Mitä jos vaan vihaa olla raskaana?

Kiitos lila-aurora tsempistä. Auttaa paljon saada vertaistukea.

Tiedän että nyt on kyseessä tärkeämpi asia, kun mun mielenterveys. Pakko vaan ottaa rauhallisesti. Tuntuu vaan että parisuhde rakoilee ja kaikki kaatuu niskaan. Itkettää joka veetun päivä ja riidellään miehen kanssa myös päivittäin. Ei vaan jaksaisi. Toisaalta en todellakaan halua osasto lepoon, joten nyt vaan oltava rauhassa. Vaikka haluisin mesota...

Oon karkottanut kai kaikki kaveritkin raskauden aikana, harvoin kukaan viitsii tulla käymään. Toiset ei ymmärrä miksi en voi liikkua. Just tää 'menee yli kuitenkin". Vitustako ne tietää. Mies sanoi että kotona on Paskaa. Musta tuntuu että mulla ei oo enää ketään. Wuhuu.
 
Täälläkin on kokemusta tuosta liikkumiskiellosta.. rv 25+2 jouduin vuodelepoon.. ite sain ominpäin käydä jopa vessassa ja suihkussa.. melki viikon välein sairaalassa tarkastuksessa kävin ja ne olikin sitten sen hetken viikkojen kohokohta kun pääsi hetkeksi kotoa pois. Ja vaikka vaan makasin kotona koko ajan, niin silti jouduin pari kertaa ambulanssilla sairaalaan. Poika syntyi sit rv39+0. Kamalaa se oli vaan maata, mut omassa tapauksessa olisin voinut menettää koko vauvan jos en olisi noudattanut lepokäskyä. Itse yritin ajatella tuon koko ajan et se on lyhyt aika mun elämästä ja se on ainut keino saada elävä lapsi, joten kyllä sen jaksaa ja lopulta saa sen kalliin lahjan syliinsä. Tsemppiä loppuraskauteen!
 
Heippodei! Täällä uusi foorumilainen yrittää ymmärrystä hakea edes jotain kautta... siis viikkoja on tänään 26+6 ja olen saanut todeta että ei tämä kaikille ole sitä elämän parasta aikaa. Siitä ystäville kun yrittänyt puhua niin kaikki vaan kauhistelee miten voin inhota raskausaikaa kun kyseessä oma lapsi? Mutta siis kun enhän mä tätä lasta vihaa vaan tätä raskautta! Lasta odotan jo rakastavin mielin syliin saapuvaksi! :Heartred (ja masua poistuvaksi)
Mulla siis alkanut vko 16 lähtien pikku hiljaa tulemaan harkka suppareita jotka nyt sit edelleen kivuttomina jatkuneet ja niiden kanssa käytykin tutkimuksissa silloin tällöin. (Supistuksia tuli 5-10min välein mutta eivät olleet säännöllisiä eikä kivuliaita). Nykyään niitä tulee ihan levossakin ollessa. Liikkumis kieltoa tai muutakaan minulle ei kuitenkaan ole määrätty. Tänään myös neuvola lääkärissä käydessä kohdunkaulan pituudeksi mitattiin 3,7. Ei siis ole supistukset vaikuttaneet siihen.
En alusta asti lukenut ketjua enkä tiedä onko tää oikea paikka tästä avautua mutta mullahan alko myös intiimivaivojen kierre. Koskaan eläessäni en oo ennen hiivaa tai bakteerivaginoosia kokenu mut nyt tulleet todella tutuiksi. (Syötynä 8 kuuria :sad001 )
Mulla on ollu myös todella pahoja mielialanvaihteluita. En välillä meinaa enää tunnistaa edes itseäni niiden keskeltä. Onneksi mieheni on niin ihana ja yrittää ymmärtää minua kaikesta huolimatta.
Verenvuotoja on ollut kaksikertaa kuukauden sisään ja syyt vuotoihin jääneet epäselviksi joka kerta. Myöskään tänään lääkäri ei syytä löytänyt.

