Onpa taas vierähtänyt kun viimeksi olen kirjoitellut tai lueskellut näillä sivuilla. Suhteellisen helpoilta raskaudet täällä näyttää.. Mitä nyt lueskelin sieltä täältä, kun on ollut niin pitkä aika välissä, ettei millään kaikkia jaksanut lukea. Omat tuttavat on joutuneet kokea kaikenlaista ikävää raskauden aikana: Istukka on vuotanut, lapsi on ollut alusta asti hankalassa asennossa ja liikkeet tuntuneet kivuliailta, valkuaista pissassa, turvotusta niin, että jalkeilla olo on ollut mahdotonta, supistuksia puolilta välin niin, että lapsi on pidetty lääkityksellä sisällä, pahoinvointia viimeisille viikoille saakka, jatkuvaa päänsärkyä hormonien takia...pitkä lista kaikkea ikävää mitä ei toivois kellekään. Siksipä itse onnellisena siitä, että on melko hyvä olla. Tosin joka kerta kun mainostaa helppoa raskautta, huomaa jonkun uuden pikku vaivan pulpahtavan pintaan.
Tällä hetkellä meillä kärsitään jatkuvasta janosta (haenpa välissä lasin vettä) ja kuumuudesta, kun olen tottunut olemaan vähällä vedellä ja minulla on yleensä aina kylmä. Hormonit siis näyttää mahtiaan ja verenkierto ym. on nopeutunut todella. Nivuskivut tulivat viikko sitten hölkkälenkin jälkeen. Kurja juttu! 1,5 km matka ja sen jälkeen on nivuset todella kipeät. Sama homma vaikka tekisin lenkin kävellen, niin kuin eilen.
Tietääkö kukaan helpotusta nivuskipuihin? Venytykset? Uinti? Vitamiinit? Inhottava särky siinä mielessä, että se estää minua pitämään itseäni muuten hyvässä kunnossa. Hankala liikkua jos liikkuminen on kivuliasta.
Nyt kun on ollut niin ihanan kesäistä kävin vielä eilen joessa uimassa. Kuutamouinti kymmenen jälkeen. [:)] Vesi oli ihanan lämmintä. Siihen aikaan ulkona oli n. 18 c ja vesi oli ilmaa lämpimämpää. Uiminen ei sattunut nivusiin eikä niitä ns. liitoskipujakaan tuntunut. Onneksi meillä on uimahalli! Kun ulkouintikelit loppuu niin täytyy jatkaa hallissa, ellei sitä enää muuta voi tehdä. Toivon mukaan vaan ei tule mitään tulehduksia tai avaudu ennen aikojaan, että kielletään uiminen.
Potkut tuntuu tiheään tahtiin. Nyt päivälläkin ja välillä jopa kun olen itse liikkeessä. Potkut näkyy myös päälle päin, mutta harmiksi mieheni ei ole vielä potkuja kädellään tuntenut. Eli vauva on aina vaan yhtä "vieras" asia hänelle, kuin aiemminkin. Rakenneultra oli toki lähentävä kokemus, mutta siitäkin on jo niin monta viikkoa.
Parin viikon päästä olisi tuo sokerinrasitus...pelkään todella, että raskausdiabetes vaivaa. En tiedä mistä moinen oletus, mutta siltä vaan tuntuu. Sokerinvaihtelut on vaikuttanut minuun aina niin vahvasti...vaikka eihän se sitä tarkoita, että olisi diabetes. Hemppa oli laskenut viimeksi 117. Ihan ok tuo vielä on, mutta raudat sain (muistais vielä syödä niitä!). Tottunut, että on aina yli 130. Muutoin kaikki ok. Sydänäänetkin kuului mukavasti viime neuvolakäynnillä. Sanotaan, että tytöt menee korkkareilla ja pojat kumppareilla. Tämä tyyppi meni vuorollaan kaikilla ja ratsastikin välillä. [;)] Eli eipä tuota sukupuolta tiedetä, eikä halutakkaan. Jostain syystä poikaa tulee ajateltua enemmän, kuin tyttöä. Mutta ei ole tullut sellaista vahvaa tunnetta siitä kumpi hän sitten on.
Ensi viikolla kyläilemään torstaina syntyneen tyttövauvan kotona, jos he vain jaksavat ottaa vieraita vastaan. Ajattelin kyllä, että tekisin itselleni ja tuoreelle äidille ruuan ja auttelisin siinä päivätoimissa jos ystäväni on väsynyt. Tosin jos koko suku ryntää sinne tulevalla viikolla, niin minä odottelen sen verran, että käynnistä on sitten enemmän hyötyä kuin harmia.
Huomenna starttaillaan jo viikko 25. Töitä enää kuutisen viikkoa, sillä kesälomiakin on vielä pitämättä. Hurjalta tuntuu! Paljon olisi asioita hoidettavana, ennen vauvan tuloa...
