30+3 ja olo on ihmeen hyva! Parisen viikkoa, 28-29, meni tosi tuskaisissa tunnelmissa, mutta nyt on aivan loistava olo. Vasyttaa tietenkin, koska heraan pari, kolme kertaa yossa. Pikkuinen potkii ja reagoi arsykkeisiin, kuten kissan kehraamiseen tai mieheni kosketukseen. :) Kaikki on mennyt mita mainioimmin, sydanaanet olivat normaalit, kasvu hyvaa, verenpaine on hyva, rauta-arvo loistava. Himoitsen tuoreita hedelmia, tomaattia ja maitotuotteita seka englantilaista (!) teeta maidon kera, mikaan muu ei nyt ole yhta hyvaa. Knock on wood, etta kaikki menisi hyvin loppuun asti. :)
Eilen keskusteltiin miehen kanssa lapi synnytyssuunnitelmaa ja molempien toiveita. Ollaan lahestulkoon samalla aaltopituudella - tosin miehelleni tuli yllatyksena, ettemme lahde sairaalaan heti ensimmaisen tai toisenkaan supistuksen jalkeen. :) Hanta aikatavalla jannittaa synnytys ja etta osaako han toimia oikein; yritin lohduttaa, etta ala huoli, mina se siina synnytan.

Tuntuu, etta keskustelumme auttoi hanta nakemaan asiat konkreettisesti sen suhteen, etta mita (ainakin noin teoriassa) tulee tapahtumaan ja miksi, mitka ovat toiveeni, mista hanen tulee pitaa huolta ja mita pitaa ottaa selvaa/laittaa valmiiksi etukateen. Helpotti se itseanikin, kun sain sanottua, mita ei ainakaan
missaan nimessa toivo.
Pari paivaa sitten aloitin loman jalkeen uudelleen raskausjoogan ja nyt myos meditaation. Tassa kuumuudessa se on lahes bikramjoogaa ja tuntui tosi hyvalta kayttaa lihaksia. Teen tosin vain lyhyita patkia jaksamisen mukaan. Toivon, etta niista olisi hyotya kunnon yllapidossa ja rentoutumisessa, koska en voi enaa kavella tunnin lenkkeja kuumuuden turvottamien jalkojeni takia. Pikkuinen tykannee erityisesti meditoinnista ja hairitsee keskittymistani potkimalla reippaasti kylkiluihini, enka voi olla hymyilematta. Oooooommmm! :D