Milloin kerrot raskaudesta muille?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja elaffy
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Huhhuh, olipa pelottavaa. Kerrottiin tänä iltana miehen teini-ikäsille lapsille. Mua jännitti ihan sairaasti! Olin miettiny kaikki kauhuskenaariot päässäni itkupotkuraivareista painostavaan hiljaisuuteen. Mut he yllätti mut ihan täysin; pienen ihmettelyn jälkeen alkoivatkin hymyillä ja onnittelivat. Onhan siinä sulateltavaa ja ajatukseen totuttelua, mutta vastaanotto oli paljon parempi kun kuvittelin. Loput läheisille kertomiset onkin onneks vähemmän pelottavia. :)
 
Jouduin eilen töissä hyvin mielenkiintoiseen tilanteeseen, työkaveri jonka kanssa en ole edes päivittäin tekemisissä nykäisi hihasta syrjemmälle ja kysyi olenko raskaana. Näkyy kuulemma naamasta ja seisoma-asennosta! Ei sitä kieltäkään voinut kun niin paljon hämmästyin hänen taitojaan!
 
Tärkeimmille ihmisille kerroin jo. Ajattelin, että muut saavat huomata kun huomaavat, kun olin varma kärähtämisestäni ennen rv13, kun tää maha on niin hirmusen kokoinen jo nyt. Anopille kärähdinkin jo, ja nyt kälytkin jo tietää. Ihmettelin vaan, kun kälyn tyttö onnitteli, "ai säkin tiedät jo?". :D noh, ei haittaa vaikka paljastuu jo, eipä tarvitse yrittää niin piilotella. ;)
 
Olen kertonut tilanteissa joissa olen kokenut joutuvani muuten selittelemään liikaa. En tykkää yhtään salata asioita, toisaalta pelottaa kertoa, jos sitten meneekin kesken. Np-ultraan asti odotellaan ja sitten vasta kerrotaan anopille, omille murrosikäisille lapsille ja työporukalle, sekä muutamia ystäviä on jotka eivät tiedä. Eniten jännittää se, miten omat 15- ja 13-vuotiaat pojat ottavat tämän vauva-uutisen. Olisin kiitollinen , jos jollain olisi aiheesta kokemusta. Kiitos Amelia_801 kannustavasta viestistäsi.
 
Mulla oli tarkotus tänään kertoo omalle äidille mutta keskustelu alkoi jo sanoilla "vuoden sisään et saa olla painavana kun just sais työsuhteelle jatkoo ja yms". Jätin sit kertomatta kun alkoi tulla semmoista valittamista raskaudesta ja sen väärästä ajan kohdasta. :(
 
kesäkolmonen, kiva kuulla että täällä on muitakin, joilla on perheessä isompiakin lapsia. Mieluusti kuulisin miten teillä sitten aikanaan uutisiin suhtaudutaan. :) Mietin meidän tilanteesta, että jotain reagointia vielä voi hyvinkin tulla vaikka ensireaktiot olikin hyvät. Itse olisin halunnut myöskin odottaa vielä ja lykätä kertomista, mutta meillä on sellanen tilanne, että miehen töissä on tietyistä syistä pakko kertoa ensi viikolla ja tuntui väärältä kertoa muille ennen lapsia. Musta tuntui että olivat mielissään kun kuulivat olevansa ensimmäiset, joille uutinen kerrottiin.
 
:laughing5 Joo, ei tää pysy salassa enää mitenkään päin... Eilen tuli yks ystävä (mies) kysymään suoraan oonko raskaana. :rolleyes: antaa sit levitä vaan, toivotaan että PikkuPikku pysyy kyydissä. En jaksa ressata. Jos ei pysyis niin elämäähän se sitten vaan on, ei mun tarvi sitä kenellekään sen kummemmin selitellä.
 
