Minua pännii..

No tulin lukemaan näitä viestejä ihan hyvällä tuulella mutta sitten löysin NIIN paljon samaa noista teidän ukoista (ei kylläkään sinun Kaika...:/) että alko raivostuttamaan.

Nytkin on kaveri tulossa käymään ja kämppä OLI hirveän näkönen, joten aloin sitten heti herättyäni siivoomaan. Kaksi tuntia huiskin kamoja paikalleen ja pyysin sitten miestä imuroimaan. Vastaus: "No voin mä päällisin puolin mutten kyllä varmaan ala näin kuumalla hinkkaamaan." No okei, käy. Mies ottaa imurin kaapista, näyttää sitä vähän joka huoneessa ja menee takasin koneelle. "Noni, nyt jo tuli kuuma! Joko laitoit ruokaa tulemaan? No voisitko nyt laittaa ja äkkiä?????" [:@][:@][:@][:@]

Sanoin että "Ai tuli kuuma? Joo tell me about it, oon kaks tuntia itekseni tässä riehunu sillä aikaa ku pelaat." No mies ei sanonu mitään mutta meni kohta laittamaan ite ne ruoat[:D]

Ehkä välillä tosiaan ottaa pattiin että mies on työttömänä kotona, minä käyn koulussa ja koulun jälkeen juoksen palkkatöihin, tulen sitten kotiin ja alan tehdä kotitöitä. Ja sitten myöhään illalla "Ootsä mulle vihanen jostain?" No mietipä sitä.

Toisaalta oon ajatellu että jos organisois tän homman paremmin, tekis jonkun kotityölistan niinku lapselle että maanantaina tyhjäät ja täytät tiskikoneen, tiistaina imuroit, keskiviikkona peset pyykit jne. Välillä tuntuu ettei tuota rötkälettä vaan kiinnosta kuinka paskasta täällä on eikä se oikein sitten osaa ihan oikeasti alottaa mistään. Kokeilisko jo ens viikolla...[;)]
 
Onko saamattomuus kaklahkeisten tyyppi vika[8|] valmistusvirhe tai joku muu ?[8|]

Ihan totta! Tokihan ei voi yleistää koskaan mitää. Tuntuu vaan siltä.

Montako kertaa saa/pitää menettää hermonsa että mies uskoo, etten jaksa tehdä asioita enään yksin samallatavalla kun ennen ? Vai pidetäänkö mua niin itsestään selvyytenä?

Eilen illalla taas "sovittiin" että olis kiva jos mä saisin kerrankin aamulla loikoilla, niin mies hoitaa aamulla koirat; ruokkii ja käyttää ulkona, johon menee ehkä joku 10 min. korkeintaa !
Noh, koirat taas herättivät mut niin kun aina, kun ovat tottuneet, että mä ne hoidan yms. Noh mä herätin mieheni, että koirat on noussu, mee ruokkimaan niin kun lupasit. Niin ei, käänsi kylkeä ja jatkoi kuorsaamista ! Mä sitte nousin sängystä vihaasena ja huusin, että se taas niistäki lupauksista. Noin pieni asia, mutta se merkkais mulle tosi paljon ![:@]


No kun tulin koirien kanssa aamulenkiltä, niin soitin ovikelloa, kun olin jättäny avaimet sisälle, niin mies tulee vihaasena avamaan ja valittaa kun ei ihmiset saa nukkua kun mulla ei ole avaimia mukana! Pikkusen räjähdin. Saan vastauksesi lässyn lässyn !

Jumalauta ku korpii tommonen !![:@][:@]

Ja sitte ärsyttää se, kun mies esittelee meidän koirat kun se olis ne kouluttanu tai hoitanu. Kun mähänniille olen aivan kaiken opettanu istumiset yms.


Mä en tiedä mitä mun pitäs tehdä, että saan sen uskomaan, että mä tarviin niitä kahta auttavaa kättä !! Mä oon yrittäny sanoa hyvällä ja pahalla ja itkien ja nauraen mutta vittu ei niin ei.

Oonkin monesti kysyny, että ymmärtääkö se vasta sitten kun mä oikiasti vaan lähden vai ymmärtääkö sittekään!
Menee vaan fiilikset koko päivästä kun aamut alkaa näin !
Ja nyt se nukkuu edelleen tuola sängyssä !!!![:@][:@][:@][:@][:@]
 
piti vielä lisätä: että jos kyse olis sitte taas ryyppäämisestä tai seksistä yms niin toimintaa löytyis heti ! ja se olis heti valmiiina!
 
Mua ottaa tänään päähän terveysasemalla säätäminen. >>>:( Jokainen (kävin n. 4 henkilöltä kysymässä) ohjas eri paikkaan, kun yritin löytää omaa neuvolaa. :D Että kiitti vaan...
 
