Millaisia raskausoireita sinulla on?

Eipä noita oireita ole täälläkään näkyny. Sellanen: oho olen raskaana- raskaus :grin viime viikolla kuitenkin ultrassa jo syke näky. Ainoo on ollu palelu mut sekin selittyneen kilpirauhasarvoilla. Ei muissakaan raskauksissa ole alkuun oireita ollu. Loppuajasta vaivaa siitäkin edestä:shifty:

Mulla ja palelu ja väsymys. Mutta myös kilpirauhasarvot oli hypänny taivaisiin.. ja tosi vanha talo niin kyllä tänne muutkin jäätyy näillä ilmoilla. Muuten ei niin mitään. Välillä joku oho vähän vihlaisi vatsasta tuntemus. Tänään ei edes ultra tuonut semmoista olen raskaana oloa. Ehkä ne oireet vielä kerkeää :D
 
Jaa, kilppariarvot yllätti. Viiterajoissa eikä lääkitystä aloitettu. Sain vaadittua kontrollikokeet kuitenkin. Tänään ollu illasta väsy ja vähän huono olo.
Mulla ne ite synnykset on menny hyvin ja välillä jopa vauhdikkaasti, kunhan ne vaan ensin saadaan käyntiin. Viimenen oli kyllä sellanen itkupotkuraivarikomedia ettei usko kukaan. Vasta 9nä käynnistyspäivän yönä saatiin synnytys vauhtiin ja tyttö pihalle. Kyllä siinä kaikki keinot lääkäreiltä testattiin. Leikkuri ois ollu varattuna iltapäivälle.
 
Täällä aina syömisen jälkeen tulee huono-olo. Nytkin makoilen ja kokoajana kurkussa oksettava tunne.

Itsellä yksi kiireellinen sektio (esikoinen) ja kolme alatietä. Minulla ei kroppa ymmärrä aloittaa synnytyksiä vaikka vedet on mennyt. Joka kerta pitänyt käynnistellä todella raa-asta tilanteesta. Sitten, kun lähtee käyntiin niin ei mene kauaa. Ensimmäisessä ponnistin 8min ja kahdessa muussa 1min. Viimeisimmissä ei ole tullut mitään nirhaumia ja olo on heti ollut kuin ei olisi sunnyttänytkään. Itse jos vertaan omia synnytyksiä niin alatie ehdottomasti helpompi ja nopeampi toipuminen.
 
Mulla ei aiempia kokemuksia synnytyksestä, mutta pelkään sektioon joutumista. Ajattelen sen olevan äärimmäisessä tilanteessa oleva ratkaisu, jos tietäisi, että ilman sitä koituisi harmia joko vauvalle tai itselle. Alatiesynnytys ei taas pelota ollenkaan. Ajattelee, että luonto kyllä hoitaa ja siitä on naiset selvinneet ennenkin.
En tiedä helpottaako vai lisääkö tieto tuskaa yleisesti synnytykseen liittyvissä asioissa se, että tietää kätilöopintojen puolesta ammatillisessa mielessä enemmän, kuin mitä todennäköisesti muuten ei olisi tullut vastaan. Mä oon kyllä ollut jo lukioaikana varma, että kätilö musta tulee ja olen ollut kiinnostunut naisen terveydestä, raskaudesta, synnytyksestä ym. ja katsonut kaiken maailman synnytys- ja sektiovideot. Mielenkiintoista kokea itse kaiken perehtymisen jälkeen. :p
 
Mulla ei aiempia kokemuksia synnytyksestä, mutta pelkään sektioon joutumista. Ajattelen sen olevan äärimmäisessä tilanteessa oleva ratkaisu, jos tietäisi, että ilman sitä koituisi harmia joko vauvalle tai itselle. Alatiesynnytys ei taas pelota ollenkaan. Ajattelee, että luonto kyllä hoitaa ja siitä on naiset selvinneet ennenkin.
En tiedä helpottaako vai lisääkö tieto tuskaa yleisesti synnytykseen liittyvissä asioissa se, että tietää kätilöopintojen puolesta ammatillisessa mielessä enemmän, kuin mitä todennäköisesti muuten ei olisi tullut vastaan. Mä oon kyllä ollut jo lukioaikana varma, että kätilö musta tulee ja olen ollut kiinnostunut naisen terveydestä, raskaudesta, synnytyksestä ym. ja katsonut kaiken maailman synnytys- ja sektiovideot. Mielenkiintoista kokea itse kaiken perehtymisen jälkeen. :p

