei ole, mutta edelleenkään ei kyllä voimakkaan virtsasuihkun sammuttaminen luonnistu vaikka kyllä hiljentämään onnistuu. Mites teillä muilla?

Imetys ei kyllä mulla aiheuta mitään tunnehuuruja ja arkuuskin on loppunut. Nyt se on vain luonteva osa meidän arkea. Iltaisin usein neiti tankkaa rinnalla, mutta sitten nukkuukin hyvin. Kerran jopa 7h putkeen ja söi ja 5h! Eli tämä on nukkujana ihan toista maata, mitä esikoinen oli! Paljoa ei edes itkeskele. Lähinnä vain silloin, kun rinta tulee suuhun liian hitaasti tai tahtoo syliin D-vitamiinit aloitimme ja kakka muuttui ihan myrkyn vihreäksi! pelästyin jo, että nyt ne allergiat alkoi ja taas pitää ryhtyä imetysdietille, mutta jätinkin vitamiinit antamatta ja itse pistin kaasua aiheuttavat ruoka-aineet ruokavaliostani pois/todella vähäiselle ja jeeeee kakka muuttui takaisin normaalin keltaiseksi maitokakaksi! Mutta kyllä edelleen olen aika varpaillaan jos ne allergiaoireet alkaakin ilmaantua. Esikoisella ne alkoi 3viikon ja pahenivat 5viikon iässä...


Meillä taas mies tuntuu huomioivan mua entistä enemmän... Ihan kuin olisi vastarakastunut ja onkin koko ajan halailemassa ja pussailemassa Öisinkin, jos herää ottaa kainaloon ja pussaa, hih. Mutta taitaa olla itsekin niin vauvahuumassa ja onnellinen, kuten minäkin . Muuten kyllä parisuhde pysynyt samanlaisena. Meillä illat olleet aina yhteistä aikaa niinkin yksinkertaisella tavalla, kun syömällä iltapala yhdessä ja katsomalla joku ohjelma tv:stä ollessani hänen kainalossa. Pusut aina jonnekkin lähtiessä ja ehkä joskus muuten vainkin. Mutta siis ihan tällaisia pieniä huomionosoituksia toista kohtaan arjen pyörityksen ohella.

 

[RS]

Meillä on muodostunut jonkinlainen päivärytmi jo. Aamu alkaa yleensä siinä 8-9 aikaan ja jatkuu yli puolen päivän sellaisella syödään ja nukutaan rytmillä, jolloin ehtii hyvin tehdä omia ja kotihommia (ai miten niin pitäisi nukkua kun vauvakin nukkuu?). Iltapäivällä ollaan enemmän ja enemmän hereillä seurustellen ja illalla alkaa tissilläroikkuminen. Ilta tuo tullessaan myös itkuraivarit, jotka ei onneksi kestä kovin kauaa ja yleensä laantuvat vaihtamalla asentoa, syliä, tissiä ja huoneen ympäri kävelyä... Yöunille päästään oikeasti vasta puolen yön aikaan.

Yöt tuntuu jo menevän kohtalaisesti omassa pinnasängyssä meidän sängyn vieressä, yritän imettää istualleni etten nukahtaisi kesken kaiken ja saisin nostettua pojan sitten takaisin sinne pinnikseen nukkumaan. Välillä olen liian väsynyt ja pistetään vierekkäin pitkälleen, silloin molemmille suodaan rauhallisempi uni. Pinniksessä syöttövälit on noin 1,5-2,5 tuntia, vaikkakin joku yö on saattanut vetää kertaalleen viisikin tuntia unta putkeen.

Olen aloittanut nyt pumppailun pakkaseen, parin viikon päästä on oltava pois vauvan luota la-su päiväsaikaan sellaiset 8h. Isä saa opetella pulloruokintaa sille ajalle. Kovasti jännittää huoliihan vauva pullon ja sen jälkeen sitten taas tissin. Lisäksi ollaan silloin hotellimajoituksessa, joten pesut ja puhdistukset pulloille sekä maidon säilytys mietityttää. Kuinkahan kauan se pakkasesta jääkaapissa sulatettu maito säilyy? Ja missä vaiheessa testaillaan pulloa? Kuinka paljon kerrallaan tarjotaan? Sellaisia noin 50ml satseja on odottamassa jo muutama.

Tänään ajattelin ensimmäistä kertaa lähteä autolla vauvan kanssa kaksin liikenteeseen, saas nähdä kuinka meidän käy ja päätetäänkö kuitenkin kääntyä aikaisemmin takaisin kotia kohti.

