Mikä fiilis?

Uiui kun kuullostaa aikaiselta nuo ennen klo6. heräämiset :sleep011 Meillä tyttö menee 21-22 nukkumaan, herää yöllä kerran kun haluaa viereen nukkumaan (nukkuu samassa huoneessa), paitsi viime yönä ei herännyt kertaakaan!! Jee!! Heräsi 8:15 ja kömpi viereeni ja siitä sitten heräiltiin yhdessä ylös :Heartpink Viikonloppuna siis heivattiin pinnasänky varastoon ja tyttö sai uuden sängyn.. ja on siitä ihan innoissaan, aluksi nukahtaminen uuteen sänkyyn kesti kauemmin, mutta viime yönä meni suht kiltisti pötköttämään sänkyyn. Nyt nukkuu päikkäreitä toista tuntia, niin kuin joka päivä. Toivottavasti jatkuu nuo yöunet tollaisena niin voin vihdoin itsekin taas nukkua kokonaisia öitä!

Äidin kanssa juttelin juuri puhelimessa ja se sanoi että ostaa kaiken joulupöperön ja valmistaa kaiken meille vähän niinku joululahjaksi kun ei muuta keksi :) Aiemmin oli vähän muut suunnitelmat, mutta nyt oon tosi iloinen että saadaan mennä valmiiseen pöytään :santa
 
Täytyy sanoa, että kun on yhden yön oksentanut ja seuraavana päivänäkään ei saanut juuri mitään syötyä huonon olon takia, niin nyt kohtuullisen hyvin nukutun yön jälkeen kohtuullisen normaali olo tuntuu siltä, kuin olisi tosi energinen ja aikaansaava. Toivottavasti tänään saisinkin enemmän rästihommia tehtyä, eilen en saanut mitään aikaiseksi.
 
Mulla on nyt paino laskenut ja mieskin sanoi, että oot kyl laihtunut vaikka mahaa on tullutkin.. eipä tuota ruokaa ole kauheasti mennyt, ruokaa ei pysty enää syömään niin paljon kun ennen.. Toivotaan että alkaa maistumaan paremmin :)
 
On kyllä niin epänaisellinen fiilis, kun vaan olla voi. Ihan järkky finni suupielessä. Kampaaja leikkas hiukset ei minkään pituisiksi. Mulla oli puoleen selkään ja ajatus oli ottaa 10cm pois. Nyt ne on 3cm olkapään alapuolelle...

Pelottaa ens viikolla oleva istukkanäyte, kun siihen liittyy keskenmenoriski. Eikä ajatus vatsan läpi työnnettävästä neulasta oikein mieltä lämmitä.

Siihen verrattuna tuo jokapäiväinen pistäminen ei tunnukaan enää pahalta.
 
Sama juttu, selkä ja naama täynnä näppyjä :( enne raskautta oli cypretyl käytös ni ei o monee vuotee ollu näppyjä.. Järkkyy
 
Tänään taas panikoitu, että onko kaikki hyvin kun aamulla tuli vähän vuotoa... :sad001
 
Ihania uutisia helmimeri <3

Nyt tulee vuodatusta...

Mulla on ihan älyttömän vaikeeta itteni kanssa kun en tajuu miks reagoin kuten reagoin.. nimittäin;
Anoppi sai tietää tästä raskaudesta ihan liian aikaisin ja lisäksi silleen että mieheni kertoi äidilleen, vaikka oltiin sovittu ettei kerrota mitään ennen kuin asiat on varmistuneet ultran jälkeen. Ja tämä "vahinko" sattui mieheltäni vain reilu viikko plussaamisen jälkeen, päivänä kun äitini äkillisesti kuoli.
Soitin tuona aamuna miehelleni itkien töistä ja kerroin äitini kuolleen. Mieskin tietysti järkyttyi yllättävästä uutisesta.
Oli sitten puheluni jälkeen soittanut omalle äidilleen ja kertonut tietysti että äitini on kuollut ja siinä samassa lipsauttanut että ootetaan lasta! Olin tästä niin vihainen ja loukkaantunut kun mies kertoi tämän tehneensä, mutta päätin ettei se saa olla ongelma minulle, koska eihän tunnemyrskyssä välttämättä voi hallita mitä suustaan päästää, itse kukin..

No nyt oon huomannut että minua ÄRSYTTÄÄ suunnattomasti että anoppi tietää jo raskaudesta ja innoissaan kyselee olostani jne. Vaikka ei vielä edes tiietä onko mahassa edes mitään elävää. Ihanaahan se on että hän elää niin mukana tässä, enkä ymmärrä itseäni ja tätä tunnetta.. ärsytystä!

Mies oli kertonut äidilleen myös ekan neuvola-ajankin ja äsken anoppi kävi sit utelemassa miten käynti meni.