Sittenhän vielä on sokerina pohjalla 8kg painonnousua, juuri ja juuri käyrällä pysyvä valtava vatsakumpu, rintojen arkuus, reisien arpeutuminen ja akne yrittää uudelleen puhjeta päälle ehkäisyn puutteen vuoksi. :/
Pieniä asioita on osa mutta kyllä 21v nuoren naisen itsetuntoon on vaikuttanut aikalailla kaikkien noiden yhdistelmä! kiitos jo valmiiksi kun sain purkaa mieltä ja anteeksi kauhea valitus! :D
 
Johannainen ymmärrän sua kyllä enemmän kuin arvaatkaan. Mulla täysin samanlainen tilanne. Miehen kanssa riidellään todella paljon ja minä aina pillittämässä siinä kirsikkana kakun päällä. :sad001 lähinnähän nää johtuu tästä mun kokoaikaisesta hermostumisesta nää riidat.. :/
Yatävistäkään ei juuri ole kuulunut enää kun ovat kaikki sitä 19-22v luokkaa (itse siis 21v) niin heitä kiinnostaa enemmän muut asiat kuin kuunnella raskaana olevan eukkosen valituksia.. :sad001 tuntuu vaan niin pahalta ku on hylätty kun ei voi ollakaan koko ajan menossa jossain saatika iltaa istumassa silloin tällöin. Toivon että tilanne korjaantuisi jossain vaiheessa taas mutta saa nähdä!
 
jep. harmittaa ku ystävillä "ei oo aikaa" tai sitten ei vaan kuulu mitään.Oon aika kypsä ite soittelee, ku aina on tekosyitä miks ei kerkii tms... Vois jokainen ite kokeilla olla neljän seinän sisällä yksikseen melkein jokapäivä. Hajoo kallo. Ja nii hajoo miehelläkin...
 
Mulla sama homma. Nyt sit alkanu itekseen kierteleen keskustassa kirppiksii ja muita kauppoja ettei iha tuu seinähulluks! :S
Mies aina toitottaa: koita keksii jotain tekemistä. Mutta helppohan se hänen on kun käy joka päivä töissä ja viikonloppuisin yhtenä iltana juhlistamassa kamujensa kanssa.. :/ mä sillonki kotona istun! :mad: en oo töissä ite nyt ku sopimus loppui heinä-elokuun vaihteeseen eikä töitä nyt sen jälkeen oo siunaantunu. Eikä ihmekään ku kohta mamma loma alkais jo muutenki!
 
Tutun kuuloselta kuullostaa teidän puheet. Mullakin kaverit kaakonnu kauas ku mikkä ku en enää oo menny niitten pillin mukaan. Mies on jatkuvasti töis ja ite pitäis olla vuodelevos kotona. Mieli ala on todella surkia ja siks on ruvennu tappeluja Syntymään.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Olis se helppoo kun ois kavereita jotka saman kokeneet tai samassa tilanteessa olevia. Mutta eip. Tästä nyt iteltä puuttuisi vielä se lepokäsky!
Mutta toisaalta eipä se paljon mitään muuttaisi. Pitäis rueta metästämään kuopion nuoria mammoja ja aikaa viettämään heidän kanssa :D
 
No tv tekis mieli jo hajottaa ku sieltä ei tuu mitään. :/ täs nää päivät kuluu miten milloinki. Onneks on ees puhelin jota kautta vähä saa tekemistä. Olis se joo mahtavaa ku olis niitä jokka on samas tilantees. Toki eihän täs saisi ees liikkua mihinkää. 2 kuukautta olis laskettuun aikaan :/


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Ilmottaudun mukaan tähän valittajien kerhoon :BangHead
Tää odotusaika on ihan perseestä näin suoraan sanottuna eikä oo mua varten ja raskausviikkoja ei oo vasta kun 17+4.Tällä hetkellä olo on ku ison rantapallon nielleellä, naamaki alkan kukkii ku kesanto pelto, ainakin siihe verrattuna mitä se yleensä on. Tuntuu et joka paikka leviää, käy v***taa kaikki hoikat ja kauniit ihmiset. Mikä niidenki tehtävä on maan päällä tällä hetkellä.