 

[Lillilli]

RS, rintapumpun käyttöohjeessa lukee että sulatettu maito säilyy jääkaapissa 10 h (ei ovessa). Meillä ainakin onnistunut syötöt sekä että, pullosta ja rinnasta, tosin ei olla montaa kertaa eikä säännöllisesti annettu pullosta. Jos maito jäähtyy syöttäessä, niin sitten ainakin tän kanssa pitää välillä lämmittää vesihauteessa uudelleen tuttipulloa, jäähtynyttä ei suostu syömään. Määristä en osaa sanoa että paljon tarvii varata.

Mymmeli, mulla ihme kyllä lantionpohjalihakset kärsi aika vähän vaikken muistanu paljoo harjottaa raskausaikana. Virtsasuihkun saan poikki eikä karkailuakaan ole. Silti oon yrittäny päivittäin muistaa nyt harjotukset että sais pian taas juosta.

 

[Winksu]

RS, meillä poika syö pullosta, nyt 3vk ja vetää kerralla noin 90-130ml. Ja aikaväli on 1h-4h, 2 kertaa tainnut nukkua 5h putkeen :)

Mymmeli, mulla ei mitään ongelmia virtsasuihkun katkaisemisessa eikä virtsankarkailuakaan ole.

 

[Tiittana]

Ihana lukea kaikkien kuulumisia. Meillä edelleen syödään, nukuttaan ja kakataan hyvin, eikä suurempia ongelmia ole ollut. Toinen silmä rähmii kovasti, mutta sitä putsaillaan ahkerasti. Viikonloppuna kylvetettiin poika ensimmäisen kerran ja se ei sitten ollut ollenkaan hyvä juttu, ainakaan pojan mielestä. Täytyy ensi viikonloppuna kokeilla uudestaan. Onko teillä jotain hyviä vinkkejä kylvettämisen onnistumiseen?
Mies lähtee huomenna töihin ja minä jään sitten pojan kanssa yksin päivien ajaksi. Olen kyllä ihan luottavainen, että kaikki sujuu hyvin. Ainoastaan se, jos lähden vaikka kaupungille ja vauva päättääkin, että nyt ei nukuta vaan pitää saada ruokaa ja vaipat vaihtoon ym. niin miten mä sen hoidan. Täytyy ehkä ensimmäiset kerrat mennä siten, että tietää hoitopöydän olevan saatavilla. Aikataulujakaan on kai turha edes yrittää luoda näin alkuvaiheesa...

 

[T77]

Kiva lukea kaikkien tarinoita arjesta, oli ne sitten hyviä tai vähän huonompia päiviä. Me kotiuduttiin viime viikon tiistaina ja ollaa sairastettu siitä lähtien. Esikoinen oli koko viime viikon kuumeessa ja yskässä. Se alkoi pari päivää mahataudista selviämisen jälkeen. Sen jälkeen sairastui mies ja sitten minä. Nyt myös meidän uudella tulokkaalla on nuha ja yskä. Puuh! Alkaa kohta kaatumaan seinät päälle. Iida meni eilen ensimmäistä päivää takaisin päiväkotiin, joten nyt yritetään saada muu perhe kuntoon. Mies on vielä tämän viikon isyyslomalla.

Yskimisestä johtuen mulla on alkanut vihoittelemaan myös alapään tikit. Sattuu ihan älyttömästi, enemmän kuin synnytyksen jälkeen. Mulle tehtiin parin sentin episiotomia. Särkylääkkeitä siis kuluu. Pitää olla makuuasennossa, jotta paine poistuu ja olo helpottaa.

Imetys sujuu ihan hyvin. En tosin muistanut kuinka paljon siihen kuluu aikaa näin alussa. Tyttö myös on kovin uninen ja on rasittavaa herätellä häntä jatkuvasti, jotta syöttäminen onnistuisi. Edelleenkin paino alle 3kg, joten syöttää pitäis 3 tunnin välein ja imetyksen lisäksi saa 20-30 ml korviketta. Tuttipullosta juo heittämällä, mutta rinnalla alkaa nukuttamaan kun joutuu tekemään enmmän töitä.

Toistaiseksi mulla on vielä pää pysynyt kasassa, koska öisin saan kuitenkin nukuttua syöttöjen välillä hyvin. Nyt ei olisi voimia, jos tyttö itkisit yöt läpi. Kohta pitää kuitenkin päästä ulkoilemaan kunnolla. Yritän pitää positiivista mieltä yllä ja ajatella, että pian helpottaa.