Ottaa päähän pankit ja vakuutusyhtiöt[:@], enkös mä ole niille kuitenkin maksava asiakas? Miksi sitten aina kun niissä käy, niin tuntee olonsa jotenkin ala-arvoiseksi ihmiseksi? Miksi niille päin pitää olla mielenkielin ja lipoa peppua? Niidenhän pitäisi olla iloisia, että maksan kaikenmaailman vakuutusmaksuja ja palvelumaksuja just niille, enkä jollekin toiselle firmalle. Mutta ei aina sama tunne. Argh..
 
mua niin raivostuttaa! vaikka kuinka imuiroisin ja pesisin kaks kertaa päivässä lattiat niin tuota koiran karvaa on ihan uskomattomat määrät ! onko muilla koiran omistajilla ?
Kaiken kukkaraksi meillä on toisella koiralla juoksu ja se ei oikeen hantlaa vielä sitä putsausta; kun ensimmäinen kunnon juoksu on.

Ihanaa aikaa tämä kevät/kesä, mutta koiran omistajana vihaan tätä aikaa[:D] luulis kun tuota menoa lähtee karva että kun kesä koittaa niin meillä on kaks kaljua koiraa[:D]
 
Mulla ei oo elämässäni ollu ainoitakaan imetysliivejä tyttöjä imettäessä, ja hyvin oon pärjännyt. :) Yks imetyspaita H&M-mallistostaja sitäkään ei oikeen oo voinu käyttää kun oon siihen väärän kokonen. Ihan tavallisilla paidoilla on menty , jotain peittoo tai harsoo eteen suojaksi millon tarvii.
 
Viirukhan: Mee Changeen, niillä on hyvät ja kokoja löytyy. Kalliit joo mut itse ostin ne sillon kun sai 20% alea, tuli maksaan jotain vajaa 40 egeä.

Imetyspaitaärsytyksen mäkin jaan. Tykkään Boobin luukkumallista mutta haluisin sellaisia tunikatyyppisiä. Muissa merkeissä mua ulkonäöllisesti miellyttäviä löytyy, mutta niissä on tuommoiset mun mielestä ärsyttävät kaistaleluukut joka ei peitä yhtään mitään kun sitä liiviä kaivelee auki[:@][:@][:@]. Ja Boobit maksaa aivan liikaa jopa huutiksesta ostettuina. Niinpä mä olen tyytynyt osin käyttämään masutuubia tavispaidan alla, niin ei näy pahemmin mitään. Ainoa harmi on kuumuus...
 
Viirukhan: mä löysin tossa joku aikaa takaperin imetystopin, hinta muistaakseni n. 10€. Siis ihan noista perus hennes/lindex/kappahl/seppälä-linjasta. En tosin kyllä hyvällä tahdollakaan muista mistä niistä. Vaikuttaa ihan kohtuu hyvältä vaihtoehdolta imetysliiveille. Ja on todella, todella mukava päällä. 
 
Oon ostanut hennesiltä imetysmallisia toppeja 2kpl pakkauksessa, taisi olla alle 20€ hinta. Eihän ne paljoa tue, mutta näille mun onnettomille antaa sopivasti tukea. 
 
Mua pännii ihan hirveesti nyt tää laihduttaminen. Poljen kuntopyörällä joka päivä ja kilot eivät lähe.. Nousee vaan. [:@]
 
^^Noissa voi olla varmaan aika paljon eroja, kun toi mun malli tuntu tukevan ihan soveltuvasti. Tissejä löytyy siis ennen imetystä/synnytystä/maitoa koosta DD/E
 
ihanaa lukea, että muitakin pännii. Ja pännii samantyyppiset asiat. Mä oon todennut, että nyt kuluvan viikon aikana raskaushormonit on ottanut musta vallan, kun periaatteessa kaikki on hyvin mutta ärsyttää niin maan prkleesti kaikki. Töissä joudun pinnistelemään, että en ala huutamaan idiooteille asiakkaille. Kotona mies puuhailee pihalla vaan omia juttujaan, ei auta sisällä eikä myöskään puuhaile pihalla niitä juttuja, joita mä arvostaisin.
Ja tunnen olevani keskenkasvuinen teini, joka saa raivokohtauksia. Sitten kun toinen vielä kiukuttelee takaisin, niin kiukku vaan kaksinkertaistuu. Liikenteessä ajelee vaan kaikki törpöt ja aaaaaaaaargghhh.

mikä tähän ärsytysoloon auttais. Tekis vaan mieli mennä viikoksi nukkumaan.
 
Nonniin:
- Minun verkkopankki tekee kepposia. Tänään tuli kolmen kuukauden takaisen parkkisakon muistutus.. Vaikka luulin maksaneeni sen, ilmeisesti se ei ollutkaan hyväksynyt maksua. 60 euroa, kiiiitos! (30 euroa muistutus)
Ja minua alkoi ärsyttämään niin, että pillitin kuin joku pikkukakara tuolla makuuhuoneessa, tosin tuli samalla itkettyä paria muutakin asiaa.

