ja täällä on vituttanut lähes kaikki tänään. ei hitto kun ei pysty enää olemaan ja suhtautumaan asioihin normaalisti, vaan aina pitää ylireagoida ja menettää hermonsa. normaalitilassa oon pitkäpinnanen ja muunnan yleensä jutut huumoriks, mutta nyt... HOHHOIJJAA.
tänäänkin ihan hirveet hermot siitä, että mies leikkas teippiä mun parturisaksilla "VAIKKA OON SULLE JUMALAUTA SATA KERTAA SANONU ET NIIL EI LEIKATA MITÄÄN MUUTA KU HIUKSIA!!!" perään sitten kaikki haukkumanimet mitä vaan keksii.
pahinta on se, että kun vitutus ottaa vallan, tulee sanottua asioita mitä ei oikeesti halua sanoo/tarkoita. ja sitten on vaikee pyytää anteeks kun ottaa edelleen niin paljon päähän.
plus että mies on työtön ja ite teen kolmivuorotyötä hoitoalalla, joten oon ihan ei-raskaana ollessanikin jo hemmetin uupunut kun vapaille pääsee, elämänrytmiä kun ei meinaa oikein löytyä. jotenkin tuo ukko ei sitä vaan sitten tajua, että varsinkin raskaana ollessani, kun tuun töistä/pääsen vapaille, oon ihan samperin väsynyt, enkä jaksa tehdä juurikaan mitään. mutta herrapa on keksinyt aina jotain kivaa tekemistä vapaapäiville "Nyt siivotaan koko kämppä! Miten niin väsyttää, sähän oot nukkunu jo vaikka kuinka paljon??" [:@][:@][:@]
kyllä tässä on tullut semmonen olo että oon ihan hirvee ämmä, mitään muuta en tee ku valita ja riehu, itkemistä unohtamatta. Mut jotenkin mulla on semmonen fiilis että näillä foorumeilla en ehkä ole ainoo... [;)]
t. hormonihirmu, vaan kaulin puuttuu kädestä..