mmj_ voi ei! Olen niin pahoillani ja otan osaa, vaikka tiedänhän mä ettei mitkään sanat tässä lohduta. Toivottavasti olet pian taas odottajissa! Tulen sitten onnittelemaan ja tarrasukkia toivottelemaan! Tuo sama pelko on jokaiselle odottajalla näin alkuvaiheessa...
Mua tosiaan vähän kauhistuttaa että eka neuvola oli viikolla 9, lääkäri viikolla 11 ja nyt tosiaan seuraava neuvola viikolla 17. Kuitenkin eletään vielä niin varhaisia viikkoja...mutta tällainen on täällä käytäntö.Yritti se tarjota mulle aikaa vasta JUHANNUKSEN JÄLKEEN, mutta torjuin ajatuksen ja halusin aikaisemmin. Huh.
edit. Kiitos Lini80 listan tekemisestä ja päivittelystä!!
Mua tosiaan vähän kauhistuttaa että eka neuvola oli viikolla 9, lääkäri viikolla 11 ja nyt tosiaan seuraava neuvola viikolla 17. Kuitenkin eletään vielä niin varhaisia viikkoja...mutta tällainen on täällä käytäntö.Yritti se tarjota mulle aikaa vasta JUHANNUKSEN JÄLKEEN, mutta torjuin ajatuksen ja halusin aikaisemmin. Huh.
edit. Kiitos Lini80 listan tekemisestä ja päivittelystä!!
Mukavaa ja aurinkoista lauantaita kaikille!
Me oltiin eilen ekassa neuvolassa ja mukava oli siellä käydä ja olla. Ensimmäisen kerran oikeastaan alkoi koko juttu konkretisoitumaan, kun puhuttiin tulevista jutuista ja tehtiin veri- ja pissakokeet ja varattiin aika np-ultraan ja lääkärille. Odotustilassa oli eri vaiheessa raskautta olevia äitejä ja isiä, lapsia, paljon leluja ja askarteluja ikkunoissa ja seinillä. Siinä istuskellessa ja omaa vuoroaan odotellessa alkoi mietityttämään oikeasti se, että meistä on nyt todella tulossa lapsiperhe. Mikä hieno ja mahtava tunne se olikaan!
Kaikki oli hyvin. Ultra tai sydänääniä ei vielä kuunneltu, mutta hemoglobiini, pissa ja verenpaine olivat ok. Labraan on aika nyt heti maanantaille ja np-ultra on siitä sitten viikon päästä eli nopealla aikataululla mennään, kun raskaus on jo kuulemma "niin pitkällä". Hyvä niin, sillä saadaan nuo tutkimukset ja lääkärinkin käynti alta pois ennen lomamatkalle lähtöä.
Vointi on ollut hyvä. Mullahan ei missään vaiheessa ole pahoinvointia ollutkaan. Nyt alkaa väsymys vaan kasvamaan entistä suuremmaksi. Töissä olisi tekemistä vaikka kuinka ja samoin koulun suhteen; parin viikon sisällä on tiedossa kuuden harjoitustyön ja kuuden tentin tekeminen, joten saa nähdä nyt, mitkä hommat jää tekemättä. Pakko on mennä oman voinnin ja jaksamisen mukaan ja laittaa asioita nyt tärkeysjärjestykseen. Vatsa alkaa jo näkymään ja vaatteiden kanssa on pähkimistä, sillä en halua asiasta vielä töissä kertoa. Lomareissulle tarvii myös miettiä kesävaatetus uusiksi.
Kiitos Lini80:lle listan päivityksestä! Mietin, olisiko kätevää laittaa tuo la-lista ja se paikkakuntalistakin vaikka omaksi keskustelukseen tähän marraskuun alle, niin sieltä olisi kätevä käydä katsomassa tilannetta ja päivittää tarpeen mukaan? Ei tarvitse kaivaa pitkän kommenttilistan joukosta.
Tänään mennään katsomaan ekaa kertaa kolmen viikon ikäistä pientä tyttöä. Aikas jännää nähdä, miten oma olo ja fiilis sen kautta konkretisoituu ja kasvaako vauvakuume entisestään, miehelläkin [:D]
Me oltiin eilen ekassa neuvolassa ja mukava oli siellä käydä ja olla. Ensimmäisen kerran oikeastaan alkoi koko juttu konkretisoitumaan, kun puhuttiin tulevista jutuista ja tehtiin veri- ja pissakokeet ja varattiin aika np-ultraan ja lääkärille. Odotustilassa oli eri vaiheessa raskautta olevia äitejä ja isiä, lapsia, paljon leluja ja askarteluja ikkunoissa ja seinillä. Siinä istuskellessa ja omaa vuoroaan odotellessa alkoi mietityttämään oikeasti se, että meistä on nyt todella tulossa lapsiperhe. Mikä hieno ja mahtava tunne se olikaan!
