mä en usko enää mihinkään mitä kukaan hoitoihminen sanoo...monta viikkoo jo sanottu että voi tulla koska tahansa ja koko ajan tulee lisää "lupausta" siitä (sormelle auki ja paikat pehmeet,vauva laskeutunu ja kiinnittyny ja maha laskenu ja sf-mitta laskenu ja mitänäitänyoli), eikä mitään tapahdu.ei pienintäkään oiretta mihkään,paitti mahan kanssa vaan päivä päivältä tukalampi olo
.ja se ratkee lisää...
mä niin toivoin ettei huomenna tarvis enää neuvolaan mennä (laskettu aika sillon) kun niin kerran lupailtiinkin,mutta kai se pitää alistua siihen että pahimmassa tapauksessa tää on vasta juhannusvauva...
ja mikään ei auta.ei ykskään ässä,ei vadelmanlehtitee,ei mikään.kohta riipasen vitutuskännit ja aattelen vaan et ei se muksu siihen enää kuale
synnärillä viimestään testaan ilokaasua ihan vaan päihtymyksellisistä syistä
ja suoraan synnäriltä terassille...
tässä on viä kauhee asuntoressi,kun mies päätti tosiaan pesänrakennusviettinsä kanssa alkaa asuntoo vaihtamaan...no ok,kohde olis ihan unelma,mut tän pallon kanssa kun raivaat tätä kämppää esittelykuntoon niin alkaa vähän harmittaan...ens ma olis ensiesittely,saa nähä missä ite sillon on.ja kuitenkin voi mennä se katottu kohde alta millon vaan,kun on ehdollinen tarjous.en si tiä kumpi harmittas enemmän,se et se menis ohi vai se et pitäs tän mahan/vauvan kans alkaa muuttohommiin...puuh.
kelikin ihan syvältä.tuskasen kuuma ja kostee,kualen tänne kämppään ihajjust
karmee painonnousu loppumetreillä täälläkin...en oo paljo välittäny mitä oon syöny,hää-,ristiäis- ja valmistujaiskakkua on kulunu,karkkia,tortillasipsejä...ihan sama.entä sitten jos on pikkasen pläski