Mä taas esikoisesta jo toivoin sektiota. Kärsin ihan hirveästä synnytyspelosta. No se kumminkin käynnistettiin tasan 38+0 ja ei ainakaan helpottanut pelkoja. En muista paljon mitään siitä on jo yli 5v mutta en toivo alatiesynnytystä tämän toisenkaan kohdalla...
 
Anteeksi tuo sävy, en siis tarkoittanut pelotella. Vasta jälkikäteen luin että sulla on esikoinen. Mulla ei siis ollut normaalisynnytys ollenkaan ja omien sairauksien takia se oli haastava. Kaikille muille luultavasti se parempi ratkaisu ja kyllä siintä paraneminen on paljon nopeampaa. :)
 
Mulla kanssa oli heti synnytyksen jälkeen ihan normaali olo :) En ihan ymmärtänyt miksi ne niitä särkylääkkeitä tuputti.
Etukäteen pelkäsin eniten ponnistusvaihetta/vauvan ulostuloa, ja edelleen kummastelen sitä, kuinka helposti se meni.

Valitettavasti ne kauhutarinat vaan leviää tehokkaammin ku hyvät kokemukset.
 
Mä huomasin myös esikoisesta että just ne tutut ja tuntemattomat joilla on menny synnytyksessä kaikki mahdollisimman pieleen, koki aina eniten tarvetta tulla siitä mulle kertomaan silloin kun olin raskaana :D kukaan ei koskaan tullut kertomaan synnytyksestään jossa kaikki ois mennyt hyvin.

Mulla meni esikoisen synnytys suht ok. Ainoa asia mikä on jäänyt jälkeenpäin harmittamaan oli, että kun menin n. Klo 21 tiistai-iltana synnärille ja mut laitettiin niihin antureihin niin kätilö tuli jonkun ajan päästä sanomaan, että ei supistuksia piirry siihen näytölle, että on varmaan vaan heikkoja harjoitussupistuksia. Olin ihan järkyttynyt, koska kipu oli ihan tajuton. Koitin selittää, että ne anturit on kiinnitetty ihan eri kohtaan missä supistukset tuntuu, mutta tuntu ettei otettu tosissaan. Selitti lasketun ajankin olevan vielä edessä päin. No tutki kohdunsuun ja sanoi sen olevan vielä ihan kiinni, vaikka olin käynyt pari päivää ennen lääkärillä kokoarviossa ja lääkäri sanoi, että on jo parille sormelle auki. No lähdettiin kotiin ja kärsin ja huusin kotona klo 2 asti kunnes palattiin osastolle. Kätilöillä oli hirveä kiire ja taas mut kiinnitettiin antureihin ja ei muka supistuksia. Mietin jo että mikä kuolemantauti tää sitten on :D klo 4.00 kätilö tutki kohdunsuun ja 7 senttiä auki!!!! Salit oli kuitenkin täynnä ja mies vitsaili, että "kyllä me vähintään johonkin varastohuoneeseen vartijan kanssa päästään synnyttää" :D sain onneks vihdoin kuitenkin ilokaasua ja nopeesti tuli epiduraalikin joka sitten stoppas synnytyksen etenemistä niin tehokkaasti, että viimesten senttien avautumista saikin odottaa. Loppu meni kuitenkin oikein mallikkaasti. Ponnistusvaiheessa repes häpyhuuli, mutta senkin lääkäri parsi lopulta oikein nätisti kokoon :D

Mua kyl kutitti ihan törkeesti se epiduraali :o kivempi se kutina tietysti on ku kipu mutta meinasin raapia kyllä itteni ihan verille :D
 