Kaikki oli hyvin. Ultra tai sydänääniä ei vielä kuunneltu, mutta hemoglobiini, pissa ja verenpaine olivat ok. Labraan on aika nyt heti maanantaille ja np-ultra on siitä sitten viikon päästä eli nopealla aikataululla mennään, kun raskaus on jo kuulemma "niin pitkällä". Hyvä niin, sillä saadaan nuo tutkimukset ja lääkärinkin käynti alta pois ennen lomamatkalle lähtöä.
Vointi on ollut hyvä. Mullahan ei missään vaiheessa ole pahoinvointia ollutkaan. Nyt alkaa väsymys vaan kasvamaan entistä suuremmaksi. Töissä olisi tekemistä vaikka kuinka ja samoin koulun suhteen; parin viikon sisällä on tiedossa kuuden harjoitustyön ja kuuden tentin tekeminen, joten saa nähdä nyt, mitkä hommat jää tekemättä. Pakko on mennä oman voinnin ja jaksamisen mukaan ja laittaa asioita nyt tärkeysjärjestykseen. Vatsa alkaa jo näkymään ja vaatteiden kanssa on pähkimistä, sillä en halua asiasta vielä töissä kertoa. Lomareissulle tarvii myös miettiä kesävaatetus uusiksi.
Kiitos Lini80:lle listan päivityksestä! Mietin, olisiko kätevää laittaa tuo la-lista ja se paikkakuntalistakin vaikka omaksi keskustelukseen tähän marraskuun alle, niin sieltä olisi kätevä käydä katsomassa tilannetta ja päivittää tarpeen mukaan? Ei tarvitse kaivaa pitkän kommenttilistan joukosta.
Tänään mennään katsomaan ekaa kertaa kolmen viikon ikäistä pientä tyttöä. Aikas jännää nähdä, miten oma olo ja fiilis sen kautta konkretisoituu ja kasvaako vauvakuume entisestään, miehelläkin [:D]
Heipsan! Heti ensiksi haluan sanoa, että mmj_ olen niin pahoillani sun/teidän puolesta. Lämpimiä ajatuksia ja halauksia sinne kovasti.
Mulla on kans vatsa jo vähän näkyvissä, ei paljon mutta kumminkin. Usein syömisen jälkeen se turpoaa moninkertaiseksi ja on TOSI kipeä... Ei pysty muuta kun makaamaan. Osaatteko sanoa mistä voisi johtua? Vaatteet tosiaan alkaa puristaa, täytyy hankkia löysempiä vaatteita, äitiyshousut ja legginssit varmaan ihan ekaksi. Niin ja odotusliivit, edelleen niin arat nuo rinnat... On kyllä jännää aikaa, ei voi muuta sanoa! [:)]
Mukavan kesäistä lauantaita kaikille! [:)]
Mulla on kans vatsa jo vähän näkyvissä, ei paljon mutta kumminkin. Usein syömisen jälkeen se turpoaa moninkertaiseksi ja on TOSI kipeä... Ei pysty muuta kun makaamaan. Osaatteko sanoa mistä voisi johtua? Vaatteet tosiaan alkaa puristaa, täytyy hankkia löysempiä vaatteita, äitiyshousut ja legginssit varmaan ihan ekaksi. Niin ja odotusliivit, edelleen niin arat nuo rinnat... On kyllä jännää aikaa, ei voi muuta sanoa! [:)]
Mukavan kesäistä lauantaita kaikille! [:)]
Poplarilla oli hyvä idea tuosta listasta, jos se tosiaan laitettaisi vaikka tänne marraskuisten alle omaksi ketjukseen. Sinne saisi kukin sitten ilmoittautua ja tuo paikkakunnankin ilmoittaminen olisi ihan kivaa vaikka ei kuitenkaan pakollista, jos ei joku halua sitä kertoa [:)]
Mulla on lähinnä öisin sellaista et vatsaa pakottaa, se taitaakin olla ainoa tunne raskaana olemisesta mikä mulla on. No jonkun verran väsyttää. Tänään kuitenkin puhkuin intoa ja pesin ikkunat. Tosin tuntuu, että kaikki seisominen ottaa selkään jonkun verran enemmän kuin aikaisemmin, mulla kun vielä on tosi huono selkä muutenkin(skolioosi). Onneksi tästä saa hyvän syyn painautua vaikka makuulle keskellä päivää [;)]
