Hei kaikille!
Josko minäkin varovaisesti uskaltaisin liittyä joukkoonne... Meillä rakkaan aviomieheni kanssa takana yritystä yli 1,5 vuotta,joulukuisissa tutkimuksissa sitten selvisi,että miehen siittiöitä on vähänlaisesti,ja nekin vähät ovat laiskanlaisia.Shokista selvittyämme emme jääneet tuleen makaamaan,vaan haimme apua yksityisklinikalta.Meille tehtiin hoitosuunnitelma ja hoitomuotona oli ICSI.Kestin hormonihoidot hyvin ja punktio oli yllättävän helppo toimenpide,onneksi mies sai olla mukana.Useampi alkio saatiin hedelmöitettyä miehen omilla siittiöillä ja suurin osa lähti jakautumaankin.Yksi sitten siirrettiin maaliskuun alussa ja loput menivät pakkaseen odottamaan vuoroaan.
Pieniä raskausoireita oli melko pian ilmassa,mutta kuvittelin sen olevan jälleen psyyken kehittämää oirelua.Testin tekoa siirsin 5 päivää,jotenkin oli niin kiva kuvitella olevansa raskaana ja se nega pelotti tosissaan,olisi ollut niin lopullista...No,lopulta mies vaati,että nyt jo testiä kehiin[:)] ja plussa sieltä tuli ihan heti!Viisi minuuttia sitä näyttöä tuijotin ja koko ajan pelkäsin,että se plussa johonkin siitä häviää,vaan eipä hävinnyt![:)]
Eilen oli tosi varhainen ultra noiden hoitojen takia ja kovasti gyne varoitteli,ettei välttämättä edes näy,mutta heti kun katsoi niin sanoi,että näkyyhän se selvästi ja zoomatessa näkyi jo sydämenkin syke![:)][:)][:)] Uskomatonta ja hämmentävää!Siellä se meidän oma pikkuinen oli!50% mua,50% miestäni ja vähän auttavia käsiä!En olisi uskonut,että tämä päivä vielä tulee ja hoidot onnistuu heti.Vain kolme kuukautta diagnoosista.Meidän pieni ihme!Täällä siis ollaan ihan onnesta sekaisin,mutta kuitenkin vielä varovaisesti edetään.Alussahan kaikki on.Alustava la oli 26.11.,mutta eilisen ultran perusteella 21.11.
Huh,tulihan sepustus,mutta on tämä vaan niin ihmeellistä...Ihana olla täällä teidän odottajien parissa![:)] Mukavaa päivää kaikille!