Mulla oli viime viikolla eka ultra, ja täti totes vaan hauskasti, että yksin se kaveri siellä on! :) Pelottaa jo valmiiks et miten sen yhen kans selviytyy, saati sit kahden... toki ne kaikki olis otettu ilomielin vastaan :) Mut kaikki oli siis hyvin, koko vastas suurinpiirtein viikkoja, muutaman päivän heitolla, mut ei muutettu laskettuu aikaa. Siellä näky jalat ja kädet, sykkivä sydän, ja kaikki muutkin tärkeet elimet. Luulin etukäteen et itkuhan siellä tulis, mut olin vaan yhtä hymyä koko ajan, välillä vilkuilin miestä ja sen ilmeitä, uskomaton kokemus. Jännä oli muuten se että sisäkautta ultralla katottiin ja sit myös mahan päältä, kun se kaveri ei suostunu kääntyy, ni mahan päältä sit saatiin pää kuvattuu tarkemmin. Päätä se tais siellä raapi, mitä lie ihmetelly [:D]
Sit samana iltapäivänä käytiin veljen perheelle ja vanhemmille näyttämässä tuoreet kuvat kaverista, positiivisesti yllättyneitä olivat kaikki. Veljen tyttö 9vee halus jo ottaa vauvan hoitoon [:)]
Eli meillä siis melkeimpä kaikki tietää, töissä myös. Miehen äitille tarkotus kertoa äitienpäivänä.
Olotila on jotenki hassu, kun ei tunnu miltään, ei oo mitään vaivaa, ei mitään levottomia jalkoja, yölliset pissijuoksutkin vähentyneet (tai sit siihen ei enää kiinnitä niin huomioo). Muutamat mammahousut sain kaverilta, ja yhdet kävin ostaa, aivan ihanat mamalicious-malliston housut, makso tosin 45euroo, mut aah se mukavuus [:D] ei purista eikä ahista :)