Mulla on lähinnä öisin sellaista et vatsaa pakottaa, se taitaakin olla ainoa tunne raskaana olemisesta mikä mulla on. No jonkun verran väsyttää. Tänään kuitenkin puhkuin intoa ja pesin ikkunat. Tosin tuntuu, että kaikki seisominen ottaa selkään jonkun verran enemmän kuin aikaisemmin, mulla kun vielä on tosi huono selkä muutenkin(skolioosi). Onneksi tästä saa hyvän syyn painautua vaikka makuulle keskellä päivää [;)]
karvinen14
Vauhtiin päässyt keskustelija
Joukkoon liittyy yksi marrasmamma ja masu-asukki lisää. [:)] LA on 1.11. Ihan kuin olisi ekaa kertaa raskaana, koska mulla on jo lapset masu-asukin syntyessä 17v. ja 15v. Kivaa oli myös todeta, että tanttarella ollaan samaa vuosikertaa. [;)] Mies oli mukana jo rakenneultrassa niin hänkin vihdoin sai todisteen että sitä tosiaan ollaan raskaana. Testitikkkuihin kun ei aluksi uskonut ja hänelle tämä on ensimmäinen odotus. Uutista en ole kertonut vielä kuin lapsille ja muille ajattelin kertoa vasta ehkä juhannuksen tienoilla. Tosin kerran oli täpärällä ettei asia paljastunut siskolleni.
Nipistelyä ja pientä vihlomista tuntuu alavatsassa, joka onkin se todiste että on raskaana. Asiaa kun ei ihan vielä tahdo uskoa todeksi. Tosin pahin on levottomat jalat kun yrittää mennä nukkumaan ja se on todella ärsyttävää. [&o] Iän myötä kyllä pelkoja on paljon enemmän kuin silloin kun oli päälle kaksikymppinen. Mutta päivä kerrallaan edetään. Silti nimi ehdotuksia mielessä jo pyörii ja haastetta siinäkin kun tuntuu, että juuri se nimi on jo sillä tai sillä ystävän lapsella. Asiaa mutkistaa myös se, että juuri sen niminen voi olla lasten koulussa joku "tyhmä". [:D]
Nyt vain nautiskellaan tulevista aurinkoisista päivistä ja odotellaan masu-asukin ensimmäisiä liikkeitä ja sitä kasvavaa masua. [:D]
Nipistelyä ja pientä vihlomista tuntuu alavatsassa, joka onkin se todiste että on raskaana. Asiaa kun ei ihan vielä tahdo uskoa todeksi. Tosin pahin on levottomat jalat kun yrittää mennä nukkumaan ja se on todella ärsyttävää. [&o] Iän myötä kyllä pelkoja on paljon enemmän kuin silloin kun oli päälle kaksikymppinen. Mutta päivä kerrallaan edetään. Silti nimi ehdotuksia mielessä jo pyörii ja haastetta siinäkin kun tuntuu, että juuri se nimi on jo sillä tai sillä ystävän lapsella. Asiaa mutkistaa myös se, että juuri sen niminen voi olla lasten koulussa joku "tyhmä". [:D]
Nyt vain nautiskellaan tulevista aurinkoisista päivistä ja odotellaan masu-asukin ensimmäisiä liikkeitä ja sitä kasvavaa masua. [:D]
Heippa.
Mulla tuli nyt 13 viikko täyteen , onko kellään muulla kasvanut jo masu musta tuntuu että on paljon nopeammin kasvanut kun edeltävässä raskaudessa ja en tiedä että tunneko harhoja , aivan kun tuntisin likkeitä heti aina kun rauhotun voiko olla mahdollista , vai kupliiko mun maha vain niin paljon[:D] Tosiaan mulla on huomenna toinen neuvola , saa taas kuulla sydän äänet ne ovat niin rahoittavia[;)] Mähan olin neljä viikkoa sairaslomalla ja nyt viime viikolla olin keskiviikosta asti töissä ja tosiaan tuntuu että saa oiken alkaa nauttimaan raskaudesta[:)]
Joo tosiaan mä oon Kokkolasta ja toista odottelen , meillä on kolme vuotias Niko poika [:D].