Väsyttää koko ajan enemmän ja vähemmän, ei jaksais tehdä mitää.
Ukkokin ottaa päähän niin paljon, et suunnittelen jo meneväni evakkoon toiseen huoneeseen, onneks on useampi makkari missä voi bunkata ja telkkareitaki löytyy toinen toiselta puolelta taloo ja toinen toiselta puolelta. Ja tuntuu myös et mun elämä on tällä hetkellä pilattu, etenki syytän tästä ukkoa (tietenki), joka pystyy käymään juhlimassa (joskaan en oo enää pitkiin aikoihin jaksanut moisesta välittää), voi mennä ja tulla miten haluaa. Ei tarvi muistuttaa rantautunutta valasta :angry4

Liikunta, mitä se on? Oon sitä kyllä harrastan rutkasti ennen tätä aikaa. Ja mitä nyt, kävelet koiran kanssa korttelin ympäri ja tuntuu et oot kävelly ainaki kymmenen kilometriä, kun olo alkaa muistuttamaa puoliteholla käyvää...jotakin, en edes keksi tolle korvike sanaa. No entäpä ratsastus, se mikä on tuottanut suurta nautintoa aiemmin ja päivittäin sitä tein, on kaikkea muuta. Onneks hevosen liikutuksen voi tehdä toisellakin tapaa ja käyttää muita tallilaisia hyväksi. V****taa silti kun pientä sikaa, koska olis kiva päästä vetää kunnon hikitreenit, mut ei keissi anna myöten, joten kävellään sitten vaan.

Ummetus ja pukamat, noi saa**nalliset vaivat, tarviiko niistä sen enempää....:angry2
Mielialan vaihtelut tai oikeestaan jatkuva v*tutus..eiks tän vaivan pitän tulla raskauden alkupuolella, mut ei niin ei...minä kärsin siitä nyt. Muutenki tempperamenttinen ihminen niin se potenssiin sata. Ja ukon olemassa olo lisää sitä vähintään tuhanteen. Itkua ei oo tullut kuin pariin kertaan, onneksi, nekin riitojen yhteydessä.
Ja se hehku...niin mikä? Missä vaiheessa sellasen pitäis tulla? Musta ainakaan tunnu yhtään hehkeeltä/seksikkäältä/hyvännäköiseltä...päinvastoin :cool:

Eilen kävi suunnattomasti ottamaan päähän kaupungissamme olleet syysmarkkinat, joissa olisin halunnut käydä. Miks saa**nassa pitää kaikkien eläkeläis käkkänöiden tulla samaan aikaan sinne kun mun. Autoa et saa mihinkään lähelle, kilometrin päästä en käy kävelee ja ukko jupisee repsikassa et "tossa olis ollu paikka ja tossa, mitä sä ajat kaikkien paikkojen ohi?" Huudan takas etten osaa mitää saa**nan taskuperuutusta ja enkä käy sitä edes opettelemaan :violent001. Ajan naama norsun v:lla takas kotiin vi**tus käyrä maksimissaan ja markkinat jäi väliin. Katellaa ens vuonna uudestaa...ehkä.

