Mitä jos vaan vihaa olla raskaana?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja corolla
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Voi että! Niin tuttuja juttuja täällä!
Eka raskaus nyt meni ihan ok kun kaikki oli uutta ja jännää. Tää vika olikin sitten sieltä ja syvältä! Kaikki fyysiset oireet, kuten sain juosta joka viikko hammaslekurilla, yhden hampaan kun sai kuntoon alkoi toista särkeä. Nukkumisesta ei tullut mitään! Unta ei meinannut saada millään levottomien jalkojen ja käsien takia, sit kun sai unta niin se oli sellasta koiranunta ja heräili kokoajan. Jatkuva kusihätä ja todella sai pitää varansa kun aivasti tai yski... "Muutamat" housut sai vaihtaa raskauden aikana:angry2

Ja jotenki kaikki on pelkkää raskautta! Ei ole enään sinua, on vaan se raskaus!:smiley-angry026
Luojan kiitos se kaikki on takanapäin ja enää ikinä tarvii moista kokea, tämä asia varmistettiin sterilisaatiolla:p
 
Ensimmäinen raskaus menossa, sekin on varmaan osa syy että kaikki tuntuu niin hankalalta. Tänään lääkäri sanoi niitten mahakipujen olevan rasituskipuja, ei supistuksia.. Itse kun en tiedä o_O Minusta tuntuu just päinvastaselta kuin KatV:illä, kukaan ei kuuntele vaikka mitä sanois ja asenne on semmonen lähinnä että "älä puhu raskaudestas se on vaan tekosyy". Olen muuttanut eri paikkakunnalle töihin niin ystävätkin on jonkun matkan päässä.. Huomenna haen sairaslomaa, sanois kuka tahansa laiskaksi :)
 
jaha,ja lisä-ärsytyksiä...siis mistä kumpuaa tää oletus,että kun on raskaana,olis kauhee vauvakuume?mun pitäs ny yhtäkkiä ihastella vauvoja ja suorastaan odottaa koska pääsen hoitaan omaani ja imettään jajaja o_O mutta kun ei.ei sitten yhtään.mulla ei oo ikinä ollu sitä geeniä,että muitten lapset olis kauheesti kiinnostanu enkä niitä oo osannu ihkuttaa,mihkä se muuttus sillä että tulee oma?tai että yhtäkkiä ajatus vaipanvaihdosta ja imettämisestä oliskin maailman ihanin?

voihan tietty olla,että multa puuttuu joku olennainen palikka päästä.tai ne kuuluisat hormonit... huoh.
 
Buahahahhaa. Miulla koko vauvakuume ja raskauskaan ei oo tosiaankaan muuttanu tota et miusta vauvat ei yleisesti ottaen oo kauheen söpöjä. Joskus viime syksynä kuuntelin ku kaverin vauvakuumeinen avovaimo jotai lässytti et "siel oli sellane NIIIIN pieni vauva, varmaa kolme viikkoa vanha, voi että se oli siis NIIIIN ihana!" Ja siitä huolimatta et oon paksuna ni miussa tuollaisia tuntemuksia herättää vain ja ainoastaan koirat. Vauvat on sellaisia ihmeellisiä rumia ruttunaamoja ja ne näyttää ihan perunalta. Kaikki.

Oma on varmasti tosi söpö ja nätti, tai no jossain vaiheessa sit, eihän kukaan varmaan näytä nätiltä lapsivedessä ja veressä ku o just rusennettu ku rusina pillun läpi naama eeltä. Mut siis sillai. Tota vauvoille lässyttämistä en tajua yhtään enkä vieläkää osaa mennä jonneki lastentarvikeliikkeeseen fiilistelemään mitään "voi miten söpöjä!" vaikka ny sit tyttölupauksen myötä vähän oon vaaleanpunaista vaatetta ja sänkykatoksen ostanutkin. Saa nähdä uppoanko tohonkin sit ihan pää edeltä synnytyksen jälkeen vai jääkö tää "asennevamma" ihan pysyväksi. Ei minuu haittaa, vaikka lapsia sais lisää tullakin ni toi lässytys ja söpöily ja jotku bamse-vaatteet ja nalle puh astiastot tai julisteet ei vaa oo miun juttu ei yhtään.