Mulla tuli nyt 13 viikko täyteen , onko kellään muulla kasvanut jo masu musta tuntuu että on paljon nopeammin kasvanut kun edeltävässä raskaudessa ja en tiedä että tunneko harhoja , aivan kun tuntisin likkeitä heti aina kun rauhotun voiko olla mahdollista , vai kupliiko mun maha vain niin paljon[:D] Tosiaan mulla on huomenna toinen neuvola , saa taas kuulla sydän äänet ne ovat niin rahoittavia[;)] Mähan olin neljä viikkoa sairaslomalla ja nyt viime viikolla olin keskiviikosta asti töissä ja tosiaan tuntuu että saa oiken alkaa nauttimaan raskaudesta[:)]
Joo tosiaan mä oon Kokkolasta ja toista odottelen , meillä on kolme vuotias Niko poika [:D].
Terve kaikki! Olipa hauskaa löytää tämä keskustelu ja kaikki teidät samassa jamassa olevat! Esikoisen odotan saapuvan 28.11., joten tuntuu hyvältä lukea muiden ajatuksia, sitä on jotenkin vielä niin kovin ymmyrkäisenä ihmetyksestä kaiken suhteen, vaikka päivä päivältä tämä odotus todellisemmaksi tuntuu muuttuvan. Lapsi on hyvin tervetullut ja rakastetusti odotettu!
Olen 34 vuotias, joten pitkän pätkän olen ehtinyt elellä ilman lapsia - yhtäältä tuntuu siltä, että vasta nyt omalla kohdallani ylipäänsä olen valmis äidiksi (onko sitä koskaan ja toisaalta, eiköhän sitä olisi ollut aina, jos niikseen olisi käynyt) ja toisaalta olen havahtunut siihen, että sitähän on oikeasti iäkkäänpuoleinen ensisynnyttäjä. Kaiken muun ylihuolehtivaisuuden (mitä syödä, miten liikkua, mitä lukea, miten varautua...) lisäksi huomaan, että olen jotenkin huolissani siitä, olenko evännyt lapseltani parhaan mahdollisen alun ryhtymällä tähän puuhaan vasta näin "vanhana". Tiedän, tyhmää, terve kun kuitenkin olen, mutta muun muassa näitä hölmöjä ajatuksia sitä huomaa päässään pyörittävän.
Minut on yllättänyt se, miten voimakas lapsensuojeluvietti onkaan nostanut päätään. Mies maalasi venettä tässä viikonloppuna myrkkymaalilla ja hyvä kun uskalsin pihalla piipahtaa, etten vain (eli ettei toukka vain) altistuisi epäterveellisille huuruille. Puhumattakaan siitä, miten ajatusenergiaavievän harrastuksen syömisestä saa, kun oikein päättää varmistaa syövänsä varmasti oikein ja terveellisesti. Muutenkin tunteet ovat aivan uskomattoman pinnassa: luin tätä keskusteluketjua ja itkin jokaisen kesken menneen odotuksen kohdalla, siunausta ja voimia teille kaikille.
Tunnekuohujen ja puolineuroottisen suojeluviettihyökkäyksen lisäksi olen oireillut lähinnä pahoinvoiden - jollen syö "koko ajan" kuvottaa ja oksettaa ja toisaalta jos syön yhtään liikaa voin huonosti ähkyssä ja turvonneena. En usko, että masu oikeasti vielä näkyy, mutta olo on kovin turpea koko ajan. Maha näyttää jo suurelta, koska se pömpöttää kovana niin, ettei sitä saa vedetyksi sisään samalla tavoin kuin ennen raskautta.
