mä voin kirjottaa lohduttavan kertomuksen siitä sokerirasituksesta :) mähän pelkäsin sitä etukäteen ihan hulluna,enemmän kun mitään synnytystä,kun oon ihan hullun neulakammonen ja pyörryn tai vähintään meinaan aina verikokeissakin jne.ja sit kun olin just kuullu et litkusta tulee huono olo jne.no,minä menin sinne ihan kauhunsekasin tuntein,ja se olikin ihan iisi homma :) terkka osas jotenkin höpistä ja rauhottaa mut niin että verikokeiden otto meni ihan ilman mitään,se litku oli lähinnä lantraamattoman vadelmamehun makusta eikä sitä niin paljo tarvinnu juoda ettei olis voinu ykkösellä heittää alas.ja mulla ei onneks tullu siitä mikään paha olo,köllöttelin sängyllä ihan tyytyväisenä,luin kirjaa ja naureskelin kun vauvan mielestä se oli maailman paras aamupala ja riehu oikein urakalla
en ees tarvinnu niitä eväitä,mitkä olin mukaan pakannu kun aattelin et kuolen suunnilleen.
kannattaa edellispäivänä syödä hyvin ja viä viime hetkillä ennen sitä 12h paastoo,ja ottaa se rasitus mahdollisimman aikasin aamusta ettei ehikään tulla mikään hullu nälkä,niin kyllä se siitä :)
kotivehkeillä sokereita seurataan ihan niin että tökätään sormeen reikä,otetaan siitä pisara semmoseen paperiliuskaan,liuska syötetään siihen koneeseen ja se kertoo sitten sen arvon :) eli hyvin vastaava kun neuvolan hemoglobiinikoe.
Cranberrylle hurjasti tsemppiä!
kauhee kisaväsymys iskee,ei mitenkään huvittas alkaa sitä gradumatskua kahlaan...ulkonakin paistais aurinko...jos viä hetken lintsais