Raskaana olo sinällään ei kyllä ärsytä yhtään vaik on mitä vaivaa, siinä oon ihan jossain vaaleanpunaisessa la-la maassa ihastelemassa miten vauva potkii vaik ei ite meinaa saada kenkiä enää jalasta potkimallakaan ku nivusiin sattuu saati et kumartumalla kunnolla yltäis... Kumma :)
 
Ihana palsta. En mä olekkaan hullu kun en osaa olla raskaana silleen ku oletetaan.

Eniten vituttaa ihmisten asenteet ja kommentointi ja utelut. Kaikki mahan koon arvioinnit ja lääppimisyritykset ja lällynlää- ilmeet millä ne tuijottaa sua ja sun mahaa! Ja oottaa naama haaveissaan että millon se potkii, saako kokeilla.. Halutaan ottaa valokuvaa ja ikuistaa elämän ihmettä ku itellään on olo ku alastomalla ryhävalaalla eläintarhahäkissä. Mutta äläs nyt, kun mä haluun susta tämmösen kuvan...
Ja kaikki ne eriävät neuvot ja mielipiteet synnyttäneiden ja synnyttämättömien tuttujen suusta ruokavaliosta synnytyssuunnitelman uteluun... voi jeepijee.
Mäkään en oo koskaan ollut mikään vauva-ihminen, eikä mua nytkään kiinnosta muiden kakarat, enkä ymmärrä miksi pitäiskään.
En ymmärrä miksi raskauden aikana pitäisi muuttua vaaleanpunaiseksi äitimuumimammaksi koko maailmalle.
Jokainen tyylillään.
 
siis joo,nyt kun toi maha on alkanu näkymään...voi apua.siis miksi sitä pitää ensinnäkin kommentoida?ihan hiton tyhmää,kai ny joka ainoo tiedostaa että se maha kasvaa jos siä kohta köllii puolimetrinen toukka.synnyttäneet naiset viä,jokka on asian itekin kokenu?miksi siitä pitää huomautella välittämättä pätkääkään siitä,mitä se huomauttelun kohde ehkä asiasta aattelee?ihan kun ei olis ollu ryhävalasolo muutenkin. o_O

ja miten mun pitäs reagoida tohon mahan taputteluun?kun sitä tekee esim miehen mummo,niin on paha lähtee asiasta avautumaan...eihän se sillä pahaa tarkota mutta inhottaa silti.mulla on aika laaja henkilökohtanen reviiri eikä se oo yhtään pienentyny siks että oon raskaana...sais ees kysyä ennenkun koskee tai jotain.en kohta enää mee miehen sukulaisille kylään kun en kestä sitä hösäämistä :confused:

ja nyt uutuutena,anoppi kattoo asiakseen raskauden varjolla puuttua meiän raha-asioihinkin jo :eek::mad: se ihan oikeesti kehtas tänä aamuna soittaa miehelle ja paasata asiasta (kuulin sivusta kaiken). et kun noi teiän menot on niin suuret et kaikki menee mitä tulee,miten te aiotte lapsen kohta elättää jne..

ja sitten se _käskee_ miehen sinne,että voivat _kolmisin_ (eli mies ja sen vanhemmat) keskustella asiasta?!?! oonko ny vaan hormonipäissäni,kun asiasta kilahdin ihan totaalisesti?ohan se ihajjees että huolehditaan ja yritetään auttaa,mut mun mielestä toi on vaan tosi loukkaavaa,ihan kun ei osattas pyytää ite apua kun sitä tarvitaan,ja toi että mut syrjäytetään tästä kokonaan,vaikka kyseessä on kai mun perhe ja mun lapsi...auts. :sad001
 
