Milloin kerrot raskaudesta muille?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja elaffy
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Onhan noita ihmisiä kun heti plussan jälkeen otetaan tikusta kuva ja lisätään faceen kaiken kansan nähtäville... Ite en vaan ymmärrä. Me tosiaan kerrottiin molempien vanhemmille aika pian ja molempien mummut tietää. En varmaan edes ekan ultran jälkeen vielä kailota koko maailmalle.
 
Me ei olla vieläkään kerrottu oikeastaan kenellekään. Vain yksi ei niin läheinen ystäväpariskunta tietää, koska hekin meillä kyläillessään paljastivat odottavansa toista. Jouluna viimeistään, jos pysyy salassa! Voi olla kyllä että mun äidillä on jo omat arvailunsa.
 
Täällä pääsi sammakko eilen suusta kun olimme käymässä minun porukoilla. Manasin ääneen että kiesus tätä röyhtelyä. Äiti siihen sitten tajusi heti tarttumaan että mikä se nyt niin kuplii. :grin Siinä kohtaa oli sitte pakko sanoa että kasvava masu se taitaa saada tän aikaseksi. :) Kohtuu viilipyttynä äiti pysyi ainakin siinä. Vaikkakin iltapäivästä tuli viesti että onneksi oli kampaajalle suora reitti että hän ois varmaan ajellu tietyömaan ympyröitä väärään suuntaan jos ois pitäny sen kautta ajaa:laughing025 Se siitä viilipytystä sitten. Lupasi kuitenkin yrittää pitää suunsa supussa, kertoa vain tulevalle papalle, mutta saapa nähä kuinka se malttaa olla. Miehen porukoille ei kyllä ihan hetkeen olla kertomassa kun siellä ei kyllä osata pysyä millään muotoa viilipyttynä asian tiimoilta vaan kyllä alkaa semmonen hösellys että oksat pois.
 
Toistaseksi ollaan pysytty siinä, että vasta nt-ultran jälkeen kerrotaan raskaudesta läheisille. Mutta tajusin, että joutunen äidilleni ja siskolleni kertomaan viikko ennen ultraa raskauden mahdollisuudesta. Olen menossa tapaamaan heitä sillon ja alkoholi-tarjoulusta kieltäytyminen tulee eteen. On ollut jotenkin niin rentouttavaa, kun ei ole tarvinnu miettiä, että jos pitäiskin perua raskausuutinen. Mutta eipä siinä ole kuin se viikko stressattavaksi sitten...
 
Mie oon miettiny miks kaikki kertoo yleensä heti ku tulee alkoholitarjoilua? Eiks voi sanoa että on kuskina? XD omasta mielestäni ei olisi yhtää epäilyttävää jos sanio että on kuski :) tai siis enhän mie tiedä. Tai vaikka antibiottikuuri johon ei sovi alkoholi?
 
Toi on kyl jotenkin niin suomalaista, että juomattomuutta pitää aina selitellä. Samaan sorrun minäkin :D Mulla ei toimis toi kuskihomma kun asutaan Helsingin keskustassa ja liikutaan kaikkialle julkisilla. Tietty sitä vois käyttää jossain sukujuhlissa muualla Suomessa jos niitä tulis eteen :)
Mä oon kyl suht avoimesti kertonut kavereille jos tilanne on eteen sattunut, muttei mitenkään oo vielä maailmalle kuuluteltu. Ultran jälkeen sit ehkä uskaltaa olla vapaammin raskaana. Töissä en oo kertonut mutta epäilen että yks ainakin epäilee :D
 
"Ryyppyillan" peruminen ei olisi yhtään ongelmallista. Mutta se, että kieltäydyn siitä yhdestä lasista viiniä ruuan kanssa, herättänee arvailujen sarjan. Ja oleilen äitini luona viikon toisessa kaupungissa, joten autolla liikenteessä oleminen ei mene läpi. Ab-kuuriakin mietin, mutta sitten taas valheen keksiminen viikon takia (siis, että viikkoa myöhemmin kertoisin olevani jo näinkin pitkällä raskaana) on mielestäni vähän hölmöä. Oli vaan niin kiva ajatus, että olis varma että on oikeasti hyviä uutisia kerrottavana...