Mua harmitti viimme synnytyksessä kun otin epiduraalin. Ajattelin että koska se oli esikoista synnyttäessä ihan ehdoton niijin kipuihin niin päätin sitten ottaa sen myös nuorimmaista synnyttäessä. Supistukset loppuivat joksikin aikaa ja niitä jouduttiin sitten vahvistamaan lääkkeillä. Synnytys oli kyllä aivan täydellinen vaikka epiduraali vähän pitkittikin asiaa. Oltiin 2h sairaalassa kun poika syntyi :woot: eli ei siltikään kauaa mennyt, mutta jotenkin koin niin turhaksi sen hetken kivuttomuuden. Olishan se sitten ollut hyvä jos olisin ollut väsynyt, että olisi saanut hetken levätä, mutta ihan olin hyvin levännyt, tunnin päikkärit nukkuneena ennen kuin lähdettiin sairaalaan :grin
Seuraavan synnytksen aion varmaan mennä ihan ilokaasulla vaan :rolleyes:
 
Mulle on tehty sektiot lonkkien virheasennon vuoksi, ei vaan lantio aukea niin ettei vauva jäisi synnytyksessä jumiin.

Mulla aina pitänyt olla väh. Vuosi väliä ja no mulla harvinainen sidekudossairaus ni mun sektiot on ollu aika tapahtuma rikkaita:grin
Ekassa sektiossa menetin verta 2 litraa ja kohtu repeili ommellessa joten mua sitten parsittiin kasaan 2h kahden lääkärin voimin. Osastolla olin viikon ja sain lisä verta.

Toisella kerralla oli kiinnikkeitä aika reilusti ja taas vuodin reilut 2 litraa, kasaan parsittiin reilu pari tuntia. Sektiosta viikon päästä aloin vuotamaan ihan hulluna ja meni päivystykseen jossa todettiin että oon vuotanut viikon ajan kohtuun ja nyt vasta alko vuotaa ulos asti. Mulla oli jäänyt kohdun supistuminen kesken ja siellä sit päätti pari suonta vuotaa. Kokeiltiin imukaavintaa, ei toiminut. Nukutus ja kaavinta, vuoto lisääntyi joten laittoivat ballongin joka lopetti vuodon. Ainut vaan että ballonki oli viallinen ja se ei sit suostunutkaan tyhjentyä. Siinä sit lääkärit soitteli joulunvälipäivinä ruotsiin että mitä tehdään:rolleyes: lopulta ballongin letku poikki ja se onneks toimi koska toinen vaihtoehto ois ollu neulan työntäminen sektioarven läpi kohtuun:confused:

Ja tästä noin viikon päästä sain pahan kohtutulehduksen ja menin taas viikoks osastolle:grin

Eli sektioiden takia oon saanut 3 kertaa lisä verta ja ollu vähän ongelmia, mutta ongelmat kyllä johtunut mun sairaudesta eikä itse sektiosta:) Ja eipä mua kyllä vieläkään jännitä tai pelota sektio ko aika hyvin noi lääkärit jo osaa varautua mun kropan heittämiin haasteisiin :happy:

Ja eipä siinä valitsisin aina sektion mieluummin kuin alatiesynnytyksen vaikka mulla ei oiskaan vikaa lantiossa, niin paljon tutuilla ollut ongelmia normaalissa synnytyksessä.. Ja kun ne ongelmat ei oo vaan äidillä vaan myös sillä lapsella. :sad001

No hui, sulla on riittänyt synnytyksessä meininkiä! Toivottavasti tällä kertaa sujuu helpommin :)

Hyvä, ettei siltikään jännitä. Rohkea! Mun on varmaan pakko varata aika sitten aikanaan pelkopolille, haluun nähdä mitä mun viime sektiosta on sinne kirjattu ja käydä niitä läpi, koska kyllä pelottaa ettei ne vaan saa enää ommeltua mua takasin kiinni o_O
 
No hui, sulla on riittänyt synnytyksessä meininkiä! Toivottavasti tällä kertaa sujuu helpommin :)

Hyvä, ettei siltikään jännitä. Rohkea! Mun on varmaan pakko varata aika sitten aikanaan pelkopolille, haluun nähdä mitä mun viime sektiosta on sinne kirjattu ja käydä niitä läpi, koska kyllä pelottaa ettei ne vaan saa enää ommeltua mua takasin kiinni o_O

Eikö sulla lue kanta.fi ssä? Mulla lukee sektio kulut ja kaikki loppu rabortit siellä:)