Ihanaa että on muitakin jotka uskaltaa tunnustaa että raskaus ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Jos erehtyy mainitsemaan että ei pidä siitä kun joka paikkaan koskee, naama on muodottomaksi turvonnut ja kelmeän värinen, paino nousee pyhästä hengestä ja ruuan pelkästä ajattelusta, niin sitten oletetaan olevan jotenkin lohduttavaa kun kerrotaan minulle että se on ihan luonnollista ja se kuuluu tohon (ihanko totta? tiedän sen ja silti mua koskee ja vituttaa). Osa vetää jopa sellaisia johtopäätöksiä että jos ei rakasta valaalta näyttämistä ja liikuntakyvyttömyyttä, niin silloin vihaa lastaan eikä ansaitsisi sellaista edes saada.

Luulenpa että raskaana olevan lähellä on niin mukava poseerata ja huseerata vain siitä syystä että kuka tahansa näyttää hoikalta ja hehkeältä kun tulee ikuistuttamaan itsensä vauvamahan viereen. Toisen painonnousua on myöskin kiva hyväntahtoisuuteen verhoutuen pilkata, mun mielestä se on ihan vaan naamioitua v*ttuilua.

Heidi 79, kyllä se on ihan normaalia suuttua siitä jos joku ulkopuolinen puuttuu teidän raha-asioihinne! Toivottavasti miehesi kieltäytyy noista interventioista ja vetää yksityisyydellenne rajan mitä vanhempiinsa tulee.

Mä olen yksinkertaisesti vaan jättänyt minimiin sellaisten ihmisten tapaamisen jotka ei kunnioita mun rajoja (lääppimistä, törkeitä ulkonäkökommentteja, "paljos sun paino on noussut"-kysymyksiä, kivikautisiin suosituksiin perustuvia neuvoja ym.). Katsotaan jos niitä jaksais sitten taas kun ei enää ole raskaana.

Kaikista eniten mua pännii se ettei mulla ole enää muistia eikä keskittymiskykyä. Ei, keskittymiseni ei ole tulevassa vauvassa. Mulla ei ole keskittymistä, ei vaan ole. Loppuraskaus on kuin aivovaurio. Unohdan todennäköisesti mennä synnyttämään.
 
Heidi79, mä komppaan Pippuria. Ei sillä anopilla ole oikeutta puuttua teidän asioihin tuolla tavalla.

Ja sitten kun oli puhe tuosta puuttuvasta vauvakuumeesta ja muiden lapsista. Niin voin omalta osaltani kertoa, että mä olin oikeastaan lapsivihaaja siihen asti kun sain oman. Mä en kestänyt sekuntiakaan, varsinkaan raskaana, kaupassa poraavia/ulvovia/kitiseviä/valittavia kakaroita. Ei hitto, että sieppas. Olin kädet ojossa jo tyyliin menossa kuristaan niitä :D

Mutta oma muutti ihan kaiken, melkein. Kyllä mä vieläkin näen lapsia, jotka eivät mun mielestä ole kauniita. Tai ne tavalla tai toisella ällöttää mua, mutta noin 90 prosenttisesti tykkään lapsista. Voitteko kuvitella lapsivihaajasta? :D

Äidillisiä tunteita ei tullu kuin oikeestaan joidenkin kuukausien kuluttua, kun muksu oli irrotettu musta. Ja oikeastaan olen alkanut nyt ajattelemaan, että olenkohan enemmänkin lapselleni se paras kaveri vai äiti... Ehkä fifty-sixty.