 

[piia84]

Mymmeli, täällä myöskään ei saa kyllä suihkua katkaistua, hiljentymään kyllä saa aika hyvinkin jo... mutta sitä katkaisua odotellessa :D

Kylvettämisestä: Meillä kans eka kylpy oli vaan yhtä huutoa :P nyt oonkin tehnyt niin, että vien tytön ensin suihkuun mun kanssa (rinnan päällä) ja sitte siirrytään vähän kylpemään ammeeseenkin ja hyvin on mennyt :)

Mies on ihanasti huomioinut munkin nukkumisiani nyt alkaneella viikolla, mikä ehkä on vähän piristänytkin meikäläistä, ja katkeroituminen on toistaiseksi jäänyt taas vähemmälle

Tuntuu tosiaan välillä, että pälli leviää noiden muualla tapahtuvien asioiden takia. Nyt oon kuitenkin saanut jo vähän iskostettua itselleni etten miekää kaikkeen pysty enkä voi kaikkia auttaa. Nyt varsinkin on niin paljon tekemistä omassakin elämässä...

 

[+Mymmeli+]

Lueskelin jostain täältä netin syövereistä, että imetyshormonit löystyttävät lihaksia yms, että ei vielä tässä vaiheessa ole epätavallista, jos ei virtsasuihku katkea. Varsinkaan, jos ei virtsankarkailua ole.

Mutta jälkivuoto mulla oli pari viikkoa sitten jo lähes loppunut ja olinkin jo ilman siteitä, mutta nyt pari viikko vuotanut ja kunnolla. Ja erityisesti imetyksen jälkeen.

Vähän on alkanut jännäämään myös petipuuhat... Suosiolla odottelemme jälkitarkastukseen. Mutta mahtaako tuntua miltään ja siitähän sitten loppupeleissä huomaa paljonko "tuhoa" synnytys on tehnyt... Sitten tuo ehkäisy kans mietityttää. Pitääkö ottaa samantien kondomi käyttään, vai uskaltaako vetää ilman kunnes kuukautiset alkaa... Sen jälkeen täytyy kyllä hommata kierukka. Kuparikierukkaa olen nyt seuraavaksi ajatellut kokeilla. Mulle Mirena (keltarauhashormoni) ei sopinut. Mites teillä muilla olleen nämä asiat mielessä?

Tänään ollut kyllä niin raskas päivä, huh. Esikoinen uhmannut ja ollut ihan mahdoton. Onneksi sain hänet TODELLA aikaisin nukkumaan. Oli niin yliväsynyt itsekin kiukutteluunsa.

Pidin pari päivää vauvalle D-vitamiineissä taukoa, kun kakka meni ihan vihreäksi ja vatsaa väänsi. Nyt taas pari päivää saanut ihan vain pari tippaa ja hivenen on ollut itkuisempi... Kakka onneksi ollut normaalia, mutta unet eivät tahdo oikein maistua kuin n.1-2h putkeen. Johtuuko niistä tai haluaako vain tissiä tms en sitten tiedä. Tänään kyllä ei oltu ulkonakaan, kun ilmat eivät sallineet...

 

[Lillilli]

Mymmeli, noi d-vitamiinit näytti meillä aiheuttavan sen että kukaan ei nuku. Kun jätettiin tauolle niin elämä helpottu huomattavasti, tosin pelottaa jo valmiiks se kun ne taas alotetaan. Olin niin sippi että oisin voinu pian nukahtaa jo seisaaltaan.

 

[Kittis]

Moi kaikille! Täällä on tyttö juuri saavuttanut syntymäpainonsa eli voidaan mennä jo kohta vaunuilemaan ekaa kertaa :) Vähän on ollut vatsanväänteitä ja D-tippojen antaminen pitäisi aloittaa ensi viikolla. Ostin apteekkarin suosituksesta Gefilus-tippoja, joissa on D3-vitamiinia. Toivon mukaan käyvät!

Meidän tyttö se näyttää inhoavan pissavaippaakin etenkin öisin. Kesti vähän aikaa hoksata tämä, kun ensin ajattelin, että kitinä ja kova veuhtominen käsillä ja jaloilla on vaan sitä, että ei puoliunessa osaa keskittyä syömiseen. Kuitenkin kun sitten vaihdoin vaipan, niin homma helpottui heti ja vauva pystyi keskittymään syömiseen tyytyväisenä. En usko, että olisi siis rauhoittunut jos olisin vaan katsonut vaippaan ja todennut siellä olevan vaan pissaa, vaan ihan oikeasti kuiviin vaihtamisella oli merkitystä. Tätä menoa vaan vaippoja menee ihan hirveää tahtia ja onhan tuossa tietysti työtä... kellään muulla vastaavanlaisia kokemuksia tai ratkaisuehdotuksia tähän?