Me ollaan miehen kanssa kerrottu parille perheenjäsenelle kummankin puolelta ja minun kahdelle hyvälle ystävälle, joiden kanssa ollaan jännitetty että kuka plussaa ekana!
Jänniä tilanteita on tullut, mm. illanitujaiset jossa sanoin että en voi ottaa mitään kun esikoinen kotiutuu aamulla aikaisin :p ja yhden kaverin kanssa kun nähdään, ollaan totuttu kittaamaan pannullinen kahvia ja nyt en voi juoda kuppiakaan ilman huonoa oloa. Kyllä siinä oli selittelemistä mutta ei epäillyt mitään..kai :D
Teen myös lähihoitajan keikkoja ja siellä tulee myös tilanteita missä olisi ehkä hyvä kertoa että olen raskaana, mutta en vaan viitsi vielä kertoa. Nyt vasta kuitenkin rv 8+3.

Puuh. Olis vaan nyt jo eka kolmannes takana ni vois jo vähän hengittää! :rolleyes:
 
Jetsoni, kuulostaa kurjalta. Mut eiköhän se äidin mielipide ole sitten ihan eri kun kuulee ilouutiset!

Mun mies kävi eilen pikaiseen äitinsä luona. Olivat juuri tekemässä lähtöä meille. Tän vuoden aikana ne on käyneet meillä alle 10 kertaa ja viime kerrasta on vissiin 2 viikkoa. Oliskohan he tulleet katsomaan et juonko mä kahvia :D
 
No viimeksi esikosta hän piti vajaan kuukauden sulattelu tauon. :( jospa se tälläkin kertaa sit olis lopulta ihan iloinen ja onnellinen mummu. :)
 
Eiköhän :)

Toi on kyl varmaan kaikkein pahin tilanne, jos omalle kohdalle osuis :/
 
Jetsoni, tiiän tunteen. Äiti alkaa vasta nyt pikkuhiljaa taipumaan, vaikka on tienny plussasta asti. Se tosin vaati sen, että miun mummi sano sille suorat sanat. Eiköhän siunki äiti vielä lämpee, tavalla tai toisella :)
 
Onneks meidän molempien vanhemmat otti asian hyvin kun kerrottiin ja onkin ihan innoissaan. Tässä just oon mietiskellyt, että paljaastaako raskauden somessa ultran jälkeen vai vasta kun alkaa selkeesti vatsa kasvamaan..
 
Voi Jetsoni, olipa tympee tilanne :/ Mulla tuli tosta mieleen että aina ei löydy sopivaa kohtaa kertoo raskaudesta, miten sekin (yleensä maailman iloisin asia) voi olla niin ahistavaa. Katkes yks pitkäaikainen ja hyvä ystävyyssuhde viime raskauden myötä, ilmeisesti siksi koska tää ko. ystävä kuuli muualta meidän tulevasta perheenlisäyksestä, eikä multa iteltäni. En vaan tienny miten ihmeessä oisin sen sille kertonu, koska paria viikkoa ennen plussausta sain siltä humoristisen kommentin että "hyvä vaan että pysytään näissä karvalapsissa ettei tuu niitä vahinkovankkureita!" En siis yksinkertasesti osannu kertoa tommosen kommentin jälkeen. En oo siis tästä ihmisestä kuullu yli kahteen vuoteen ja tosiaan oltiin semmosia läpielämän kavereita, vaikka olikin vähän semmonen viharakkaussuhde. No, ei kai siinä muuta ku että joskus tiet vaan erkanee, vaikka kuin olis ku paita ja perse.
 
Meillä molempien vanhemmat tietää ja ovat ottaneet asian suurella innolla vastaan! Miehen äiti super innoissaan kun hänen toinenkin poikansa saa keväällä esikoisen :) Myös oma veljeni tietää ja pari lähintä ystävää. Muille kavereille kerron sitten kun tuntuu siltä ja tulee sopiva hetki, myös vähän paineita sen suhteen että miten sen asian joillekin ilmaisee, kaikki kaveripiirissä eivät ole mitenkään lapsirakkaita..
 