Aaarg.. Miks minuu ärsyttää ihana anoppini?!?!
 
voi otuski voin vaa kuvitella:) mulla hyvät välit anoppini kanssa mutta parilla ystävälläni kauheeta kahnausta.. ja ymmärrän hyvin.. haluaaa oman elämän omaa tilaa.. eikä että toinen puuttuu elämään ja haluaa koko ajan elää hetkessä suuressa tilanteesaa... eihän se sitä itte tajua jos nii innossaan :D
 
otuski sanoi:
Ihania uutisia helmimeri <3

Nyt tulee vuodatusta...

Mulla on ihan älyttömän vaikeeta itteni kanssa kun en tajuu miks reagoin kuten reagoin.. nimittäin;
Anoppi sai tietää tästä raskaudesta ihan liian aikaisin ja lisäksi silleen että mieheni kertoi äidilleen, vaikka oltiin sovittu ettei kerrota mitään ennen kuin asiat on varmistuneet ultran jälkeen. Ja tämä "vahinko" sattui mieheltäni vain reilu viikko plussaamisen jälkeen, päivänä kun äitini äkillisesti kuoli.
Soitin tuona aamuna miehelleni itkien töistä ja kerroin äitini kuolleen. Mieskin tietysti järkyttyi yllättävästä uutisesta.
Oli sitten puheluni jälkeen soittanut omalle äidilleen ja kertonut tietysti että äitini on kuollut ja siinä samassa lipsauttanut että ootetaan lasta! Olin tästä niin vihainen ja loukkaantunut kun mies kertoi tämän tehneensä, mutta päätin ettei se saa olla ongelma minulle, koska eihän tunnemyrskyssä välttämättä voi hallita mitä suustaan päästää, itse kukin..

No nyt oon huomannut että minua ÄRSYTTÄÄ suunnattomasti että anoppi tietää jo raskaudesta ja innoissaan kyselee olostani jne. Vaikka ei vielä edes tiietä onko mahassa edes mitään elävää. Ihanaahan se on että hän elää niin mukana tässä, enkä ymmärrä itseäni ja tätä tunnetta.. ärsytystä!

Mies oli kertonut äidilleen myös ekan neuvola-ajankin ja äsken anoppi kävi sit utelemassa miten käynti meni.

Aaarg.. Miks minuu ärsyttää ihana anoppini?!?!
Click to expand...
Otuski siihen liittyy varmaan sekin että oman äidin kuolemasta on niin vähän aikaa ja hän ei pääse iloitsemaan.. Myöskin tuo ajankohta kertoa oli väärä ja tulee aina liittymään päivään jolloin itse kuulit suru-uutisia.. Asia ärsyttää varmaan niin kauan kunnes omat surusi on suurimmaksi osaksi surtu.. Tsemppiä!
 
Voimia otuskille :Heartbigred Ja nyt tuntuuki ihan kauheelta tulla itte urputtaa jostain ihan jonnin joutavista :sad001

MUTTA tää turvotus...KAUHEE turvotus. Mun pötsi on oikeesti sen näkönen et oisin 8 kuulla...ainaki. Rinnat on 3x niin isot ku normisti...tuntuu et oon muutenki levinny. MITKÄÄN omat housut ei mee enää jalkaan..ja nyt on..hmm 9+2 kai? :grin

Ja tää mun ravinto. Keksii ja kahvii aamupalaks, pullaa ja mehua päivälliseks, välipaloilla karkkii, karkkii ja karkkii ja iltamapalaks syönki sit litran vadelma jätskii, FUCK IT ihan mitä vaan jätskii..HUOH.
 
Otuski, mäkin luulen, että tuo ärsytys liittyy siihen, että sulla on vain vähän aikaa suru-uutisista ja sitä surua pitää vielä käsitellä. muista antaa itsellesi aikaa sitä varten - mulla ainakin meni mummin kuoleman käsittelyyn pitkä aika, ja välillä tuli sellainen tunne, ettei nyt enää tietyn ajan jälkeen "pitäisi" olla niin raskas asia. ja muiden voi olla vaikeaa ymmärtää, ettei se suru mene niin nopeasti ohi. Onhan tuossa tunnemyrskyjä, suuri suru ja suuri ilo samaan aikaan, ja vielä ilo, jonka varmasti olisit halunnut jakaa oman äitisi kanssa.

Mies on varmaan vain kauhean innoissaan, ja haluaa puhua jonkun kanssa, ja siksi lavertelee anopille kaiken. Mutta ehkä voisit sanoa, että susta tuntuu pahalta/ärsyttää, kun anoppi koko ajan kyselee, varsinkin tässä tilanteessa, kun sulla pitäisi olla rauha myös surra. Eli sanoa miehelle suoraan, että nyt vähän rauhoittaa juttuja eikä kerro kaikkea heti anopille. Tai voisitko anopille suoraan sanoa myös, että ei mitään henkiläkohtaista, mutta tarvit vähän omaa tilaa ja että raskaus on vielä sen verran alussa, että haluat nyt ensin totutella ajatukseen, varsinkin tässä tilanteessa, minkä olet joutunut kokemaan tms.? Onko teillä niin läheiset välit, että voisit suoraan sanoa?

jaksamista sulle! Mun anoppi on pääosin ihana ja mulle rakas, mutta jestas, kun sekin osaa välillä olla niin ärsyttävä!
 