Eikä tämä dilemma koske välttämättä pelkästään alkoholia... Juhlissa (juuri plussattuani) jouduin pähkäilemään miten vältän kylmäsavulohi-voileipäkakun, jos tod.näk. vakuumipakattua graavilohta päällä sekä juhlien emäntä toi kaksi tee vaihtoehtoa minulle valittavaksi (toinen sisälsi inkivääriä). Epäilen siitä suusta kuulevani "arvasin", kun julkistan asian.
 
Mun on paljastettava loman jälkeen töissä muutamalle kun en tupakalle lähdekään mukaan ;) Ne ei meinaan usko syyks mitään muuta. Itse menin joskus sanomaan että lopetan sitten kun raskaudun! Plus mun on kerrottava esimiehelle, en voi mennä asiakaspaikkoihin joissa tupakoidaan.. Ennen lomaa vielä kävin ja luulin kuolevani sinne!!
 
Hui huomenna pitäis kertoa appivanhemmille, ja omille vanhemmille ensi tiistaina, kun juhlitaan isänpäivää. Me kirjotetaan vain kortteihin 'onnea isälle ja tulevalle papalle', ja katsotaan kuinka käy :D vähän jännittää kuinka appivanhemmat asian ottaa, oman äitini tiedän menevän asiasta aivan sekaisin, on ollut kauhea mummokuume jo kauan aikaa :D töissä oli pakko kertoa heti aluksi, kun joitain työtehtäviä piti vältellä, nyt työnantajakin odottelee innoissaan ultrakäyntiä, ettei tarvi enää kaikkien kanssa varoa sanojaan.. on ollut kyllä itsellä ja miehelläkin sanoja nieltävänä kun on meinannut lipsahdella :D
 
Me ei olla vielä kerrottu kun ainoastaan yhdelle mun hyvälle ystävälle ja sekin oli tavallaan pakko olosuhteiden takia. Mä olin ajatellu et kaikki kertomiset saa odottaa siihen, et nt-ultra on takanapäin. Kutsu on jo tullut, siihen on reilu kaks viikkoa aikaa. Mut nyt tuo mun ukkokulta on saanu päähänsä, että mun vanhemmille kerrotaan kun ne tulee käymään viikon päästä! Mua jotenkin arvelluttaa kertoo ennen sitä ultraa.. Mut en sit tiiä, ehkä sitä läheisille kertoisi jokatapauksessa jos jotain pahaa sattuisi. Mä ehkä vaan haluan suojella niitä mahdolliselta pettymykseltä, jos jotain sattuukin. Ja mietin et oisko itelle helpompi jos olis kertonu mahdollisimman harvalle. Mut ehkä pitäs suhtautua optimistisemmin ja ajatella että hyvin kaikki menee!
 
Itse olen ajatellut niin, että niille, joille kertoisin myös keskenmenosta sellaisen sattuessa, voimme kertoa myös raskaudesta. Meillä on kuitenkin jo yksi ultra takana ja tänään aamulla ainakin vielä sydänäänet kuuluivat, joten eiköhän kaikki mene ihan hyvin. Vaikka km riski pienenee oleellisesti toisella kolmanneksella, aina voi käydä ihan mitä tahansa. Lapsi voi kuolla vielä synnytyssalissakin, joten ns. varmaa aikaa kertoa ei ole olemassakaan. Tietenkin on mahdollista, että tulee kaksi km peräkkäin, mutta jotenkin haluan kyllä nyt uskoa, että tämä raskaus päättyy onnellisesti kesän kynnyksellä.