- Tulin rentoutuneena uimasta, kun huomasin että isäni ex-nainen oli soittanut. Soitin takaisin ja järkytyin.. Isäni on melkein neljä vai viisi vuotta ollut raittiina.. Nyt lankesi juomaan ja hänellä siis alkoholiongelma.
Huvittavinta on se, ettei riitä että äitini on alkoholisti, vaan pitää myös olla isäni!
Tuli itkettyä taas, sillä olin niiiiiiiiiiiin ylpeä isästä kun se sentään rauhottui.
Pitää mennä juttelemaan sille tällä viikolla, harmittaa kovin jos hänellä lähtee lapasesta tuo touhu.
+ Olen isäni ainut lapsi, joten jos hän nyt alkaa juomaan rahojaan niin minähän yksin joudun häntä olla vahtimassa.

Tässäpä tuli tilitettyä! Että hyvää alkanutta viikkoa vaan [:D]
 
Sain kuulla eilen, että mies sai vihdoin asunnon.. Nytpä säästyy inhottavilta tilanteilta.. Kun vielä ostaisi uuden oven tuon oven tilalle, jonka rikkoi. Niin, eli eilen taas itkettiin, vaikka ajattelin taas itkut itkeneeni. Tulee silti ikävä, vaikka onkin mies sairas. Viimeiset neljä kuukautta olleet kohdallani aika huonoja.

Epätietoisuus tilanteessani aiheuttaa alitajuista stressiä:
- En tiedä tuleeko mies katsomaan vauvaa, kun se syntyy.
- Hän sanoi ettei tulisi ristiäisiin ja tuolla viimeaikaisella käytöksellä ei varmasti tule.
- En tiedä ketkä tulee kummeiksi, miehen kaverin piti tulla.. Mutta ei, mies on varmaan sanonut jo sille miehelle ettei tulisi.
Ärsyttää aivan kamalasti, ettei mikään ole varmaa. Muut tekevät jo ristäiskortteja ja minä voin vain toivoa saavani jotakin selkeyttä tulevaan.
Ei tässä auta elää kuin päivä kerrallaan, ei ole muuta mahdollisuutta. Ja toivoa, että mies jossakin vaiheessa parantuisi edes hieman.
Mietin vain, mitä sitten kun kaikki ajankohtaista ja mitään ei tapahdu, niin kai sitten pitää miehen suku sulkea kokonaan pois esim. ristiäisistä.
 
En ole vielä kirjoitellut näille foorumeille mitään, mutta nyt on pakko avautua [:@]

Aamu alkoi sillä että havahduin paniikissa kun muistin yhtäkkiä, että kierrätyskeskuksen piti tulla hakemaan vanhoja kalusteita. Äkkiä vaatteet päälle ja odottamaan että ovikello soi.. No nehän on sitten myöhässä (nyt myöhässä jo 45min!) Just soitin, niin lähtevät kuulemma "kohta"!!! Ei oliskaan nukuttanut...
Kaveri laitto viestin, et ei tarvi sit puhua sen asioita mun aviomiehelle, et ei kuulu sille.. Ööh kerroin vaan, että tällä kaverillani on jotain sutinaa sinkku kun on... Luulin että se pitää myös mun miestäni kaverinaan, eikä tossa ollut mun mielestä mitään pahaa.. Ärsyttää jos pitää tollasesta suuttua. Se ei sit varmaan puhu meidän asioita kellekkään? just joo.. Noh en jaksa välittää. Pyysin anteeksi mut silti ärsyttäää!!!

Ärsyttää myös kun kohta on jo lauantai ja pitää mennä töihin. Oon ollut tän viikon sairaslomalla huimauksen vuoksi (nyt rv. 15+5), mut oikeesti vähän myös motivaation takia. Esimieheni on ehkä ihminen jota inhoan ja vihaan (aika voimakas ilmaisu) maailman eniten. Se on aina mollannut ja arvostellut mua (ei niinkään työtä, vaan ulkonäköä, asuntomme hintaa, raskausoireista valittamista (minä ainakin kestin loppuun asti, minulla ei ollut mitään..., "kivat noi sun finnit" yms yms.) Ja hän on aina AINA suupielet alaspäin ja valittaa AINA koko ajan kaikesta, mm. siitä, että joku toimistolta soittaa meille ja kysyy jotain yksinkertaista asiaa, niin SEKIN on valittamisen aihe! Lasken päiviä äitiyslomaan enkä tod.! Aijo mennä takaisin sen jälkeen. Toi asenne nimittäin tarttuu kuten huomaa. Joskus tekis mieli heittää sitä jollain [:@]

Ärsyttää myös kun ei jaksa tehdä mitään... plääh.

Kiitos kun sain avautua. Tiedän et kuulostan ihan naurettavalta.
 
Takaisin
Top