Ainiin työt..onneksi alkaa tämän yön jälkeen kahden viikon loma..pitäis oikeesti lähtee etelän lämpöö, mut ei ole varaa.. Oon niin kypsä kääntelee ja vääntelee mammoi ja pappoi, minuu ei jaksa kiinnostaa niiden vaivat, entä yö aikaan vaeltavat dementikot/alzheimer potilaat tai muuten vaan sekasin kun seinäkello-ihmiset, käpy palaa kiinni samoin tein..Kehityskeskustelussa pomon kanssa mainitsi, että pitäis petrata tota herkkyyttä :wtf..jep jep, haluuko se että mie sympatoin (toikaan ei oo ees mikään sana xD) kaikki potilaat, olen naama kun naantalin aurinko, samaistun potilaan voivotukseen ja toivon, että se menee ohi kädestä pitämällä. Sitä herkistymistä odotellessa, juuri nyt ei siihen pysty ei kykene. Onneksi se tietää tästä raskaudesta. Ja jottei kukaan nyt luule, et vihaan työtäni niin ei todellakaan ole niin. Tykkään tehdä tätä hommaa ja auttaa sairaita parantumaan niin pitkälle, kun meidän osaston rahkeet riittää, nyt on vaan menossa kausi jossa kaikki tekeminen, oleminen ja ihmiset vaan yksinkertasesti ottaa päähän. Toivon, et ton loman aikana saa uutta puhtia koneeseen. Onneksi työkaverit on niin timanttei, et ne vaan nauraa tälle mun tilalle ja eivät ota nokkiinsa.

Noh, ehkä tällä erää riitti oma vuodatus, kiitos tästä :happy112
 
Ääää!!! Viikot vaan menee hirveetä kyytiä ja foorumi on jääny ihan taka-alalle ku täs on tätä kaikkee: käytii vähä Espanjassa, tyttö täytti kaks ja meni hoitoon, kotia alettu laittaan urakalla kuntoon. Mikä vittu siinäkin on että kun pitäis yhelle vauvelille laittaa vähä juttuja valmiiks nii yhtäkkiä onki uudet vaatekaapit ja eteisestä purettu kaappi vaihdettu avonaulakoihin, ja seuraavaks päätettiin repästä vielä kylppäriremontti tähän välii ! :D Et sellaset pesänrakennusvietit täällä!

Tätä olotilaa ei yhtään helpota päivittäiset kipeet supistukset (onneks on kauratyyny!) jotka määrittää päivän tahdin nykyään täysin.

Sit mulla on ilmenny sellasta vaivaa että häpyluunliitos tuntuu repeevän kohta kun vihloo siihen malliin melkein mikä tahansa liikehdintä. Se vasta on inhottavaa. Koko värkki tuntuu muutenkin olevan kauheen hellänä ja oikeestaan oikeen kipeenä, siis ihan normaalioloissakin, saati sitten missään erotiikkatouhuissa.

Peräpukamat ja ummetus, ah. Kyllä ja edelleen. Lisäks suonikohjuja saa varmaan lähtee ens keväänä leikkauttaan, eilen löyty ekat oikeen kipeet ja mistä - NIVUSISTA! Siis mitä? Ei riittäny että jalat on jo täynnä. Kauhutarinoita oon lukenu että joillain niitä on häpyhuulissakin ja eilen tulin suihkusta itkien isännälle että ihan varmaan on muuten mullakin kohta tusonissakin niitä inhottavuuksia!

Tää on niin tätä. Muutama viikko viä... :angry1
 
Ai nii ja teille jotka joudutte köllimään (ja kun sieltä telkkarista ei tosiaankaan koskaan tuu mitään) niin tässä muutama juttu joita ite tekis mieli tehdä jos olis joskus aikaa istua alas. (Jos joku vaikka löytäis jonkun vinkin omiin lepopäiviin..)

Käsityöt. Tykkään neuloa ja virkata, lankoja olis metritolkulla mutta tuntuu ettei missään välissä ehdi kun maksimissaan pari riviä.

Lukeminen. Mulle tulee lahjana yks lehti, josta on nyt syys- ja lokakuun lehdet lukematta kun ei vaan kerkee! Muutenkin lukeminen on kivaa ajanvietettä jos on jotain mielenkiintosta luettavaa. Muutama kirja odottaa jo hyllyssä siltä varalta että joutuu ite lepoon.