Menemme omille vanhemmilleni syömään muutaman tunnin päästä ja samalla isänpäiväkakulle. Tarkoitus on kertoa uutiset silloin isänpäivälahjana. Viimeksi raskaudesta kerrottiin viime äitienpäivänä ja silloin kävi niin ikävästi, että raskaus meni kesken muutama päivä kertomisen jälkeen. Äitini sanoi monet kerrat jälkeen päin, että oli joka tapauksessa onnellinen, että sai tietää. Olisi ollut ikävä kuulla jälkeenpäin, että ai niin, OLIN muuten raskaana, mutta en ole enää.. Eikä tätä raskautta kyllä montaa viikkoa enää pysty salaamaan. Tuo maha tuolta tulee esiin kyllä ihan koska tahansa. Vielä on ihan normaali tai vain pientä turvotusta havaittavissa, joten ulkopuoliset siitä eivät vielä voi mitään arvata. Jouluna tuskin tarvitsee enää kenellekään kertoa, kun kaikki voivat ihan itse todeta tilanteen..
 
Meidän piti kertoa tänään miehen isälle isänpäivälahjaksi, en tiiä mikä miehelle tuli mutta sanoi että ei sittenkään vielä. Eilen kävi anoppi mutta ei sanottu sillekään. Mikäköhän tolle tuli :0
 
Elaffy, tuo äitisi suhtautuminen surullisiin uutisiin sai melkein tipan linssiin täällä ja aloin miettimään asiaa toiselta kannalta. Oon aina heti "suojelemassa" läheisiä kaikilta surullisilta asioilta, mutta en ole tullut ajatelleeksi, että ehkä he haluaisivat tietää. Ehkä mä en voi päättää heidän puolesta, mitä he pystyvät käsittelemään. Ja todella kovasti haluaisin kertoa, tämä pikkuinen tulee olemaan, jos kaikki menee hyvin, heidän ensimmäinen lapsenlapsi ja uutinen olisi niin unelmien täyttymys heille. Ehkä mä joudun vielä taipumaan mieheni ideaan antaa ultrakuva isänpäivälahjana viikon päästä. :)
 
Mä nään oman isän seuraavaksi sitten ultran jälkeen. Jos sieltä hyviä uutisia ni lahjaksi annan suklaalevyn ja ultrakuvan, jonka päälle laitan muistilapun "toisen isänpäivälahjan saat kesällä"
 
Meillähi oli tarkotus kertoo mut mies pisti kapuloita rattaisiin. Kyllä se isälleen vihjaili mutta ei se tajunnu mitään. No anoppi kyyläile epäilevästi mahaa mut sanoin vaan että kauhee ähky. :D
 
Meilläkin appivanhemmille kerrottu, ja innoissaan siellä oltiinkin :) anoppi taisi jo alkaa pikkuiselle sukkia kutomaan :D mutta eivät kuulemma siellä olleet mitään aavistelleet, vaikka appiukko yleensä huomaa hyvinkin pian raskauden naisesta, olin päässyt livahtamaan tutkasta :D vielä pitäisi omista vanhemmista selvitä, tuntuu että oman mielenrauhan vuoksi voisi äidilleni vielä jättää kertomatta, siellä alkaa kauhea hössötys :D
 
Meillä lisänä mies meni käymään isällään joka sitten kysyi että hei, onko M lopettanut röökin? Mies vaan siihen, ei mutta on se paljon vähentänyt... Miks ei voinu siihenkään vaan sanoo että on. Nyt on niin outoa että mietinkin missä vika kun ollaan niin salamyhkäisiä.

rv.11 ja tää pullotus on aika tosi raskasta. Ei siinä mitään jos tää olis vauvamahaa mutta tätä turvotusta ei jaksais...
 
Olin eilen isäinpäivä illallisella ja tuli vaan fiilis että kerron,ja kerroinkin sitten vaikka vasta rv 7+5 :) Kyllä oli iskä onnellinen, ekaa kertaa näin että tuo jörö itkee onnesta. Meillä ollut perheessä paaaaaljon surua viime vuosien aikana ja tää uutinen siksi varmasti paras ikinä :D Toivotaan nyt et kaikki menis hyvin :/
 
Eilen kerrottiin miehen isälle, vaimolle ja siskolle sekä mun vanhemmille. Anoppi sai tietää heti ultran jälkeen kun oli esikoista vahtimassa. Ei ollu kauheesti menny mun selityksen raskauden jälkeisestä sokerirasituksesta läpi :D Nyt on 11+0 niin viikon päästä sitä vois sitte alkaa julkistelee vähän enemmänkin, jos jaksaa :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top