Juu se kyllä ensimmäisellä kerralla yllätti mutkin, että kuinka paljon pahoinvointi vaikuttaa elämänlaatuun. Nyt on ollut iloinen yllätys, kun pahoinvointi on ollut selvästi helpompaa kuin esikoisesta. Esikoisesta siis oksensin joka aamu reilusti yli raskauden puolen välin ja sillon meinas olla kyllä melko epätoivoinen olo.
Millaisia raskausoireita sinulla on?
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Mulla ei ekasta ollut juurikaan pahoinvointia eikä sitä edeltävissä mönkään menneissä raskauksissakaan, hetkellistä etomista vaan. Nyt on päivisin kokoajan öklö olo, syöminen auttas mut mitä sitä söis kun mikään ei oikein maistu
Mulla on ollut tosi pahoja temperamentti ongelmia tytön kanssa. Hänellä jäätävä kaksvee uhma alkanut ja joudun vääntämään ihan joka perhanan asiasta. Yleensä ei suostu tekemään mitään ilman venkoilua, kuten pukeminen, hampaiden pesu, syömään tuleminen jne.. Lista on loputon. Ennen olin lehmän hermoinen, mutta nyt räjähdän kuin tykinkuula. Tänäänkin huusin ja raivosin ja retuutin tyttöä kädestä huoneeseensa ja olin kuin pillastunut härkä. Ja tunteet jää vellomaan pitkäksi aikaa. Todella noloa, kun tuntuu välillä, että minä oon se lapsi tässä, kun en osaa suhtautua toisen uhmailuun. Sitten hormoniryöpyissäni itkeä tihrustan ja pyytelen anteeksi käytöstäni. Tänään sitten yhdessä itkettiin tytön kanssa ja halittiin ja oltiin taas kavereita. Huh.. Miten nää tunteet saa hallintaan? 
Mulla on ollut tosi pahoja temperamentti ongelmia tytön kanssa. Hänellä jäätävä kaksvee uhma alkanut ja joudun vääntämään ihan joka perhanan asiasta. Yleensä ei suostu tekemään mitään ilman venkoilua, kuten pukeminen, hampaiden pesu, syömään tuleminen jne.. Lista on loputon. Ennen olin lehmän hermoinen, mutta nyt räjähdän kuin tykinkuula. Tänäänkin huusin ja raivosin ja retuutin tyttöä kädestä huoneeseensa ja olin kuin pillastunut härkä. Ja tunteet jää vellomaan pitkäksi aikaa. Todella noloa, kun tuntuu välillä, että minä oon se lapsi tässä, kun en osaa suhtautua toisen uhmailuun. Sitten hormoniryöpyissäni itkeä tihrustan ja pyytelen anteeksi käytöstäni. Tänään sitten yhdessä itkettiin tytön kanssa ja halittiin ja oltiin taas kavereita. Huh.. Miten nää tunteet saa hallintaan?
Minä tänään myös meinasin kiukuspäissäni heittää kannullisen kylmää vettä esikoisen päälle, kun leikitteli omalla vesimukillaan kaataen kaikki vedet päälleen ja nauraaräkätti. Ja kiellot vaan olivat lisää bensaa liekkeihin. Sain kuitenkin nollattua päässäni tilanteen ja tyydyin karjasemaan, et "on se ny saatana",
Mulla on ollut tosi pahoja temperamentti ongelmia tytön kanssa. Hänellä jäätävä kaksvee uhma alkanut ja joudun vääntämään ihan joka perhanan asiasta. Yleensä ei suostu tekemään mitään ilman venkoilua, kuten pukeminen, hampaiden pesu, syömään tuleminen jne.. Lista on loputon. Ennen olin lehmän hermoinen, mutta nyt räjähdän kuin tykinkuula. Tänäänkin huusin ja raivosin ja retuutin tyttöä kädestä huoneeseensa ja olin kuin pillastunut härkä. Ja tunteet jää vellomaan pitkäksi aikaa. Todella noloa, kun tuntuu välillä, että minä oon se lapsi tässä, kun en osaa suhtautua toisen uhmailuun. Sitten hormoniryöpyissäni itkeä tihrustan ja pyytelen anteeksi käytöstäni. Tänään sitten yhdessä itkettiin tytön kanssa ja halittiin ja oltiin taas kavereita. Huh.. Miten nää tunteet saa hallintaan?
