Milloin kerrot raskaudesta muille?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja elaffy
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ja sit vielä se, että mun käsittääkseni meistäkin kaikki on jo aikuisia ja vähintään parisuhteessa?

Niin mitä hittoa! Voisin ajatella näitä joidenkin vanhempien reaktioita jos ikää olisi vaikka 16 ja isästä tietoakaan.

Mitenkään en halua kuitenkaan väheksyä ketään, ei se ikä mitään ratkaise ja joskushan voi olla helpompaakin ilman miestä - jos mies on toinen "huollettava".

Mut niin kauan kun kyse on täysi-ikäisistä, AIKUISISTA, lapsista ni eikö tää ole ihan luonnollista? On hekin kuitenkin joskus vissiin itsekin lapsia saaneet? Vai onko se peruja siitä miten omat vanhemmat ovat suhtautuneet?

Ja sitä kans et eikö tää nyt ole parempi vaihtoehto kuin se että selviäis jotain "vakavaa" - sairautta, huumeidenkäyttöä... Mitä näitä "pahempia" asioita nyt onkaan olemassa :)
 
Helppo se sillon oli kun me synnyttiin kun lapsi vietiin synnäriltäkin kotiin pahvilaatikossa tai äidin sylissä. Eipä sillon tarvinnu ostella mitään etukäteen. Mulla oli hyvät välit anoppiin siihen asti kun esikoinen synty. Sit alko tulla määräilyt ja kasvatusopastukset. Jos kielsin poikaa tekemästä jotain niin anoppi kumos sen. Otan kyllä hyviä vinkkejä vastaan kasvatuksessa mut lapsi tarvii myös rajoja. Yhteenottojakin on aiheesta ollut ja nyt se on jo vähän rauhottunu.

Se oli eka lapsenlapsi molemmilla puolilla joten voitte kuvitella et kun vauva synty niin me ei oltu enää mitään. Oma äiti sentään tajuaa kun huomautan sille mut anoppi ihan omaa luokkaansa.
 
LauraLady mä olisin sit katastrofical miniä sun anopille. Käytetyin sana meidän kämpässä taitaa olla tällä hetkellä "EI EI EI EI" :D
 
Muokattu viimeksi:
Juuri niin. Samaa mieltä. Ei tarvi niitä ilkeitä sanoja sanoja suoraa vaikka itse arvostan suuresti suorapuheisuutta. Mutta asiat voi muotoilla nätimmin/kiltimmin.
Esim ei tarvi sanoa "KAI se oli vahinko"
Mun korvaan kuulostaa heti paljon kivemmalta ja vähemmän ilkeältä jos kysyisi vaikka "oliko lapsi toivottu?" Kuulostaa heti ihan erinlaisesta vainka on siinä kysymys et miten mut alemmasta en loukkaantunut kun kummini kysyin vähä samoil sanoil, toisinku toi KAI sana on tosi ilkeä tossa lauseessa. Kai se oli vahinko? Se ei kuullosta yhtää kivalta ja tosi ilkeältä vaan.
 
Mä menin meidän äidille sanoon ihan suoraan et lapsi on suunniteltu ja toivottu niin ei tarvinnut pohtia erikseen. Ihan järkyttäviä suhtautumisia on osan läheisillä ollu. Mut kuten muutkin on sanonu niin kannattaa jättää omaan arvoonsa.
 
Oman isäni on aina ollut jäyhä ja "perheen auktoriteetti" ja hänen reaktio oli ensin "no voi helvetti, kannattaako?" Ja kun vastasin, että mikä se nykypäivänä muka kannattais, alko pappa pehmeneen ja kun sai varhaisultrakuvan (7+vkoa)käteensä alkoi hymistä tyytyväisenä ja kysyi että kumpi sieltä on tulossa :D :D ja nyt haluaa aina tietää, mitä neuvolassa on sanottu ja kuinka voin ja ja ja.. niinpä niin. . :D
 
Pakko kyllä lisätä, en kyllä usko ihan vielä et onnittelu ois vilpitön, mut menköön :D
 
Ei niistä tulevien isovanhempien puheista kannata liikaa itteensä ottaa vaikka tietty pahalta tuntuukin. Appivanhemmilla oli erityisesti anopilla, kauhea mummoksi tulemiskriisi. Esikoisemme oli heille eka lapsenlapsi ja siinä joutuu varmasti kohtaamaan oman vanhenemisensa ihan eritavalla. Vahemmat myös kokee lapsensa aina lapsina vaikka ne olos miten vanhoja. Vahinko-kommentit saattaa hyvin kummuta siitä että vanhemmat näkee aikuiset lapsensa edelleen 14v. tyttöinä ja poikina.
Appiukkoni aikanaan suuttui kun olimme menneet kihloihin ilman että mies oli hänen kanssaan jutellut. Loukkaannuin kauheasti kun tuo ei onnitellut ja kaihertaa se edelleen välillä, siitä kun tuli olo etten ole toivottu miniä, mutta yritän ajatella niin ettei kyse ole minusta vaan sen hyväksymisestä että lapset kasvavat ja elävät omaa elämäänsä ja tekevät omat päätöksensä.
Raskausasiassa onnittelemattomuus saattaa olla myös taikauskoa. Yksi kaverini on sitä mieltä ettei saa onnitella ennen kuin lapsi on syntynyt, ettei tuota huonoaonnea.
Yritetäämpä siis hormonihöyryissämmekin olla armollisia ja annetaan ilkeyksien ja ikävien kommenttien valua pois kuin vesi hanhen selästä. Eihän se stressaaminen ole vauvoillekaan hyväksi :)
 
Mulla taas on anopin kanssa ollut aina aika huonot välit, ollaan tultu toimeen kun on vähän pakko. Eikä hänen asenne mua kohtaan ole ainakaan tilannetta helpottanut, piilovittuilua ym täytyy yrittää tunkea joka väliin. Mutta kun kuuli, että olen raskaana, asenne muuttu ihan täysin. On jopa soittanut ja kysynyt vointia jne.
 
Mun mummo 86 v, ihan hänenlaisensa reaktio :D " jo on aikakin, ikää kun alkaa olemaan, muuttuu tomuksi koko värkki että nyt ne on tehtävä" sit hetken päästä " jaa, taas yks viiskymppinen menee jouluna" nyt siis 7 lastenlastenlasta, tää on kahdeksas :D <3 lähtiessäni halasi kyllä kovasti ja kuiskasi että ihana asia on :D oon aina ollu niiiiiin mummon tyttö
 
Juu mimitsu paidassa luki "isoveli" lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta ei tuo äidille menny perille, ja isäkin hetken kelasi:D

Meille miehen äiti totes äskettäin ku oli puhetta, mun äidin reaktiosta että onnittelikohan hänkään meitä, mutta totesi heti siihen että pitänyt niin luotevana meille että toinen tulee ja viellä näinkin pian..
Tuohon kasvatusjuttuun sen verran että mä joudun jo nyt oman äitini kanssa kiistelee lapsen rajoista, niin mitähän se on ku esikoinenki isompi -.- vasta oli hoito apuna, ja tuntuu että muksu sais tehä mitä vain, koska on pieni.. Kyl tuo 14kk jo tietää ei sanan, ja osaa uhmatakkin.

Tuli kerrottua uudenvuoden alla tädille tulevasta suvunlisäyksestä. Hän omaan tapaansa otti asian rauhallisesti , mutta tyytyväisenä oli ku saa kertoa suvulle eteenpäin. Äiti mahto vain taas siitäki herneen vetästä nenään ^o)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top