Pippuri, mulla oli sama homma loppuraskaudesta. Multa meni muisti! :D Mä en muistanu enää pankkikortin tunnuslukuakaan kun kaupassa kävin. Se oli jotain tosi rasittavaa kans. Koko ajan unohtu ihan kaikki asiat. Ei pystyny luottaan omaan pääkoppaan enää ollenkaan. Nyt tässä toisessa raskaudessa samoja piirteitä on JO NYT havaittavissa. Perhana viikkoja vasta 13. Luulevat pian liian lihavaksi alzheimer-potilaaksi.
 
Siis ei voi olla totta!! VIHDOIN!!! Luulin jo oikeesti olevani ainoa ihminen maan päällä joka vihaa raskaana olemista!!! :mad: Itselläni siis toinen raskaus kyseessä ja tällä hetkellä viikkoja 16+2. Toivottu lapsi, ja koska eka raskaus synnytyksineen oli yhtä tuskaa, niin ajattelinpa tyhmänä sitten, että toinen on varmasti helpompi, ja paskanmarjat!! Olen paljon lueskellut eri palstoja ja ketjuja, mutta kaikkialla vaan hehkutetaan kuinka ihanaa kaikki on, ja se on vaan itsellä ottanut päähän. Plussattuani lopetin tupakan polton, mikä oli sinänsä aika helppoa, koska olen koko alkuraskauden kärsinyt järkyttävästä pahoinvoinnista 24/7, niin tuolloin ei kyllä tupakkaa tehnyt pahemmin edes mieli. Noh, nyt sitten kun pahoinvointi on alkanut helpottamaan, niin auta armias kuinka tekeekin savuketta mieli, eikä se todellakaan auta tähän, kun yksinkertaisesti kaikki ottaa aivoon niin hemmetisti! Teidän jutut on aivan kuin omasta suustani, joten liityn mielelläni joukkoonne, yhdessä raivoaminen on paljon mukavempaa!! :grin
 
Mun on myös otettava kantaa tuohon uskomukseen että jokainen nainen joka on synnyttänyt tai on raskaana, rakastaa KAIKKIA lapsia. No ei todellakaan! Mä en vieläkään pidä muiden lapsista, mua ärsyttää kun vieraat lapset tulee hinkkaamaan kylkeen tai huutaa jossain julkisella paikalla. Ja kun olin raskaana, en tosiaankaan halunnut ottaa minkäänlaista kontaktia muiden lapsiin. Kyllä mua pelotti että mitä jos en tykkää omastanikaan, mutta kyllä ne äidilliset tunteet jostain nousi, varmaan kunnolla siinä vaiheessa kun vauva alkoi nukkua koko yön putkeen (ei itsekään ollut enää koko ajan väsyksissä). Ja tietysti omaani rakastan joka päivä enemmän, ihastelen mielelläni suttupiirrustuksia ja pikkuautoletkoja joita rakennellaan olohuoneen lattialle. Sydän heltyy kun pikkuinen 2 vee huutaa innoissaan Kato äiti! Lässytystä en siltikään ole oppinut, paitsi koiranpentujen kohdalla :)

Mutta en osaa jutella muiden lapsille, se tuntuu teennäiseltä. Oonkin nyt yrittänyt altistaa itseäni pikkuvauvoille, kun kaverit alkaa vetää toista kierrosta. Ei se silti toimi, mun mielestä kaikki vauvat on jotenkin.. miten sen sanois.. samanlaisia? Niistä ei ole mitään iloa, niin sanotusti. Ja en ole ottanut yhtäkään vauvaa syliini sen jälkeen kun omani olen pihalle punnannut, miksi pitäisi? Ai niin, siitähän se vauvakuume pitäis kummuta.
 