Mulla vähän samaa ongelmaa. Ei nyt suoraan hormoneita syyttäen kokonaan, osittain myös vaan jatkuva stressi ja pelko raskauden jatkumisen puolesta niin on hermot vähän kireänä, mutta välillä tulee kyllä räjähdettyä vähän turhasta. 1,5v lapsi miltä on melko pienestä asti löytynyt temperamenttia on nyt käynyt taistelemaan vastaan melkein joka asiasta ja osottamaan mieltään. Uusimpana juttuna tavaroiden viskominen epämiellyttävässä tilanteessa. Kun käy vaihtamaan vaippaa/pukemaan tms niin käsistä viskotaan suutuspäissään tavarat menemään välittämättä siitä mitä ne on, muutaman kerran on viskannut tutin suustaan kun ei ole käsissä ollut mitään. :banghead: Ja sitten se harmi&loukkaantuminen tutin puuttumisesta. Mutta miks mä sitä takasin antaisin, ei kai kukaan mitään tärkeää lattialle visko...
:angelic: Mutta joo, välillä meinaa olla hermot koetuksella.Jatketaan nyt uuteen viestiin noista varsinaisista oireista, viikkoja 6+/7+, ultrassa näkyi viikkoa pienempänä ja loppuviikosta uusintaultra. Mutta siis kunnon oireita ei oikeastaan ole.
-Hengästyn vähän normaalia helpommin ja kunto tuntuu loppuvan heti
-Nenä tukkoisempi ja happi loppuu, viimeks olin loppuraskauden ihan tukossa nenän&nielun osalta, joten oletan nytkin johtuvan raskaudesta
-Muutaman kerran on vaihdellut lyhyellä aikavälillä oikein kuuma olo, tuskanhikinen ja lopulta myös vähän huono olo, ja hetken kuluttua kylmä.
-Aamuisin ihan älytön jano (osasyy varmaan nenän tukkoisuudella-> hengitän suun kautta -> suu&kurkku kuivuu) ja aamuisin pissa ihan oranssinkeltaista eli nestehukkaa.
-Alavatsa hiukan turvoksissa, ajoittain särkyä/ vihlontaa ja alavatsa tuntuu jotenkin herkältä/aralta reippaamin liikkuessa
-Hengästyn vähän normaalia helpommin ja kunto tuntuu loppuvan heti
-Nenä tukkoisempi ja happi loppuu, viimeks olin loppuraskauden ihan tukossa nenän&nielun osalta, joten oletan nytkin johtuvan raskaudesta
-Muutaman kerran on vaihdellut lyhyellä aikavälillä oikein kuuma olo, tuskanhikinen ja lopulta myös vähän huono olo, ja hetken kuluttua kylmä.
-Aamuisin ihan älytön jano (osasyy varmaan nenän tukkoisuudella-> hengitän suun kautta -> suu&kurkku kuivuu) ja aamuisin pissa ihan oranssinkeltaista eli nestehukkaa.
-Alavatsa hiukan turvoksissa, ajoittain särkyä/ vihlontaa ja alavatsa tuntuu jotenkin herkältä/aralta reippaamin liikkuessa
Ihan samat fiilikset vajaa 1.5v kanssa tosin normaalistikaan en ole täysin lehmänhermoinen mut nyt kyllä pinna palaa salamannopeeta kaikkeen turhanaikaiseem venkoiluunMulla on ollut tosi pahoja temperamentti ongelmia tytön kanssa. Hänellä jäätävä kaksvee uhma alkanut ja joudun vääntämään ihan joka perhanan asiasta. Yleensä ei suostu tekemään mitään ilman venkoilua, kuten pukeminen, hampaiden pesu, syömään tuleminen jne.. Lista on loputon. Ennen olin lehmän hermoinen, mutta nyt räjähdän kuin tykinkuula. Tänäänkin huusin ja raivosin ja retuutin tyttöä kädestä huoneeseensa ja olin kuin pillastunut härkä. Ja tunteet jää vellomaan pitkäksi aikaa. Todella noloa, kun tuntuu välillä, että minä oon se lapsi tässä, kun en osaa suhtautua toisen uhmailuun. Sitten hormoniryöpyissäni itkeä tihrustan ja pyytelen anteeksi käytöstäni. Tänään sitten yhdessä itkettiin tytön kanssa ja halittiin ja oltiin taas kavereita. Huh.. Miten nää tunteet saa hallintaan?