Ensimmäinen ultra on meillä vasta 12.5., jolloin minun pitäisi olla 12. viikolla - tässä kohtaa odottavan aika on t-o-d-e-l-l-a pitkä. Oireista huolimatta välillä tulee niin epätodellinen olo siitä, että joku tosiaan perheeseemme muutaman hassun kuukauden päästä liittyy. Puhumattakaan miehen tunteista, hän odottaa kovasti hetkeä, jolloin uusi tulokas havainnollistuu muunakin kun akkansa oikuttelulla ja oirehtimisella [:D]
Miten muiden miehet ovat mukana raskaudessa? Omani on innoissaan ja iloinen, mutta jotenkin vielä ihan pihalla - vielä enemmän kuin minä. Eräs tuttavaperheen isä käväisi juuri meillä ja kertoi, että hänellä oli ollut koko raskauden ajan ihan statisti-olo - ikäänkuin hän olisi ollut täysin ulkopuolinen koko asiaan. Neuvolassakin oli kuulemma puhuttu vain vaimolle. Onko teillä kokemuksia tästä ja vinkkejä siihen, miten miehen voisi saada tuntemaan olonsa osalliseksi? Kun haluaisi kovasti, mutta mitään käytännöllistä kun ei vielä oikein voi tehdä. En haluaisi, että oma rakkaani kokisi oloaan ulkopuoliseksi, on kuitenkin aivan fantastisen ihana otus.
Hmm, taisipa pyöriä minullakin mielessä yhtä jos toista - sorry, pitkä jaaritus! Helpotti kyllä [;)] Iloa ja onnea kaikille, jatketaan,
miwi
Olen 34 vuotias, joten pitkän pätkän olen ehtinyt elellä ilman lapsia - yhtäältä tuntuu siltä, että vasta nyt omalla kohdallani ylipäänsä olen valmis äidiksi (onko sitä koskaan ja toisaalta, eiköhän sitä olisi ollut aina, jos niikseen olisi käynyt) ja toisaalta olen havahtunut siihen, että sitähän on oikeasti iäkkäänpuoleinen ensisynnyttäjä. Kaiken muun ylihuolehtivaisuuden (mitä syödä, miten liikkua, mitä lukea, miten varautua...) lisäksi huomaan, että olen jotenkin huolissani siitä, olenko evännyt lapseltani parhaan mahdollisen alun ryhtymällä tähän puuhaan vasta näin "vanhana". Tiedän, tyhmää, terve kun kuitenkin olen, mutta muun muassa näitä hölmöjä ajatuksia sitä huomaa päässään pyörittävän.
Minut on yllättänyt se, miten voimakas lapsensuojeluvietti onkaan nostanut päätään. Mies maalasi venettä tässä viikonloppuna myrkkymaalilla ja hyvä kun uskalsin pihalla piipahtaa, etten vain (eli ettei toukka vain) altistuisi epäterveellisille huuruille. Puhumattakaan siitä, miten ajatusenergiaavievän harrastuksen syömisestä saa, kun oikein päättää varmistaa syövänsä varmasti oikein ja terveellisesti. Muutenkin tunteet ovat aivan uskomattoman pinnassa: luin tätä keskusteluketjua ja itkin jokaisen kesken menneen odotuksen kohdalla, siunausta ja voimia teille kaikille.
Tunnekuohujen ja puolineuroottisen suojeluviettihyökkäyksen lisäksi olen oireillut lähinnä pahoinvoiden - jollen syö "koko ajan" kuvottaa ja oksettaa ja toisaalta jos syön yhtään liikaa voin huonosti ähkyssä ja turvonneena. En usko, että masu oikeasti vielä näkyy, mutta olo on kovin turpea koko ajan. Maha näyttää jo suurelta, koska se pömpöttää kovana niin, ettei sitä saa vedetyksi sisään samalla tavoin kuin ennen raskautta.
Ensimmäinen ultra on meillä vasta 12.5., jolloin minun pitäisi olla 12. viikolla - tässä kohtaa odottavan aika on t-o-d-e-l-l-a pitkä. Oireista huolimatta välillä tulee niin epätodellinen olo siitä, että joku tosiaan perheeseemme muutaman hassun kuukauden päästä liittyy. Puhumattakaan miehen tunteista, hän odottaa kovasti hetkeä, jolloin uusi tulokas havainnollistuu muunakin kun akkansa oikuttelulla ja oirehtimisella [:D]
Miten muiden miehet ovat mukana raskaudessa? Omani on innoissaan ja iloinen, mutta jotenkin vielä ihan pihalla - vielä enemmän kuin minä. Eräs tuttavaperheen isä käväisi juuri meillä ja kertoi, että hänellä oli ollut koko raskauden ajan ihan statisti-olo - ikäänkuin hän olisi ollut täysin ulkopuolinen koko asiaan. Neuvolassakin oli kuulemma puhuttu vain vaimolle. Onko teillä kokemuksia tästä ja vinkkejä siihen, miten miehen voisi saada tuntemaan olonsa osalliseksi? Kun haluaisi kovasti, mutta mitään käytännöllistä kun ei vielä oikein voi tehdä. En haluaisi, että oma rakkaani kokisi oloaan ulkopuoliseksi, on kuitenkin aivan fantastisen ihana otus.