Blogien lukeminen. Mä en niin saa aikaani missään facebookissa kulutettua, ja uutisetkin on selattu aika nopeesti. Täällä foorumilla tulee nykyään käytyä niin harvoin että tässä menee aikaa kun lukee itsensä ajantasalle, mutta muuten mun on joskus ollu vaikee keksiä mitään "surffailtavaa" kun pitäis kuluttaa aikaa. Mutta ne blogit. Nii löytyy sit joka lähtöön! On sisustusblogia, vauvablogia, käsityöblogia, löytyy kuvattomia blogeja ja kuvablogeja ja vaikka mitä, ja kaikkia yhtä erilaista kun kirjottajaakin, ja sit ne penteleet vielä linkkailee omissa blogeissaan toistensa blogeihin nii taas löytyy uus.
 
Löysin itselleni sopivan ketjun ja iloitsen siitä. Toki teille, jotka joudutte viettämään täydessä levossa raskausaikaa, toivotan tsemppiä ja jaksamista. Olen itsekin nyt aika täydessä "levossa" raskauspahoinvoinnin takia. Siis levolta tää ei myöskään tunnu, vaan täydeltä työltä kuivumista vastaan.

Ensimmäinen raskaus oli ärsyttävä. Raskauspahoinvoinnin jälkeen ei seurannut mitään euforista toista raskauskolmannesta, kuten kaikkialla lupaillaan. Raskausajaksi tunsin muuttuneeni sirosta ja ketterästä naisesta ameeban ja norsun sekasikiöksi. Synnytys oli onneksi ihana ja voimauttava kokemus ja sain oman kullanmurun syliini. Mikään ei kyllä vauvavuodessakaan sujunut saamieni mielikuvien mukaan.

Toivon, että tämä raskaus olisi miellyttävämpi kokemus. Tähän mennessä on ollut fyysisesti hankalampaa kuin 1.raskaudessa, mutta henkisesti ehkä vähän iisimpää, koska pahoinvointi ei tullut yllärinä.
 
Tukala ja iso olo. Tuntuu ettei enää mihinkään pysty ilman ääretöntä laskelmointia, puhinaa ja ähinää.

Aamun ensimmäinen haaste tulee siinä että kerkiääkö juosta ajoissa sängystä vessaan. Useimmiten vielä kerkiää, mutta laskettuun aikaan on vielä se 11 viikkoa joten eiköhän tässä ehditä vielä monet pissapyykit peseen ennen sitä... Tuskaa tuottaa myös pukeminen, etenkin sukkien. Sitten on esikoisen nostelemista ja koirien hoitoo, pyykinpesua ja ruuanlaittoo ja ihan kaikessa maha tuntuu olevan tiellä.

Ahdistaa, itkettää.

Nukkuma-asentoja on ne pari: oikeella kyljellä taikka vaihtoehtoisesti vasemmalla. Niitä pitää sit venkslata puolen tunnin välein kun puutuu olka tai vauva alkaa painaa johonkin. Ja kääntymiseemhän ei mee ku reilu vartti, ja just kun löydät uudella kyljellä kohtalaisen asennon, huomaat että pitääkin muuten nousta pissalle. Joo ja se närästys! Renniet suussa joudun nukkuun edelleen vaikka sain jo pitkävaikutteisemmallekin närästyslääkkeelle respan. Ruokavaliolla ei tunnu olevan mitään tekemistä sen kanssa että kuinka paljon öisin närästää. Joka tapauksessa nimittäin närästää, polttaa ja oksettaa.

Harmikseni oon myös huomannu et tässä raskaudessa vauvan liikkeet ei tuotakaan mussa sellaista ihastunutta reaktioo, vaan se tuntuu ärsyttävältä. Antais edes hiukan armoo.

Ja miten huono omatunto tästä että vihaa tätä raskaana olemista!
 