Pommiina, hienoa että näihin riveihin tuli joku toinenkin "röökimuija" :) Voidaan sit päivitellä tänne fiiliksiä. Mulla oli lopettaminen kans yllättävän helppoa sen pahoinvoinnin takia (18 vuotta polttanu), mutta nyt kun ei enää okseta niin kyllä se rööki on aina välillä mielessä. Mitä enemmän vituttaa, niin sitä enemmän tekee mieli röökiä. Loogista. Kaks oon vetäny plussan jälkeen. Ei vaan pystyny hillitteen. Mulla on sellanen laskuri kännykäs, joka kertoo monta on jääny polttamatta, sovelluksen nimi Cessation Nation. Nyt lukema 692 kpl(miinus se kaks). Lataa toi. Sitä on ihan nasta seurata. Kertoo myös paljonko rahaa säästyy ja elinminuutteja :)
 
corollamyyntiin, Kiitti vinkistä! Latasin kanssa samanalaisen sovelluksen ja hurjia lukemiahan tuo näyttää 833! Ja rahaa säästyy vaikka missään se ei kyllä näy, ilmeisesti senkin rahan saa johonkin aina tuhottua. :grin Voi kuule, kyllä ne repsahdukset on ollu lähellä täälläkin, ja nimenomaan just sillon kun saa kunnon raivarin! Jotenkin oon ainakin toistaseksi saanu hillittyä itteni.. Ja asiaa ei helpota sekään, että melkeinpä kaikki läheiset polttaa, onneks sentään ukko lopetti mun kanssani samaan aikaan, muuten ei tulis mitään! Pari kertaa on joutunu ihmisille sanoon kun ovat meinanneet autossa polttaa mun aikaan, että nyt stoppi siihen sitten samantien! :grin Mites sulla, onko savullista väkee teijän porukoissa? Olenpa tossa itsekseni naureskellut, että kun aloin esikoista oottaan niin vannoin, että ikinä en sitten enään alota uudestaan, niimpä niin..... Ja ennen tätä raskautta taisin taas painottaa, että jos vielä tuun raskaaksi niin sittn lopetan lopullisesti, mutta enään en kyllä usko siihenkään, pahasti siltä näyttää, että heti kun vaan se hetki koittaa niin tällä eukolla on jälleen savuke huulessa! Kun nyt pystyis vaan tsemppaan edes loppuun asti.
 
Olen palannut sairaslomalta toistaiseksi paremmalla tuulella.. :) Syytänkö hormooneja vai muuten äkkipikaista luonnetta? Ihan samaa mieltä olen meoonan ja Heidin kanssa, paras ystäväni varsinkin tekee tätä. AINA kun otan esim. takin pois päältä, hän ottaa naamalleen sen "herranjumala sä oot valas"-ilmeen. Aina. Katson itseäni joka päivä peiliin, tiedän miltä näytän... :) Ja komppaan myös corollamyyntiin ja Pommiinaa...
 
Pommiina, ihan sama homma mulla, siis se kokonaan lopettamisen lupaus tän tokan jälkeen. Mutta luulenpa vaan minäkin, että se on kuin tuuleen huutais se lupaus, kun mukula on pihalla ja joku tulee tarjoon savuja... Mun mies polttaa, mutta todella harvoin selvinpäin. Kavereista useat polttaa, mutta eipä oo kavereita kauheesti tullu nähtyy viime aikoina. Eikä mua haittaa vaikka joku kärhää vieressä (ihme kyllä), se on vaan se kun kierrokset nousee, niin tekee mieli niin helv....sti röökiä.
 
Brainfreeze, mä en usko että lapsille mitenkään erityisesti tarvii edes lässyttää. Jotkut vaan taantuu vauvan nähdessään jokeltelemaan itse. Mä aattelen sen niin että koska ihmislapsen pitäis oppia puhumaankin joskus niin ihan normaalisti sille voi puhua. Tietysti puheen sisältöön pitää kiinnittää huomiota (varmasti eri tavalla puhutaan kun aikuisille puhuis), mutta ei se palvele ketään että aikuinen lässyttää pienelle lapselle. Lastakin saattaa risoa sellainen lässyttäminen. Minäkään en lapsille osaa lässyttää enkä aio opetella, mutta eläimille kyllä lepertelen kaikkea hassua (en tosin julkisesti kehtaa koiralle höpötellä sellaista mitä kotona sille tarinoin). Tosin vannomatta paras: ehkä mun pää sitten pehmenee ihan kokonaan kun vauva syntyy ja alan lässyttää niin ettei siitä ota kukaan tolkkua :D