Hmm, taisipa pyöriä minullakin mielessä yhtä jos toista - sorry, pitkä jaaritus! Helpotti kyllä [;)] Iloa ja onnea kaikille, jatketaan,
miwi
Saparo82
Vauhtiin päässyt keskustelija
Moiks,
Onnelinen mutta väsynyt odottaja täällä. Tulin juuri kotiin Slovakiasta. Matka oli tosi hieno mutta aika raskas. Pärjättiin kisoissa hyvin, oltiin pisteissä koko kisassa toisia (49 kuoroa) ja jäätiin voittajasta vain 0,47 pistettä[:D] Ja en siis oksentanu enkä pyörtyny kertaakaan[:D] Olo on ehkä himppusen parempi kun viime viikolla...
Onnelinen mutta väsynyt odottaja täällä. Tulin juuri kotiin Slovakiasta. Matka oli tosi hieno mutta aika raskas. Pärjättiin kisoissa hyvin, oltiin pisteissä koko kisassa toisia (49 kuoroa) ja jäätiin voittajasta vain 0,47 pistettä[:D] Ja en siis oksentanu enkä pyörtyny kertaakaan[:D] Olo on ehkä himppusen parempi kun viime viikolla...
karvinen14
Vauhtiin päässyt keskustelija
Meillä kun mies oli mukana jo eka ultrassa, niin loppu päivän tutki ultrassa saatuja kuvia. Ja hän lukee myös aina mitä tapahtuu esim. viikolla 13. joka tuli tänään täyteen, Vau-kirjasta jonka sain neuvolasta. Vaikeaa se on toisaalta kun ei vielä masu ole kasvanut ja ei hän pysty tuntemaan potkuja vielä pitkään aikaan. Mutta kyllä sekin aika koittaa vielä. [:)]
Tervehdys vaan kaikille!
Viime viikolla käyty tokaa kertaa neuvolassa (sydänääniä kuunneltiin, purkkiin pissailtiin ja verenpainetta mittailtiin ---> priima on) ja 1½ viikkoa sitten ultrassa. Olihan siellä masussa elämää, siellä se ötökkä heilutteli käsiä ja jalkoja. LA muuttui ultrassa, eli on nyt 11.11. Lini80 lisäätkö mut LA-listaan?
Ultran jälkeen jotenkin tää raskaus tuli todellisemmaksi, kun näki et siellä on elämää. Tuossa ennen ultraa oli välillä fiilis, et onkohan siellä mitään, kun mitään oireita ei ole... Mies oli mukana ultrassa ja se on meistä se joka on enemmän tohkeissaan koko raskaudesta. Kyselee suurinpiirtein joka toinen päivä, " no, monesko viikko nyt on menossa jne..." Ja mulla on niin hiton hyvä muisti, että kalenterista joutuu kattomaan missä mennään...
Tuolla jossain aikaisempaa oli juttua ultrien määrästä... Täällä päin ei saa kun yhden ultran ja jos enemmän haluaa niin sitten yksityiselle.
Viime viikolla käyty tokaa kertaa neuvolassa (sydänääniä kuunneltiin, purkkiin pissailtiin ja verenpainetta mittailtiin ---> priima on) ja 1½ viikkoa sitten ultrassa. Olihan siellä masussa elämää, siellä se ötökkä heilutteli käsiä ja jalkoja. LA muuttui ultrassa, eli on nyt 11.11. Lini80 lisäätkö mut LA-listaan?
Ultran jälkeen jotenkin tää raskaus tuli todellisemmaksi, kun näki et siellä on elämää. Tuossa ennen ultraa oli välillä fiilis, et onkohan siellä mitään, kun mitään oireita ei ole... Mies oli mukana ultrassa ja se on meistä se joka on enemmän tohkeissaan koko raskaudesta. Kyselee suurinpiirtein joka toinen päivä, " no, monesko viikko nyt on menossa jne..." Ja mulla on niin hiton hyvä muisti, että kalenterista joutuu kattomaan missä mennään...
