Mato
Silmät suurina ihmettelijä
Heips! Täällä mennään päivillä 7+4, 3 päiväinen pakkasalkio siirrettiin kesäkuun alussa ja ensimmäinen raskaus.. Testiä ennen olin ensin jotenkin tosi varma että nyt tarttui, tuoresiirto ja eka pakkassiirto kun ei olleet tarttuneet. Sitten iski hirveä epätoivo, tunne että irti oli päässyt. En meinannut uskaltaa edes katsoa testin tulosta kun pelkäsin sen olevan negatiivinen. Kaksi viivaa piirtyi, tein vielä digitestinkin ja sekin vahvisti. Ja parinpäivän päästä uusiksi ja verikokeeseen ja vielä yksi testi. Kaikki positiivisia.
Tissit on olleet kipeät, voi luoja. Välillä kun ottaa rintsikat pois niin oikein tuntee maan vetovoiman. Yöllä pitää kyljellään nukkuessa asetella käsiä ettei tissit jää väliin. Nännit on arat, muuta huomiota en oo tehnyt. Ei pullota eikä punerra niinkuin kissoilla
. Miehen mukaan tissit on jotenkin normaalia tiiviimmätkin, kai ne pingottaa nahkassaan kun on niin aratkin. Vessassa en oo huomannut joutuvani käymään kovinmontaa kertaa normaalia enempää. Mahaa ehkä turvottaa jonkunverran, inkivääri haisee ihan törkeän pahalle, mutta biojäteasti ei haissut mun nenään. Tupakanhaju on kauhea, oli jo reilu viikko sitten ja tälläviikolla näköjään työkaveri käryää sisälletultuaan epätavallisen paljon.
Alkion ollessa 27pvää käytiin ultrassa. Alkio siellä oli, tuntui niin uskomattomalta kuulla gynen sanovan "kyllä sinä raskaana olet"
. Sydänääniä se ei saanut näkyviin mutta varmaan oli laitteistakin kiinni.
Paripäivää sitten oli jotenkin etova olo töissä. Ajattelinkin jo että nytkö se pahoinvointi alkaa. Meni ohi aika äkkiä. Eilen ei mitään ja tänään on pari kertaa tullut jännä olo, mutta se ei oo kestänyt kauaa. Mua vaivaa ihan hirveästi onko pikkuinen kyydissä ollenkaan. Äidinäiti sai silloin aikanaan äitin siskoa odottaessaan talidomidi-reseptin muttei onneksi ollut ottanut niitä, äiti on mua odottaessaan oksentanut vielä synnytyspöydällä ja mun sisko on oksentanut kaikkien lastensa aikana alkuraskauden kokoajan, miten mulla voisi olla näin hyvä tuuri kun kaikessa muussakin mennään aina vaikeimman kautta.
Ei silti, en mä oksentaa tahtoisikaan mutta pelottaa että kaikki ei oo kunnossa. Jos ei tissit olisi kipeät, en tietäisi olevani pieniinpäin (menkat myöhässä mutta muuten). Tänään tissit ei oo olleet niin kipeät kuin monta päivää, aamulla ne kyllä oli ylönoustessa mutta nyt on vähän vähemmän kipeät. Eka julkisen kautta oleva ultra on viikonpäästä, sinneasti pitäisi jaksaa odottaa että näkee onko pienellä kaikki ok.
Järkyttävää odotusta tää odotus. Ensin odotettu että saadaanko kerättyä munasoluja, sitten että hedelmöittyykö ja kehittyykö niitä. Ja tarttuuko, saadaanko plussa, ja onko siellä joku. Nyt odotetaan että nähdään onko sillä kaikki kunnossa ja sitten np-tutkimusta ja pysyykö ja ja ja..
Tissit on olleet kipeät, voi luoja. Välillä kun ottaa rintsikat pois niin oikein tuntee maan vetovoiman. Yöllä pitää kyljellään nukkuessa asetella käsiä ettei tissit jää väliin. Nännit on arat, muuta huomiota en oo tehnyt. Ei pullota eikä punerra niinkuin kissoilla
. Miehen mukaan tissit on jotenkin normaalia tiiviimmätkin, kai ne pingottaa nahkassaan kun on niin aratkin. Vessassa en oo huomannut joutuvani käymään kovinmontaa kertaa normaalia enempää. Mahaa ehkä turvottaa jonkunverran, inkivääri haisee ihan törkeän pahalle, mutta biojäteasti ei haissut mun nenään. Tupakanhaju on kauhea, oli jo reilu viikko sitten ja tälläviikolla näköjään työkaveri käryää sisälletultuaan epätavallisen paljon. Alkion ollessa 27pvää käytiin ultrassa. Alkio siellä oli, tuntui niin uskomattomalta kuulla gynen sanovan "kyllä sinä raskaana olet"
. Sydänääniä se ei saanut näkyviin mutta varmaan oli laitteistakin kiinni.Paripäivää sitten oli jotenkin etova olo töissä. Ajattelinkin jo että nytkö se pahoinvointi alkaa. Meni ohi aika äkkiä. Eilen ei mitään ja tänään on pari kertaa tullut jännä olo, mutta se ei oo kestänyt kauaa. Mua vaivaa ihan hirveästi onko pikkuinen kyydissä ollenkaan. Äidinäiti sai silloin aikanaan äitin siskoa odottaessaan talidomidi-reseptin muttei onneksi ollut ottanut niitä, äiti on mua odottaessaan oksentanut vielä synnytyspöydällä ja mun sisko on oksentanut kaikkien lastensa aikana alkuraskauden kokoajan, miten mulla voisi olla näin hyvä tuuri kun kaikessa muussakin mennään aina vaikeimman kautta.
Ei silti, en mä oksentaa tahtoisikaan mutta pelottaa että kaikki ei oo kunnossa. Jos ei tissit olisi kipeät, en tietäisi olevani pieniinpäin (menkat myöhässä mutta muuten). Tänään tissit ei oo olleet niin kipeät kuin monta päivää, aamulla ne kyllä oli ylönoustessa mutta nyt on vähän vähemmän kipeät. Eka julkisen kautta oleva ultra on viikonpäästä, sinneasti pitäisi jaksaa odottaa että näkee onko pienellä kaikki ok.
Järkyttävää odotusta tää odotus. Ensin odotettu että saadaanko kerättyä munasoluja, sitten että hedelmöittyykö ja kehittyykö niitä. Ja tarttuuko, saadaanko plussa, ja onko siellä joku. Nyt odotetaan että nähdään onko sillä kaikki kunnossa ja sitten np-tutkimusta ja pysyykö ja ja ja..
En nauti tästä.