Mulla pahoinvointi on vaan yltynyt. Hetken oli jo parempi olo ja ajattelin, että olis alkanut helpottamaan, mutta ei. Nyt se on ottanut jonkunnihan uuden vaihteen päälle. Koko päivän yökin eri tilanteissa ja koko ajan on etova olo. Nyt siis 10+3
Mulla oli 4-5 viikoilla hurjasti pahoinvointia, mutta on laantunut tosi paljon, kun siirsin äitiysvitamiinin ja raudan ottamisen iltaan ja olen syönyt säännöllisemmin. Nyt tulee lähinnä tyhjällä vatsalla pahoinvointia. Ihan alkuun oli myös hurjaa väsymystä, vaikka olisi viettänyt viikonloppua eikä tehnyt mitään koko päivänä. Nyt tulee hurja väsymys jos tekee enemmän päivän aikana, mutta paljon on helpottanut.
Täällä mennään hyvin vähäisin oirein, mutta en valita, tämä kulkee suvussa. Väsymystä oli varsinkin alussa ja syödä pitää säännöllisesti, mutta juuri muita oireita ei ole. Vähän hengästyttää välillä ja kohtu jo tuntuu niin että tiettyjä liikkeitä pitää joogassa jo välttää, eivätkä juoksulenkit enää suju, mutta muuten normaalielämää saa elellä.
Läheltä olen seurannut pahaa raskauspahoinvointia ja mun sympatiat on kaikkien teidän kanssa jotka siitä joudutte kärsimään
Läheltä olen seurannut pahaa raskauspahoinvointia ja mun sympatiat on kaikkien teidän kanssa jotka siitä joudutte kärsimään
Väsyttää niin ettei meinaa hereillä pysyä. Varsinkin töissä haastavaa. Teen hoitotyötä päihdepuolella ja pitäisi pystyä terapeuttisiin keskusteluihin...tuottaa välillä todella suuria hankaluuksia...
Rinnat on arat, etovaa oloa ajoittain voimakkaastikin. Onko muuta, en muista
kamalaa kun alkaa nyt jo tämä pään sulaminen 
Rinnat on arat, etovaa oloa ajoittain voimakkaastikin. Onko muuta, en muista
kamalaa kun alkaa nyt jo tämä pään sulaminen 
Onneks oli mikki mykistettynä eikä multa kysytty mitään kysymyksiä... yksin neukkarissa torkuin 
Täällä kans järkyttävää väsymystä. Nyt siis rv 11+5. Joka päivä on melkein otettava päiväunet. Yöllä herään aina vessaan ja aamulla kamalaan nälkään/pahoinvointiin 
Nyt inhottavana lisänä on tullut päänsärky. Olen yrittänyt sinnitellä ilman särkylääkettä, mutta tänään oli pakko ottaa. Päänsärky lisää vielä pahoinvointia.
Rinnat on myös turvonneet ja arat. Alavatsaa vihloo välillä.
Mulla on myös kotidoppleri, jolla olen kuunnellut välillä sydänääniä. Ainakin niin tietää, että jotain elävää siellä on
Ja voi että mua etoo pyykinpesu! En kertakaikkiaan löydä pesuainetta, jonka haju ei sais mua yökkäilemään!
Nyt inhottavana lisänä on tullut päänsärky. Olen yrittänyt sinnitellä ilman särkylääkettä, mutta tänään oli pakko ottaa. Päänsärky lisää vielä pahoinvointia.
Rinnat on myös turvonneet ja arat. Alavatsaa vihloo välillä.
Mulla on myös kotidoppleri, jolla olen kuunnellut välillä sydänääniä. Ainakin niin tietää, että jotain elävää siellä on
Ja voi että mua etoo pyykinpesu! En kertakaikkiaan löydä pesuainetta, jonka haju ei sais mua yökkäilemään!
Onko muille tullut finnejä? Alkaa vähän hävettää kulkea näin 36v, kun naama on ku teini-ikäisellä. Ja finnejä tulee myös leuan alle ja kaulaan ja niskaan. Kyllä kuluu peitevoidetta 