Voihan hormoonimyrskyt sentään... nämä tunteet alkaa mennä pikkuhiljaa taas ihan uusille ulottuvuuksille jo. Välillä itku tulee kun telkkarissa on koiranpentuja tai vauvoja. Välillä ollaan niin onnellisia kun aurinko jaksa vähäsenkään paistaa. Tänään ja eilen on sitten ärsyttänyt suunnattomasti tuo oma mies, siis kaikki hänen sanat, ilmeet, eleet ja pelkkä olemus... ihme kiukkupuuskia taas ilmennyt. Voimia vievää hommaa tämäkin kun fiilikset heittelee taas laidasta laitaan. Tais olla ihan alkuraskaudessa näitä samoja puuskia. Mies parka hiippailee taas pitkin seiniä ettei vaan osu tielle... :D
Meillä ei oo juuri koskaan riitoja miehen kanssa, ollaa kyllä todella sielunkumppaneita toisillemme. Mutta viimeiset pari viikkoa.. Voin niin samaistua samaan mitä sinäkin! Siis KAIKKI mitä mies tekee saa mut raivon partaalle tai itkemään. Tänään laittoi omatoimisesti pyykit koneeseen ja pyörimään, kävin ohimennen katsomassa ja ihan väärät lämpöasteet ja liian kova linkous, onneksi en nähnyt pesuaineen laittoa. Pähkinöiden syönti liian kovaäänisesti. Kaiken tekeminen vain noh, väärin. Voi mies raukkaa.. Ja minähän en voi anteeksi pyytää! Itkua on tuottanut se kun mies ei silittele mahaa. Eikä tarjoa vapaaehtoisesti jalkahierontaa. Kaikkea sitä..