Mikä fiilis?

Nönnönnöö, mites ultrassa meni? Vissiin pääsit siihen. En oo perillä jos oot jo jonnekki muualle kirjotellu ne kuulumiset.
 
Onko kellään muulla sellaista oloa, että vaikka kaikki mahdolliset raskausasiat huolettaa, niin muuten on stressi vähentynyt? Mulla on ollut aika stressaava sysky töissä ja muutenkin, mutta nyt on vain sellainen "hällä väliä" -olo.

Oon myös menossa viikonloppuna joulumyyjäisiin myymään käsitöitäni, ja aiemmin tollaisissa myyjäisissä suunnilleen vielä vikana iltana/yönä hulluna väännän jotain tuotteita. Nyt en vain jaksa. Kun myytävää on aika paljon valmiiksi, niin eiköhän se riitä. Olen tehnyt myytäviä tuotteita tällä viikolla vain periaatteella "tän jutun tekeminen on kivaa, teenpä näitä", enkä jaksa kauheasti stressata koko tapahtumaa (mitä nyt vessaanpääsy vähän huolettaa, ja ruokaa pitää tietty ottaa mukaan, ettei tuu huono olo). Kaikki myyty on toki plussaa, mutta onneksi ei ole mun tulot tuosta kiinni, joten en vain jaksa huolehtia. ja muutenkin on monien aiemmin stressaavien asioiden suhteen sellainen "ei haittaa" -meininki. Vauvan suhteen stressaankin sitten enemmän ja siinä mennään vuoristorataa hyvistä hetkistä pelkoon ja huoleen. Ehkä sen ja yleisen väsymyksen takia ei sitten enää energiat riitä muusta murehtimiseen.

Ja siis yleisen stressin väheneminen ei toki tarkoita, ettei asiat ärsyttäisi tms. tai ettei olisi sellaisia "voi tää mainos on niin liikuttava nyyh nyyh" -hetkiä, koska sellaista herkistelyä kyllä riittää.
 
Uskaltaisitteko syödä tiramisua? Sellasta Lidlin missä on mausta päätellen jonkun verran alkoholia
 
Annalin, mulla on samansuuntaisia fiiliksiä! Jotenki sen myötä ku kuulin olevani raskaana, ei millään muulla oo enää ihan niin suurta väliä, kuin sillä että pienellä olis kaikki hyvin. Ehkä siinä heti kerralla plumpsahti asiat tärkeysjärjestykseen, ja kunhan syö hyvin, niin muuten ei voi nyt vaikuttaa siihen miten tässä käy, niin ei olekkaan nyt juuri stressattavaa :D Ihanan rauhallinen fiilis!
 
Harakraah, nimenomaan, tärkeysjärjestys muuttui. Yksi hyvä ystävä totesikin tämän joitakin kuukausia sitten, kun pohdin, että haluaisin vaihtaa työtä ennen kuin aloitetaan yrittäminen, koska nykyinen työ stressaa enkä kestä pomoani. Ystävä totesi silloin, että kun on raskaana, niin on luultavasti helpompi jättää ne nykyisen työn stressaavat puolet omaan arvoonsa, kun sitä keskittyy niin siihen raskauteen. Hiukan epäilin, mutta oikeassahan hän oli. Hyvä niin.

ja kuten totesit, raskauden suhteen taas ei voi kauheasti tehdä muuta kuin syödä kunnolla, joten vaikka välillä tulee huoli ja sellainen "onkohan tuolla ketään" -olo, niin toisaalta rauhoittaa tietää, että ei tässä oikein voi tehdä mitään muuta kuin odotella.
 
Mulla on nyt jotenkin tosi hyvä ja positiivinen fiilis, että tää raskaus tulee menemään hyvin loppuun asti :) Ihan kuin keskiraskauden se seesteinen olo olis etuajassa.
 
Nönnönnöö, nii mie luinki sieltä ku kirjottelit :)miulla aika paljolti sama olo Zenin kans. :)
 
LAISKOTTAA...pitäis touhuta vaikka mitä, mut ei vaan kiinnosta..nälkä ois mut ei oo mtn mitä oikein tekis mieli...argh ku ärsyttää!:mad: Ja vali vali vali..
 
Loppu se hyvänolontunne :sad001 Huomenna varhaisultra ja oon ihan varma ettei masusta ketään löydy. Miksi ihmeessä näitten fiilisten pitää koko ajan mennä niin laidasta laitaan :confused004
 
