Hei vaan kaikille odottajille.
En ole tällä foorumilla aiemmin osallistunut keskusteluihin ja tämäkin voi jäädä ainoaksi kerraksi mutta olen silti saanut valtavasti vertaistukea teidän kaikkien kirjoituksista. Nyt on kuitenkin pakko avautua koska ei miehenikään jaksa (eikä tarvitsekaan) koko ajan kuunnella marmatustani seuraavasta aiheesta:
Raskausviikkoja nyt 28+1
Olen ollut erittäin urheilullinen ja timmi koko elämäni ajan. Raskauden alkuvaiheessa ajattelin että ihana sitten esitellä omaa masua julkisesti ja olla siitä ylpeä vaikka oma keho onkin sitten aivan jotain muuta kuin normaalisti. Olen töissä liikunnan parissa ja nyt työpaikallani olen saanut viime viikkojen aikana kuulla (myös työkavereilta mutta enimmäkseen asiakkailta) kommentteja, kuinka olen JO niin ISO ja kuinka se siitä VIELÄ vaan KASVAA. Nuo kommentit tiivistettynä. Tiedätte varmaan näitä perusletkautuksia vatsan koosta... (onko siellä kaksoset, joko se kohta syntyy, oho!)
No, innokkuuteni masun esittelyyn on nyt sitten vaihtunut häpeilyyn. Ei oikein kiinnostaisi mennä työpaikalle kuuntelemaan näitä kommentointeja. Tuntuu, että oman vatsan koossa on jotain vialla ja epänormaalia. Kasvukäyrällä mennään kyllä ihan normaalissa lukemissa ja itse olin ihastuksissa masustani vielä muutama viikko sitten mutta en enää...
Yritä nyt siinä sitten hymyillen kertoa, kuinka vatsa on juuri sopiva ja sen kuuluukin kasvaa kun kuitenkin kahdeksas raskauskuukausi on aluillaan. Mutta kun ei koko ajan jaksa. Vituttaa vaan kuulla joka puolelta samasta asiasta! En minäkään kommentoi muiden vatsoja! Pitäisivät mielipiteensä ihan vaan omana tietonaan.
Kiloja on lähtöpainoon tullut lisää nyt kymmenen ja hyvin tasaisesti joka puolelle. Painonnousu ei ihmetytä ollenkaan koska syön samalla runsaalla ruokahalulla kuin ennen raskautta (välillä myös herkutellen) mutta liikunnan määrä ja rasittavuus on vähentynyt rajusti. Raskaana en luonnollisestikaan liiku enää useita tunteja päivässä ja tee rasittavia treenejä. Kiloja tulee vielä varmasti muutamia lisää mutta en ole lainkaan huolissani, ettenkö saisi niitä pois raskauden jälkeen kun pääsen minulle normaaliin liikuntamäärään takaisin.
Aika nätti avautuminen tästä nyt lopulta tuli, vaikka äsken työpaikalta lähdettyäni otti päähän jälleen ja lujaa! Kirosin, etten enää loppuraskaudesta mene koko paikkaan. En halua, enkä jaksa enää ahdistua tästä asiasta.
Loppuun todettakoon, että raskaus on muuten sujunut tähän asti oikein mukavasti enkä malttaisi oikein enää odottaa, että saa pienen syliin.
Mukavaa odottelua kaikille!