Aina kun raskaus etenee sen pari viikkoa, sitä miettii että mitä mä oikeen sillon pari viikkoa sitten ajattelin, sillonhan pystyin vielä sitä ja tätä. Varmaa on vaan se että paskemmaksi muuttuu aina siihen asti kun vauva on maalimassa. Itse asiassa tällä viikolla on joka_ikinen_päivä ilmaantunut joku uusi vaiva. Toivottavasti ei mee enää pitkään!

Corolla ja Pommiina, mä lopetin kans raskaaksitullessa tupakoinnin ja kamalaahan se oli. Etenkin kun alkoi tämä vitutus heti alkuinnostuksen jälkeen ;) Pahoinvoinnin mentyä ohi teki mieli tupakkaa ajoittain, mutta ei sitä jaksanu montaa kuukautta ihan päivittäin ajatella. Poltin ennen maksiaskillisen päivässä muutaman vuoden ajan. En ois kyllä ikinä uskonut että saan lopetettua, mutta raskaus olikin kai ainoo asia mikä mut sai lopettamaan. Kunpa en vaan alkais polttaa heti kun pipo alkaa vähän imetyksen jälkeen kiristää. Mitään vannomisia en oo tehny missään vaiheessa, sillon kun tupakantuska oli pahin, helpotin oloa laskemalla että kuinka monta kuukautta vielä pitää olla ilman. Asenne on muuttunut nyt kun huomaa että ilmankin pärjää, mutta en uskalla väittää etten ikinä enää.
 
Hitto, että tekis mieli valkkarii!!!!!!!!!!!!!!!! Perjantai ja kaikkee. Kävin ostamas alkotonta ölsää sixpackin. Kai vedän sen sitte ens hätiin saunan lauteilla :D
 
Pippuri, kokolailla se maksi aski täälläkin meni. Mä kans todella toivon, että tää himo jossain vaiheessa laantuis, ite kans koittanut laskee kuukausia, mut tulee vaan entistä tuskasempi olo vielä kun aikaa on rutkasti jäljellä. Että asenteen muutoksesta ei täällä kyllä ole vielä tietoakaan.:grin ehkä joskus..

corollamyyntiin, sulla on hyvä ettei muiden tupakointi häiritte. Tosin enpä mäkään onneksi joudu kovin usein sitä tuoksuttelemaan, kun sen verran korvessa asutaan, että saa olla melko rauhaksiin. Eilen oli kyllä niin lähellä retkahdus että huhhuh.. Eräs ihminen sai mut ärsyyntyyn niin että ihan tärisin raivosta, ja olin sillä sekunnilla painumassa autotalliin hakeen askin ja suoraan pihalle, mutta jollain ihmeen kaupalla sain itteni pidettyä aisoissa. Että tää on niin syvältä.. VOI EI!!! ÄLÄ EDES VIITI MAINITA VALKKARIA!! :grin Mä antaisin mitä vaan jos saisin valkkaripönikän tohon viekkuun ja sit kattoon voice of finlandia!!! :p oivoi, ja siihen kylkeen pari bissee ja tupakki huuleen.. Minkä hemmetin takia tää pitää olla näin tuskaa, kaikki ihana kielletään!!
 
Hahaa, te ootte niin ihania! :happy

Mä en siis vielä ole raskaana, mutta niiiiin mä muistan kaiken tuon tuskan tupakan ja öölin himon kanssa. Mies lopetti polttelun myös silloin kun minäkin, kun odotin tuota ensimmäistä.Mä vaan koin että oli niin paljon helpompaa kun iski kunnon nikkis ja vitutus, että näin kun joku muu poltti. Riitti siis sekin että näin ikkunasta sen tapahtuman. Samoin kun mun oikein teki mieli olutta tai viiniä, mä ostin sitä miehelle ja istuin vieressä katsomassa kun ukko käänsi kuppia! Ja ite hörpin alkoholitonta Nikolaita saunan lauteilla, kummasti tuntui että se oli ihan oikeaa kaljaa, kun oikein teki mieli.