Heippa kaikille sielun sisarille ja onnittelut jokaiselle pienen ihmeen alun johdosta! :) Bongasin tän heinäkuisten ryhmän ja pakkohan sitä itekki oli liittyä mukaan :) Oon 24-vuotias ja odotan nyt toista (rv 8+4). Esikoinen syntyi 2012. Mulla sinänsä on aika kummallinen tää tilanne ku oon viime keväänä eronnu ex-miehestäni ja pääsin pitkästä pitkästä aikaa tuossa lokakuun puolivälissä vähän viihteelle ja lähin sitten hyvän ystäväni kanssa kaupungille ja illan päätteeksi olin päätynyt tän kyseisen herran kanssa lakanoiden väliin, minkä seurauksena tämä kakkonen sitten sai alkunsa. Aluksi ajatus tuntu ihan älyttömän hurjalta, mutta tällä hetkellä en vois onnellisempi olla :') On mulla tätä kyseistä miestä kohtaan ollut jotakin muitakin tunteita kuin pelkkää ystävyyttä ja jotenkin humalatilassa ne tunteet sitten taisivat ottaa vallan. Mutta mitäs siitä, meillä menee esikoisen kanssa hyvin; asustellaan kahdestaan, mulla on vakituinen työ (vuorotyö) ja esikoinen on päivähoidossa tai isällään silloin kun ite oon töissä. Kaikkein hurjimmalta tässä tuntuu se, että esikoista ex-mieheni kanssa yrittämällä yritettiin pitkästi yli vuosi ja tämä kakkonen sitten sai alkunsa yhdestä ainoasta kerrasta ja mulla ei tietoakaan normaalista seksielämästä kahdeksaan kuukauteen ennen tätä yhtä kertaa :D no mutta taidan olla elävä esimerkki siitä, että "lapsia ei tehdä, niitä saadaan" :)
Tulevan lapsen isä otti nuoresta iästään huolimatta asian tosi hyvin. Aluksi pelkäsin reaktiota mutta sano mulle että mitä ikinä päätänkin niin hän on tukena. Mutta eihän mulla tietenkään siinä päätöksenteossa mitään ongelmia ollu joten ilmotin tälle isälle, että lapsen aion tottakai synnyttää. En tiiä, saattaa olla että meille syntyy tässä joku muuki suhde ku tämä, mikä tulee vauvan myötä. Mies on herttainen ja kiltti ja meillä on yhteiset liikunnalliset harrastukset. Aika näyttää :) Jonkulaista vetoa oon tätä kyseistä herraa kohtaan tuntenut aina ;)
 
Muokattu viimeksi:
nyt kyllä suoraan sanottuna otttaa päähän.. ku tajusin että kuukaudessa tienaan n. 700e.. mun osuusvuokraan on 300.. ja laskuja on yli satasen eestä ja käteen jää n 200e jolla ruokaa ostan..ja ainii bensat tietty.. nii milläs sitte ostetaann kaikki vauvalle... jos ne ei jatka työsopimusta nii sitten oon työtön... ja saan parisataa enemmän rahaa ku vuokranki maksais ku mies intissä... mutta haluan käydä töissä.. ku en jaksa olla vaan kotona.. turha valittaa ku on töitä mutta harmittaa ku niin vähän.. sitten vielä ku autolainassa nii omistajalle maksetaan vakuuukset... saas nähä millasset maksut sieltä sit tulee.. ja äitiyslomalle joskus kesäkuussa .. mitemköhän sitten mun tulot.. minimin mukaan:) voispa jo mies käydä töissä.... mutta eipä vaan ku ku intissä vielä.. sori mikä vuodatus en vaa jaksa nyt aatella enää mittää :D
jos kesäkuun puolella tosiaan syntys.. inttimaksas kaiken.. mutta jos muutaman päivää heinäkuun puolelle menee en ees jaksa aatella loppuun!!!! luulisnyt kyllä jotenki auttavan ku kaikki hankinnattahan tehtävä ku mies siellä..
 
helmielmeri, mie oon ymmärtäny että nykyiset tulot vaikuttaa vain jos ne on enemmän kuin 2013 vuoden verotuksessa. Korjatkaahan jos oon väärässä.. Ite toivon että nyt riittäis töissä tunteja reilusti, kun vuoden 2013 olen pelkästään opiskellut, joten minimit sieltä varmasti tulis. :/

Kaipa sen vauvan kanssa pärjää vaikkei niin hirveästi rahaa olisi, näyttää ne hengissä selviävän jossain viidakossakin :D Toisaalta oon nähny, että siihen saa kulutettua ihan älyttömästi rahaa jos hövelisti kaikkea ostelee hetken mielijohteesta. Vois ite yrittää pysyä tiukasti tarpeellisissa ja hankkia nekin käytettynä, vaan saa nähä miten sitä innostuu. Anopilla ei ole vielä yhtään lapsenlapia, joten päästäis mahollisesti hyödyntämään siellä vintillä olevaa varastoa, ainakin tyttölapsen leluja on monta säkkiä.. :excited001
 
mie en tätä kyllä vieläkään sisäistä. Neuvolassakin sanoin että ei tätä oikein osaa ajatella tapahtuneeksi, siksi kai ei tullu paljon keskusteluakaan, kun itse on niin hämmentynyt vieläkin ettei usko tätä.
 
juu eihän se raha onnea tuo.. ja helpompiki ehkä vähemmällä :) nyt vaan huolettaa miten ees pärjää... turha murehtia.. oon vaa tämmömenn...menee muutenki hermo . en vaa viiti tänne avautua enempää :/
 
Mulla oli illu85 tänään ihan samanlainen olo neuvolassa, ei vaan jotenki pysty uskoa että tää on totta eikä uskalla iloita..aika hämmentävää :O
 
onse kyllä käsittämätöntä että sisällä kasvaa jotakin niin kaunista ja herkkää ja jollain tavalla pelottaa ja ahddistaa.. mutta on onnellinen ja odottava :) kaikkea ei vaan pysty ymmärtämääm hyvä niin :)
 
Hämmentävintä tässä on se että on kai oltu reilu neljä vuotta ilman ehkäisyä ja ilman stressiä siitä kuitenkin aika pitkään niin nyt kun syksyllä yksityisellä käytiin kokeissa ja laitto käsittääkseni lähetteen hoitoihin niin tapahtu.. ja kun mun mielestä lokakuussa on varmaan tasan yks tai kaks kertaa hommailtu:grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top