Täällä yks lisää joka vihaa raskautta tällä hetkellä ylikaiken! Oon oksentanu viimeset 3 viikkoa. En kestä tätä jatkuvaa pahoinvoinia ku kotoakaan ei pääse mihkään. Vituttaa ja itkettää, mies sanoo että syöt vaan. No vittu mähä syön mutta oksennan melkein heti kaiken pihalle. Välillä oon miettiny, että onko tää oikeesti kaiken arvosta. Oon koko ikäni pelänny oksentamista, nyt pelottaa että jään siihen koukkuun kun maha alkaa kasvamaan...sairasta, mutta pelkään silti. Eikä helpota tieto, että tää voi kestää synnärille saakka. Tää alku ei oo menny hyvin, lisäks viikkoja vasta 8+4. :BangHead
 
Ninni1986, mä niin ymmärrän tota tuskaa! Mulla on 12+0 viikkoja ja oksentelu on jo vähän helpottanut. Enää vaan parisen kertaa päivässä ja se on ihan mieletöntä, koska ei ole järjenlähtö niin lähellä kuin silloin kun joutui pirkkokerhossa vierailemaan alituiseen.

Mulla tää koko homma alkoi huimauksella ja tätä jatkuvaa huimauksen tunnetta on kestänyt jo yli 7 viikkoa. Mä niiiiin odotan päivää, jolloin 24/7 huimaus ja huonovointisuus loppuu!! Ei enää jaksais, mutta en aio luovuttaa. Mä yritän tänäänkin syödä ja juoda ja käydä ulkona edes ottamassa pari askelta, huimauksesta huolimatta.

Heräsin pari tuntia sitten närästykseen ja oon nukkunu 6h unipätkän. Sekin on kyllä aika hyvin, kun vertaa parin viikon takaisiin yöuniin. Silti luulen, että väsyttää ja väsymys taas lisää pahoinvointia.. ahh.. päivä kerrallaan..

Lila-Aurora, sun tilanne kuulostaa musta raskaalta. Ethän turhaan syyllisty siitä, raskaana oleminen vihastuttaa. Ei siitä ole mitään haittaa vauvalle, että sulla on tunteet.
 
Lila-Aurora, kaikki sympatia sulle! Itsellä myös järkyttävän huono omatunto siitä, että vihaan tätä olotilaa... pitää vaan muistaa, että meitä saa vituttaa ja ottaa päähän tää paksuna oleminen. Ei tää ole kivaa. Vaikka kuinka jo rakastaa kasvavaa masuasukkia ja odottaa häntä syliin saapuvaksi, ei se tee tästä olosta yhtään sen helpompaa. Me saadaan vihata raskautta. Ja minähän vihaan :D

Suoraan suomeks en kestä tätä. Mun pää hajoo. En saa ees nukuttua kun sattuu. Järkyttävät kasvu ja venymiskivut ja iskias. En voi kävellä tai ajaa autoo, eli oon oikeesti jumissa neljän seinän sisällä. Ja lääkärit sanoo että ei sille mitään voi, makaa ja ota rauhassa. Kavereista ei tietookaan ja perhekin asuu toisella puolella maata. Oon niin yksinäinen. Ja stressaa ihan hirveesti kun oon joutunu olee koulusta niin paljon pois... ensin olin kuukauden pois kun juoksin tipassa rajun pahoinvoinnin takia ja nyt oon joutunu olee jo pari vk näiden kipujen takia. Koulussa ei muutenkaan ymmärretä mun tilannetta, eikä mistään olla valmiita joustamaan. Ja opiskelen aikuispuolella...

Ja eilen oli neuvolalääkäri, jota ennen kävin th:lla. Hitto miten turhaan raahauduin sinne!! Th käski vaan puntarille, jonka jälkeen lääkäri kirjotti sairasloman. Ei mitään muuta. MITÄÄN. Niin turhaa. Argh.

Nyt loppu ruikutus, kiitos nam :D
 
Takaisin
Top