17+5
Kaikkialla näkyy vaan isoja raskausvatsoja, vertailen omaani niihin ja toivon, että olispa jo vauva tässä sylissäni.
On ollut vähän vaikeita päiviä ihmisten kanssa (en jaksaisi ketään), minun tekisi mieli mennä ihan yksinäni jonnekin oleskelemaan rauhassa ja hiljaisuudessa. Minulla on huono omatunto, kun olen niin vaikea miehelleni. Minusta ei siis saa irti mitään.. saatan saman päivän aikana olla aamusta hellyydenkipeä, mutta loppupäivästä tahtoisin työntää hänet pois lähettyviltäni. En ymmärrä itseäni enkä saa tunteistani selkoa.
Auringosta olenkin ottanut kaiken irti, kävellyt useampana päivänä monta kilometriä kaupungissa ja vihreydessä, eilen Nuuksion kansallispuistossa ja pohkeet ovat hellinä ylämäkinousuista.
Aloitan vihdoinkin himoitsemani äitiysjoogan huomenna. Tänäänkin voisin sen aloittaa, kun tunneille ei tarvitse ilmoittautua etukäteen ja mukaan voi mennä milloin vaan, mutta taidan pitää lepopäivän ja käydä rennosti vain kaupungilla teellä.