Miltä raskaus tuntuu tänään ?

Mutta Libra, myös minä olen tuskaillut kun ei pysty asioihin samalla tavalla kuin ennen. Mua on ehkä yllättänyt, että voimien ehtyminen ja toiminnan vaikeaksi käyminen tapahtui ihan yhtäkkiä! Yhtenä päivänä kaikki oli vielä suht iisiä ja seuraavana ei pystynytkään enää laittamaan housuja jalkaan seisoen!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Triina, sepa se! Minulla on sellaista aaltoliiketta, etta joinain paivina olen tosi virkea ja niin lahella normaalia, etta on pikkuhetkia, jolloin unohdan olevani raskaana. Sitten toisina paivina en millaan jaksaisi noust ja tuntuu, etta kaikki on niin vaikeaa ja olo on niin kankea. Pikkuinen potkii ja moyryaa mahassa ja sita on ihana tunnustella paivasta riippumatta. Muutenkin pikkuisen ajatteleminen on paivieni ilo, vaikka kaikki muu arsyttaisi. :)

Onneksi on enaa tama paiva toita ja sitten on viikonloppu. Alkaa ymmartako vaarin, rakastan tyotani ja se on mielenkiintoista ja monipuolista, mutta nyt ei kylla huvita, ei kertakaikkiaan. Tein sen virheen, etta katsoin tyokalenteriani ja se on taynna kokouksia ja tiimitapaamisia. Eika minua muuten harmittaisi toihin meno, mutta se vie aikaa pikkuisen ajattelemiselta. ;)

33+5. Olen niin hyvassa voinnissa, etta siita olen kiitollinen joka paiva. Mutta uskomatonta, etta h-hetkeen on enaa 6 viikkoa, ellei mene pitkaksi. Jos joskus olenkin ajatellut, etta 9 kk on pitka aika, nyt tiedan, etta se menee jotenkin silmanrapayksessa. :)
 
Laakari sanoi, etta pitaa olla rauhassa ainakin ensi viikkoon asti.
Kuinka paivan voi saada kulumaan?
 
Mul on nyt täs viimepäivinä tuolta jostain häpyluun päältä kivistellyt kun kävelee ja sit jos esim. yritin taittaa farkun lahkeita ni vihlas niin perkeleesti alavatsaa... Huoh.. Alkaakohan paikat jo pehmetä synnytystä varten. Ihme raihnainen olo vähän välii :confused: ekas ei ollu mitään tälläst!
 
Muutoin ihan hyva olo paitsi viimeisen viikon verrat ovat jalat jatkuvasti turvoksissa ja vain parit kengät menee jalkaan. Jännetuppitulehdus on vaan pahenemaan päin mutta sille nyt ei voi mitään. Työpaikka muutti tällä viikolla ja nyt työmatka on yli 2h per suunta, onneksi ei ole enää kuin 4 työpäivää jäljellä seuraavan kahden viikon aikana ennen äippälomaa. :smiley-bounce016
 
Aamulla noustua viilsi nivusiin ja kävely koski. Oli onneksi vaan sen hetkensä. Ajattelin että löystyykö lantio nyt..

Jalkojen turvotus laski helteiden mentyä, ihanaa.

Olen miettinyt että onkohan tää vauva kans kääntynyt, kun hikka tuntuu jossain alhaalla naputuksena. Sitten muuten tulee paljon monotuksia kylkiluihin ja palleaan.

Mäkin huomaan, että sohvalla istuessa on vaikeaa kun tuntuu että maha rusentuu, pumppasinkin tänään sitten jumppapallon täyteen niin voi sen ottaa istuimeksi.
Mä inhoan yhtiä helsingin seudun liikenteen bussin penkkejä, ei niitä ole kaikissa, mutta tossa tietenkin on, millä joutuu menemään että pääsee täältä seudulta liikkeelle.. se ei ole sit yhtään tehty selälle se selkänoja, mun mielestä se on väärällä tavalla kupera, miten kukaan saa upotettua selkänsä semmoiseen asentoon. Mulla tulee aina selkä kipeäksi niissä, ja koetankin istua sitten selkä suorassa koskematta selkänojaan.. itseasiassa seisominenkin on parempi kuin istua niissä penkeissä .. :p pälä pälä :D

Katsoin areena Yleltä netistä dokumentin, joku dok: kadun lapset nimeltään. Pari kyyneltä..ja epätoivoa kun apu ei kelpaa...

Sent from my GT-S7560 using Vau Foorumi mobile app
 
33+6. Aah... Nukuin 12 tuntia, jonka aikana herasin vain kaksi kertaa. Ihanaa! :) Silti tuntuu, etta pitaisi viela nukkua lisaa. Toissa kaynti on kylla verottanut voimavaroja ja taytyy kylla ensi viikolla pitaa tietoisesti huoli siita, ettei yksikaan paiva mene pitkaksi ja etta menen aikaisin nukkumaan.