Oma toipuminen on edistynyt ihan hyvin ja ehkä "tuhot" eivät olekaan ihan niin suuret kuin pelkäsin. Pitää nyt vaan rauhassa treenailla lihaksia ja odotella paranemista. Mulla on useampi viikko vielä jälkitarkastukseenkin, joten ei mietitä ehkäisyä vielä hetkeen. Onneksi sitä voi muutakin puuhailla kun vaan aikaa löytyy! Varmaan kumeilla mennään sitten alkuun kun uskaltaudutaan hommia kokeilemaan... On muuten varma tapa saada vauva hereille ja syömään: vanhempien välinen "laatuaika" tai äidillä lämmin ruoka edessä tai esim. äidin kova vessahätä. Kyllä se vauva JUST silloin haluaa ruokaa Edelleen voin kuitenkin tässä hehkuttaa sitä, että pikkuista on ihana hoivata, ei siinä mitään!

Etenkin vatsan kohdalla mulla on semmoiset n. 7-8 kg ylimääräistä ällöä löllöä, joista toivon pääseväni eroon kevään ja kesän aikana. Tosin tissit painaa älyttömästi enemmän kuin normaalisti ja kuppikokoani en edes oikeasti juuri nyt tiedä... aika massiivinen se on! Hiljaa hyvä tulee läskin karistamisenkin kanssa!

 

[Tiittana]

Kiitos Piia84 tuosta suihkuvinkistä kylvetyksen helpottamiseksi. Varmaankin tässä lähipäivinä kokeillaan tuota kylpyä uudestaan...
Meidän poika taas kuluttaa vaippoja sillä, että lähes aina kun on vaihdettu puhdas vaippa, niin sitten tulee kakka. Ja kun vaipanvaihto ei kuulu pojan mielipuuhiin, niin senkään puolesta se ei ole kaikkein ihanin tapa. Ainoastaan jos on juuri syönyt ja muutenkin tyytyväinen, niin silloin ei tule taistelua.
Poika on nyt puoltoista viikkoa ja eilen alkoi itkuisuus lisääntymään. Oletettavasti vatsan väänteitä, koska röyhtäisyjen ja kakan jälkeen rauhoittui. Tänäänkin on vielä itkeskellyt aiempaa enemmän ja nukkunut lyhyempiä pätkiä kuin aiemmin. Pelottaa vähän niiden d-vitamiinien aloittaminen lauantaina, jos lisää mahavaivoja. Se on niin lohdutonta, kun ei oikein voi auttaa poikaa muuten kuin pitämällä sylissä ja vaihtelemalla asentoa ja hieromalla eri kehonosia. Siltikin, kun poika itkee sydäntä raastavasti niin on jotenkin avuton olo. Toisaalta heti kun poika rauhoittuu ja on taas tyytyväinen oma itsensä, niin kaikki huolet unohtuu.
Voimia kaikille tähän vauva-arkeen! On tämä kaikesta huolimatta aika ihanaa :)

 

[Winksu]

Kittis meillä oli esikoinen herkkispeppu märälle vaipalle ja niin näyttäisi tämä poitsukin olevan. Itkustetaan kunnes saa kuivan vaipan. Oonkin mietistellyt tuota kun noissa vauvanhoito-lappusissa ja -lippusissa useimmissa lukee että yöllä ei tarvitse vaippaa vaihtaa meillä se on ainakin pakko, muuten ei nuku kukaan. Ja tuo pikkumies on vielä aika kova pisuttelemaan niin useimmiten on tullut siinä 4 tunnissa jo vaipastakin yli pissut. Nyt auttoi vähän kun siirryttiin 3 koon vaippoihin.

Meillä mallasuute vei ummetuksen pois ja kakka kulkee Nyt onkin ollut aika rauhallisia päiviä kun pojalla selkeästi ollut parempi olo. Mä en huomannut mitään vaikutusta D-vitamiinitippojen aloituksella tuohon pojan itkuisuuteen.

Nyt oottelen että poitsu nukahtaa niin sitten saakin alkaa väkertämään muumeja sokerimassasta Esikoinen on muumifani ja lauantaina juhlitaan 1v synttäreitä sekä poitsun nimijuhlaa, niin piäähän sinne muumikakku väkertää:) Mä oon täällä ihan hulluna siivonnut ja järjestänyt koko viikon niin on jäänyt vähän vähemälle ulkoilut tällä viikolla. Päätettiin jälleen juhlia kotona, niin täytyy saada talo siihen kuntoon että tänne kehtaa ketään päästää juhlimaan Varsinkin kun raskaana ollessa oli niin vaivanen että tänne on kerennyt muodostua aikamoinen kaaos... Nyt alkaakin pikkumiehen simmut lupsua että pitääkin mennä kaivamaan sokerimassat esiin