Lämmin osanotto Otuski <3 Jos itsestäsi tuntuu vaikealle puhua anopin kanssa, niin voisitko pyytää miestäsi puhumaan hänelle?

Meillä kanssa sekä oma äitini, että anoppini alkoivat jo hössöttää. Se tuntuu ihan älyttömän ahdistavalta, kun itse en edes uskalla ajatella ensi kesään asti esikoisen menetyksen takia. Hirveästi voimia sinulle surun tiellä!
 
Osanotto Otuski :sad001:Heartred
Kunpa meilläkin anoppi olisi edes iloinen tästä vauvasta :sad001 Kun mies kertoi äidilleen, niin vastaus oli "Ei kai? Ettekai te nyt enempää? No okei, tää saa tulla mutta sitten riittää!" :sad001 Mun tekis mieli ihan sille pottuillakseni tehdä vielä kymmenen :mad: No joo, viidestä ollaan miehen kanssa puhuttu, eli yksi vielä tämän jälkeen :wink
 
Saikkua, lääkärissä kävin tänään. En ole pystynyt töissä keskittymään oikein ja fiilistä ei juurikaan ole ollut. Itkuksi mennyt monena päivänä. Neuvolatäti kysyi että onko nuo vähän niinku masennuksen oireita ja vastasin kyyneleitä niellen että en tiedä kun en oo koskaan ollut masentunut. Nyt saan onneksi levähdellä pari viikkoa ku tuo joulukin tuossa välissä :)
 
Hitsin flunssaa meinaa pukata. Ja tosi ihana olla täällä töissäkin kun lounaan jälkeen on vatsassa ilmaa.. Koko ajan ei viitsisi ravata vessassa päästelemässä...

Sitten mua ahdistaa kun lukee noista keskenmenoista, pitää aina tarkistaa tuolta la-listalta missä kohtaa kukin oli... Jos oli la ennen omaa alkaa ahdistaa enempi...
 
ääh, en tiijä mistä alottais.. pää nii pyörällä..
sain tietää toissa päivänä, että oon raskaana, järkytyin.. lapsi ei oo suunniteltu ja mulla koulu kesken, miehen kanssa oltu vasta puoli vuotta yhessä..
sinänsä helpotus kun odotan, olen pelännyt etten tule koskaan saamaan lapsia useista syistä johtuen..
en vaa tiijä että mitä teen, mikä on paras vaihtoehto kun kuitenki iso asia kyseessä, joka vaikuttaa koko loppu elämään, entä jos en jaksa.. ? huomenna ois neuvola aika, ensimmäine. Rv 9+2
Minkälaiset oli teillä reaktiot kun kuulitte olevanne raskaana, oli kyseessä ensimmäinen lapsi tai ei ?
entä minkälaisia oireita on ollut, vai onko ollu mitään ? Itellä on koko ajan kauhea vessahätä ja nälkä, nuista osasin epäillä jo kuukausi sitte että voisin olla paksuna, mutten uskaltanut tehä testiä.. Väsyttää ja ärsyttää.. tänäänki koulussa vedin kunnonn kilarit opettajalle ja omalle ukolle tiuskin koko ajan ja kun tänään oli yks koe, jota en osannut, aloin melkein itkemään.. :D tekis mieli hakata päätä seinään, huutaa, itkeä..
mitä teenm ?!
 
Mulla oli esikoisen kanssa samantyyppinen tilanne kuin sinulla pikkumyy92. Oltiin miehen kanssa seurusteltu vasta kaksi kuukautta kun viivat pärähti tikkuun. Koulut oli tosin käyty ja molemmilla vakityöt, mutta mä olin melko vasta uudessa työssä aloittanut. Ikääkin oli vasta 24 eikä lasten hankinta ollut suunnitelmissa vielä vuosiin, jos koskaan. Oltiin rodella yllättyneitä, mun pitäisi olla vaikea tulla raskaaksi nuoruudessa sairastettujen syömishäiriöiden ja endon vuoksi. No, lapsi päätettiin pitää. Ei sitä oikeastaan edes harkittu. Nyt tuo poika täyttää jo 5 ja on niin rakas :Heartred Yhteen muutettiin melkein samantien ja samana syksynä mentiin kihloihin. Ostettiin talo ja mentiin naimisiin 2011 ja nyt on neljäs yhteinen lapsi tulossa (tämäkään ei tosin suunniteltu) :) Meille kävi siis hyvin.
Tsemppiä sulle! Kenenkään en ole koskaan kuullut lastaan katuvan (no, ei kai sellasta ääneen puhutakaan). Neuvolasta voisit saada keskusteluapua.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top