Johannainen, mä jäin esikkoa odottaessani 2kk ennen mammalomaa vuodelepoon ennenaikasten supisteeuiden takia joten voin todellakin sanoo et tiedän miltä susta tuntuu! Me asuttiin silloin hissittömän kerrostalon kolmannessa, ja _joka_ikinen_kerta_ niissä rapuissa alko supistaan niin pahasti et tuli sairaalakeikka, joten olin ton 2kk käytännössä neljän seinän sisällä. Huonoimpina päivinä 10min jalkeillaolo laukaisi supistelut, joten elämä rullas kokolailla niin että aamulla siirryin sängyltä sohvalle ja illalla takas sänkyyn. Ja TAIVAS kuinka ärsyttävää kun KAIKKI asiaa kommentoivat naama virneessä sanoi et "useimmiten se menee loppujen lopuks yli" - mitä vittua!? Ei paljon lohduta!!!
Mutta sympatiat on sun puolella! ♡ Ite kutsuin kavereita kahville/ teelle ja lainasin niiltä kaikki mahdolliset elokuvat ja sarjat. Tuli katottua sarjat Blondi tuli taloon, Hynttyyt yhteen, Ruusun aika, Puhtaat valkeat lakanat. Alotin myös Täydellisiä naisia ja sitä kattelin vielä vauva-aikanakin jos nyytti oli kovasti hereillä öisin. Mua lohdutti myös ajatus, että kun rv 37 poksahtaa käyntiin, pääsen liikkeelle ja ehdin vielä hoitaa asioita silloin! (Ja kyllä sitä sit juostiin kun kaikki hankinnatkin oli vielä tekemättä!!) Kaikista eniten voimaa koitin saada siitä että sain olla kotona. Vaikka inhosin sitä kerrostaloluukkua (oli tuolloin talo rakenteilla, muuttaan päästiin kun vauva oli parikuinen), olin siellä kuitenkin tuhat kertaa mieluummin kuin 2kk sairaalan osastolla! Sinnehän sitä nimittäin joutuu jos ei osaa ottaa levon kannalta kotona ja supistelut käy ylivoimaisiksi.
Hirveesti tsemppiä!
Ps. Ite inhoon tänään ennen kaikkea alaselkäkipuja ja närästystä, nyt kun tiedän mitä se on.