Tällä hetkellä mä olen kyllä niin pahassa vauvakuumeessa että yritän unohtaa kaiken kamalan mitä raskauden mukana tuli, mutta hyväähän tämän pinon lukeminen tekee, eipä yllätä sitten niin pahasti jos / kun onnistutaan raskautumisessa.
 
Mie muuten myös juotan ukkoa humalaan kahta kauheammin kun ei itse saa... Hyi minua :grin Edellisen ryyppyreissun jälkeenkin mies kieli poskella väitti että oon täysin epäonnistunut roolissani naisena ku miun tehtävä ois nalkuttaa ja valittaa koko reissu eikä vaan kantaa lisää kaljaa. No, mitä oma kokemus kertoo niin siitä nalkuttamisesta ei ole siinä juomisen rajoittamisessa yhtään mitään hyötyä kuitenkaan ("ai ettei saa vai?" *kumoaa kaksin käsin*) ja miusta on jotenkin mukavaa aiheuttaa kanssaihmisissä paheksuntaa kantamalla maha pystyssä sitä ölppää miehelle. Kun se ei oikeasti juo kovinkaan usein ja sit silloin kun juo niin vaikka ottaakin paljon niin pysyy ihan omana ihanana itsenään, mitä nyt nauraa vähän enemmän ja jää välillä levy päälle. Eri asia ois jos se jois rähinäviinaa tai alkais epäluotettavaks tms (no muisti sillä myös kärsii mutta siis ymmärrätte varmaan).

Miehen kavereilta päin vastoin on tullut positiivista palautetta ja jopa ihmettelyä et miten sä kestät tätä selvin päin ja "voi kun omakin eukko ois tollainen ettei nalkuta." No ei siinä juuri oo kestämistä, tietty mie oon ollu ravintola-alalla töissä et oon hyvinkin tottunut vuosikaupalla olemaan selvin päin niiden humalaisten juttujen keskellä ni ei ne omat kaverit, mies tai miehen kaverit edes ole suhteessa rasittavia ku ne o tuttuja ja rakkaita.

Pari kertaa oon kyllä raskauden aikana ottanut pari senttiä punaviiniä lasin pohjalle, yleensä tyydyn vain maistamaan mieheltä yhden kaksi hörppyä viiniä tai olutta. On miulla yks ykköskalja ja yks ykköslonkero jemmassa just saunaa varten mut niitä ei oo tullu sit kuitenkaan otettua, se hörppy mieheltä on riittänyt. Alkoholitonta tuntuu tyhmältä ostaa ja sit ykköstäkään ei kuitenkaan viitsis juoda vaikka tuskin se yks ykkönen vaikuttais lapsen vointiin millään lailla.
 
elmiina :D sulla on asenne kohillaan. Mäkin olen yllyttäny miestäni juomaan ja käskeny tehä sen meitin kahden edestä. Kyllä se tietty sillon pe tai la-iltana kirpasee, ettei saa ite ottaa, mutta kyllä seuraavana aamuna huvittaa katella toista kun on kauhee darra :D Kyllä mäkin oon ukolta kolmosta hörppiny, mutta nikolaita sitten isompaan himoon. Ekas raskaudes otin lasin valkkaria uunna vuonna. Eikä sillä ollu kyllä tuon taivaallista vaikutusta yhtään mihinkään, mutta hyvää oli! Jos juhannuksena sit kans :o

Pommiina sä oot rock. Kuin kallio. Pystyit oleen polttamatta raivoissaskin! Respect!
 
Takaisin
Top