Mä en vaan osaa pelkää lääkäri tai leikkauksia kun ton sairauden takia sairaala on kuin toinen koti:hilarious: Ja mulla siis leikkauksia sektioiden lisäksi takana jo 5 ni tiedän että ei oo pelottavaa ja jos ongelmia tulee ni kyl ne osaa mut kasaan parsia:)
 
Eikö sulla lue kanta.fi ssä? Mulla lukee sektio kulut ja kaikki loppu rabortit siellä:)

Mä en vaan osaa pelkää lääkäri tai leikkauksia kun ton sairauden takia sairaala on kuin toinen koti:hilarious: Ja mulla siis leikkauksia sektioiden lisäksi takana jo 5 ni tiedän että ei oo pelottavaa ja jos ongelmia tulee ni kyl ne osaa mut kasaan parsia:)


En ookkaan tajunnut edes katsoa, pitääkin kurkkia!
Mutta sairaalalla on ihan minuuttikohtainen raportointi kaikkien synnytyksistä, ihan siitä asti kun on tullut sinne. Se oli jännä nähdä, miten tarkasti sinne kaikki kirjataan. Mulla luki esimerkiksi ensimmäisestä jopa kellonajoilla sellaisetkin kun "äitiä itkettää" :grin
 
Tänään 5+6. Vähän paremmin saanut jo nukuttua, mutta väsymys on silti hirveä. Helposti ottaa parin tunnin päikkärit, jos ois vaan mahis. Aamusta iltaan myös röyhtäilyä ja vähän öklö-olo, onneks ei oo kuitenkaan oksettanut. Yleensä mun ruokarunko on aika sama päivästä toiseen, mutta nyt on aamupurot ja raejuustot pitänyt vaihtaa leipään ja pasta-jauhiksen viimeinen satsi meni osittain roskiin kesken aterian, joten täytyy käyttää nyt luovuutta lämpimissä aterioissa. Tissit on isot (tai no jos nyt a-kuppiin vertaa...), mutta onneksi ei kipeet. Toivon mukaan ultrassa ens viikolla ihan joku oikea heppu tuulimunan sijaan väsyttämässä...

E: joo ja eroottishenkisiä unia alkanut tulla joka yö :oops:
 
Tänään 5+6. Vähän paremmin saanut jo nukuttua, mutta väsymys on silti hirveä. Helposti ottaa parin tunnin päikkärit, jos ois vaan mahis. Aamusta iltaan myös röyhtäilyä ja vähän öklö-olo, onneks ei oo kuitenkaan oksettanut. Yleensä mun ruokarunko on aika sama päivästä toiseen, mutta nyt on aamupurot ja raejuustot pitänyt vaihtaa leipään ja pasta-jauhiksen viimeinen satsi meni osittain roskiin kesken aterian, joten täytyy käyttää nyt luovuutta lämpimissä aterioissa. Tissit on isot (tai no jos nyt a-kuppiin vertaa...), mutta onneksi ei kipeet. Toivon mukaan ultrassa ens viikolla ihan joku oikea heppu tuulimunan sijaan väsyttämässä...

E: joo ja eroottishenkisiä unia alkanut tulla joka yö :oops:
No et oo ainut uninesi...:hilarious:
 
Kauhea nälkä! Normaalisti aamupuuro suunnilleen kantaa lounaaseen asti, nyt pitää saada välipalaa jo ennen lounasta. Lounaan söin n. 11.30 ja klo 13 taas kamala nälkä. Jos paino on noussin, niin se on tämän syömisen ansiosta pelkästään... Välillä vähän etoo, mutta ruoka menee kyllä alas - eikä toistaiseksi ole tullut takaisin.
 
Iltanälkä on rantautunut tänne. Ja huono olo jos on jääny syömättä. Kai tässä pitää alkaa uskomaan raskauden jatkumiseen kun kerta oireita on.
 
Tuntuu siltä, kuin olis monena päivänä tehnyt vatsalihasliikkeitä! Kaipa siellä vaan paikat venyy. Nälkä ja jano on koko ajan, väsyttää myös päivisin, kun herään aina aamuöisin vessaan ja valvomaan muutenkin.
 
Takaisin
Top