Meillä tietty isä tietää:) muuten ollaan oltu hissuksiin..pomo töissä tietää, kun tarttee osa työnkuvasta tulee muuttumaan raskauden edetessä. Kaksi työkaveria tietää, kun jäin kiinni:grin lisäksi viisi mun ystävää, kahdelle jäin kiikkiin ja kolme tiesi yrittämisestämme niin osasivat kysellä:) omalle äidille ois tarkotus kertoa torstaina ultran jälkeen ja sit siitä kaikille tärkeille pikku hiljaa:)
 
Mä oon huomannut tässä lähipäivinä pienoisen pulman mun tyylissä kertoa tai olla kertomatta raskausuutisia. Kun tähän asti olen kertonut kysyttäesä mutten muuten (paitsi kerran täpinöissäni tuntemattomalle kassajonossa), ja moni mun läheisimmistä tutuista tuntuu olevan enemmän sitä sorttia etteivät kysy vaan odottavat että heille kerrotaan kun halutaan kertoa. Ja nyt siis jotkut ei niin läheiset tutut ovat suustani kuulleet uutiset, muttei kuitenkaan suurin osa näistä läheisistä vaikka varmasti tietävätkin asian laidan, kun on maha lähes kaksinkertaistanut kokonsa ja muuttanut muotonsa pallomaiseksi (plus muita kaikenmaailman pikku suunnan antajia esim. väsymyksestä ja pahoinvoinnista puhuminen, kahvin juonnin lopettaminen, rintojen huomattava kasvu yms).

Nyt odottelen innolla ultraa että pääsisin sitten kertoilemaan ainakin kavereille, sukulaiset saattavat joutua siitä huolimatta odottaa jouluun asti etteivät osta uudelle tulokkaalle vielä mitään tilanviejiä, kun meillä tota vauvaroinaakin jo on. Äh, ois se kyl kiva jo perjantain ultran jälkeen alkaa sitä kaikille möläytellä, saa nyt sit nähdä miten tää tästä vielä ailahtelee eteenpäin.
 
Täällä hieman harmittaa tosia-asia että töissä tiedetään ennen läheisiä ystäviä. Semmosetkin työkaverit joiden kans ei oo missään tekemisissä muuten niin toki on nyt saaneet tietää asiasta koska töissä kärähtää niin helposti siellä kun on paljon työtehtäviä mitä täytyy vältellä. :confused: Tuntuu kenkulta "pimittää" tietoa omilta läheisiltä kavereilta, mutta haluttaisiin kuitenkin odottaa sinne turvallisemmille viikoille ennen kun asiasta julkisesti puhutaan ja kerrotaan.
 
Mä oon tässä miettinyt, että miten mä kerron yhdelle kaverille, oltiin pitkään kuin paita ja perse, mut sit se jäi. Mä en jaksais olla aina se joka ottaa ensin yhteyttä ja kun hän ei oo nyt ollut kovinkaan kiinnostunut mun kuulumisista vaan potee omaa vitutustaan kuukaudesta toiseen, en edes tiedä viitsinkö ilmoittaa hänelle erikseen raskaudesta vai annanko nähdä vaan somesta. Ja tätä vaikeuttaa myös se, että tiedän ettei hän kuitenkaan pysty olemaan aidosti iloinen meidän puolesta, kun muuttuu kateudesta vihreeksi. :cool: Mä ymmärrän, että toiset haluaa lapsia myös ja toisille mahdollisuus suodaan aiemmin, mutta jos oot ystävä niin etkö voi olla iloinen? Ja monet kerrat silti tehny mieli tälle ihmiselle sanoa, että ei se lapsi pyhällä hengellä tule. :wink
 
Mua pelottaa enemmän miten kerron omalle äidille xD munmolle ei ollu ongelmaa ja pari kaveria tietää mut oma äiti kun on hieman vaikea tapaus :/
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top