Olo ihan hyva, mutta kuten mieheni asian ilmaisi, humalassa vasymyksesta. Viime viikko meni vahilla younilla, jotka nukuin patkissa ja samaan aikaan piti kuitenkin kayda toissa, joten en voinut samalla tavalla korvata univajetta paivaunilla. Pikkuinen on muuttanut asentoaan niin, etta paa on alhaalla ja vartalo vasemmalla puolella. Hikotteluharjoitukset jatkuvat pitkin paivaa ja potkut ovat muuttuneet enemman moyrimiseksi. On sita, niin hauska seurata, kun koko maha muuttaa muotoaan liikkeen tahtiin. :)

Se on hassua, etta kun mina tai mieheni silittelee mahaa, pikkuinen rauhoittuu. Uskomatonta ajatella, etta siella on pieni ihminen, jolla on oma persoonansa, ja me niin odotamme, etta saamme siihen tutustua.:Heartpink
 
Rv 33+1 menossa. Häpyliitoksen kipu on ajoittain melko infernaalista (varsinkin ylös noustessa ja housuja pukiessa). :(

Muuten voinnit edelleen suht hyvät. Selkäkipukaan ei juuri ole tässä raskaudessa haitannut - mikä on ihanaa. Pidempää matkaa kävellessä tulee toki harjoitussupistuksia. En osaa enää pelätä niitä (kuten 1. raskaudessa), kun muistaa kauan niitä meikäläiselläkin piti tulla ennen kuin kohdunsuu oli sen 10cm auki.. :D Toki toisella kerralla prosessin pitäisi olla nopeampaa, mutta eipä tämäkään täältä varmaankaan syöksy ulos. ;)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mymme, nyt alkaa kuulostaan jo jännältä!

Kyllähän viikkoja alkaa varsinkin alkukuun porukalla olla jo sen verran, että ensimmäiset saattaa jo pyrkiä maailmaan. :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Voi vitsi Mymme: Tsemppiä kovasti H-hetkeen: Voi miten jännää! :) on se tosiaan meillä kaikilla lähellä se synnytys, sitä ei kestä kieltäminen.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Uusi tuntemus bongattu... Pienikin A:n liike "kirvelee" ja vihloo ihan kohdun alaosaan.. Ai prkl..!
 
Uuuh, muutamat jalkakrampit on koettu... Tuli käveltyä yksi päivä vähän pidempi matka, ja ilmeisesti sekin vaikutti, kun etusääret kramppasi illalla niin että itkua piti tuhertaa (ja mies huolestui siinä määrin, että meinasi kiikuttaa sairaalaan... :grin ). Sitten vielä yöllä molemmat sääret kramppasi uudestaan ja venyttäessä meinasi kramppi siirtyä pohkeisiin.. Huh huh.
 
Olen nyt huomannut etta aina nukkumisen jalkeen kun on viela puoliunessa tulee sellainen kummallinen tarve venyttaa alavartaloa vatsasta lahtien. En oikein osaa sanoa onko se jonkunlainen kramppi muttein kuitenkaan onneksi koske.
 
Tänään meinasi vähän pyörryttää :/ tai tuli sellainen huono, jotenkin sumea olo, ja tuntui että silmissä pimenee... Kyllä se sitten onneksi ohi meni kun menin vähäksi aikaa sänkyyn, ja söin sen jälkeen. Aloin jo vähän panikoida että onko tää jotain raskausmyrkytysoireita, mutta kun ei mulla mitään muuta siihen viittaavaa ole, niin epäilisin kuitenkin että taitaa johtua vaan jumissa olevasta niskasta ja yläselästä. Mulla on välillä, siis jo kauan ennen tätä raskauttakin, rintarangassa ollut niin hirveitä lukkoja että tuntuu kuin olisi haarniska päällä, ei saa kunnolla vedettyä henkeä syvään, ja tuntuu ettei veri kierrä päähän. Siitä sitten tulee päänsärkyä, huimailuja, käsien puutumista ym. mukavaa pahimmillaan :( Ja nyt tuntuu että on tosiaan koko yläkroppa taas ihan juntturassa. Pitänee yrittää vaan jumppailla ja venytellä... mieskin on sopivasti melkein viikon vielä reissussa, joten tähän hätään ei saa ketään hieromaankaan...
 
Tuntuu, ettei tuonne mahaan kertakaikkiaan mahdu enaa isompaa vauvaa, varsinkaan kun tyyppi tuntuu oikein punnaavan mahasta suoraan ulos. Ehka olen se ensimmainen joka synnyttaa navan kautta? :D Typy on myos oppinut potkimaan oikein makeasti vasemmalle kylkiluiden alle sellaiseen kohtaan, etta valilla aivan alahdan yllattavasta kivusta. Kavellessa paa painaa valilla lantioon niin etta vihloo, mutta se on aivan sietokyvyn rajoissa. Olen myos kompelo, hidas ja vasynyt. Kaikesta huolimatta voin silti hyvin enka valita - kylla tasta selvitaan. :)

Baby showerin jarjesteleminen edistyy kavereiden kasissa. :) Minun on vaikea hyvaksya, etta suunnitteilla oleviin grillibileisiin tai tupareihin mina en ole paasemassa, koska laskettu aika on niin lahella. Tietenkin tiedan, etta siihen on syynsa ja hyva syy onkin, mutta silti. Se on vahan sama tunne kuin se, etta muuttaa muualle ja kun palaa takaisin, huomaa, etta muiden elama onkin mennyt eteenpain - tietenkin, se menee, mutta silti se jotenkin yllattaa. Tai ehka se olenkin vain mina; toissakin on vaikeaa paastaa irti omista projekteista, koska niista on tullut vahan kuin ammatillisia mini-vauvoja. :)
 
Takaisin
Top