Me ollaan mietitty yhdessä miten ja missä kerrotaan. Minun vanhemmille kerrotaan kun isä asuu virossa ja äiti 300km päässä mutta miehen suvulle ei kerrota mutta jis ja kun alkaa näkyä ja uskaltavat kysyä niin sillon voidaan kertoa. Anoppi on viimeinen jolle haluan kertoa, mukava anoppi muuten mutta kun on mielisairas niin rupeaa kuvitteleen kaikenlaista ja sitä soittelua ja tekstiviestittelyä en jaksa. Tiedän tuon tekstiviesti ja soittelu kohtalon siirä kun se kuuli että mun pikkusiskon toisella pojalla on napatyrä. Sieltä tuli vaikka minkälaista ohjetta; esim. mitä pitää tehdä ja kuinka lasta pitää roikottaa pää alaspäin että menee takas paikalleen. (?!??)
Anoppi on sairaseläkkeellä, ammatiltaan laitoshuoltaja mutta kun isoratas pyörii niin se on ollut lääkäri , ambulanssissa töissä, lakiniehenä, proffana, poliisina ja ministerinä. Anoppi myös pelkää että miehen kummitäti varastaa hänen ainoan miniän. Asuvat naapureina ja useammin ollaan kummitädin luona kuin anopin kun kummitäti on mieheni kasvattanut. Muutamille ystäville, jotka on tienny että viimein yritys on päällä, olen kertonut.
Mulla eikä miehellä ei ole mikään kiire kertoa koska on niin vaikea uskoa tätä muutenkaan todeksi, ja entä jos kaikki meneekin penkin alle ja raskaus keskeytyy, sitten selität ettei mitään vauvaa tulekaan.