Tuolla jossain aikaisempaa oli juttua ultrien määrästä... Täällä päin ei saa kun yhden ultran ja jos enemmän haluaa niin sitten yksityiselle.
T
Taku
Vieras
Heippa kaikille pitkästä aikaa!
Miwin teksti oli kuin omaani olisin lukenut. Mullakin kun ikää on jo 35, mietin välillä, että olen kyllä aika "vanha" ensisynnyttäjä. Neuvolassakin, kun terkkari kysyi, onko ystäväpiirissäni samassa tilanteessa olevia ihmisiä, jouduin vastaamaan, että eipä kyllä ole. Kaikilla ystävilläni, joilla on lapsia, tenavat ovat jo kouluikäisiä, osalla jo melkein rippikouluikäisiä. Mutta eipä tuo minua kyllä haittaa. Olen ihan tietoisesti halunnut elää ilman lapsia tähän ikään asti, joten sinänsä asia on ihan ok. Pakko kyllä tunnustaa, että biologinen kello alkoi tikittää niin reippaasti, että se kyllä edesauttoi tätä vauvaprojektiin ryhtymistä melkoisesti. Jos ikää ei olisi vielä noin paljon, olisin varmasti lykännyt tätä hommaa vielä useammalla vuodella eteenpäin. Mutta nyt, kun onnellisesti olen raskaana, olen kyllä päätökseemme hankkia se lapsi nyt, tosi tyytyväinen. Yhtään ei kaduta, vaikka välillä tulevaisuus ja kaikki sen mukanaan tuomat haasteet toki mietityttävätkin. Mutta niin se on varmaan kaikilla raskaana olevilla, iästä huolimatta.
Meillä mies on vielä aika "pihalla" tästä kaikesta, ihan niin kuin kieltämättä itsekin. Varhaisultrassa olen jo käynyt, mutta silloin alkio oli vielä niin pieni, ettei siitä juuri mitään erottanut. Uskoisin, että parin viikon päästä oleva np-ultra saa asian tuntumaan jotenkin konkreettisemmalta. En ole kärsinyt pahoinvoinnista, eikä muitakaan kummosia oireita ole rintojen kipua ja naaman kukkimista lukuun ottamatta, joten raskaus tuntuu välillä jotenkin kovin "vieraalta" asialta. No, eiköhän se konkretisoidu masun kasvamisen myötä:)
Aurinkoista maanantaita kaikille!
Miwin teksti oli kuin omaani olisin lukenut. Mullakin kun ikää on jo 35, mietin välillä, että olen kyllä aika "vanha" ensisynnyttäjä. Neuvolassakin, kun terkkari kysyi, onko ystäväpiirissäni samassa tilanteessa olevia ihmisiä, jouduin vastaamaan, että eipä kyllä ole. Kaikilla ystävilläni, joilla on lapsia, tenavat ovat jo kouluikäisiä, osalla jo melkein rippikouluikäisiä. Mutta eipä tuo minua kyllä haittaa. Olen ihan tietoisesti halunnut elää ilman lapsia tähän ikään asti, joten sinänsä asia on ihan ok. Pakko kyllä tunnustaa, että biologinen kello alkoi tikittää niin reippaasti, että se kyllä edesauttoi tätä vauvaprojektiin ryhtymistä melkoisesti. Jos ikää ei olisi vielä noin paljon, olisin varmasti lykännyt tätä hommaa vielä useammalla vuodella eteenpäin. Mutta nyt, kun onnellisesti olen raskaana, olen kyllä päätökseemme hankkia se lapsi nyt, tosi tyytyväinen. Yhtään ei kaduta, vaikka välillä tulevaisuus ja kaikki sen mukanaan tuomat haasteet toki mietityttävätkin. Mutta niin se on varmaan kaikilla raskaana olevilla, iästä huolimatta.
Meillä mies on vielä aika "pihalla" tästä kaikesta, ihan niin kuin kieltämättä itsekin. Varhaisultrassa olen jo käynyt, mutta silloin alkio oli vielä niin pieni, ettei siitä juuri mitään erottanut. Uskoisin, että parin viikon päästä oleva np-ultra saa asian tuntumaan jotenkin konkreettisemmalta. En ole kärsinyt pahoinvoinnista, eikä muitakaan kummosia oireita ole rintojen kipua ja naaman kukkimista lukuun ottamatta, joten raskaus tuntuu välillä jotenkin kovin "vieraalta" asialta. No, eiköhän se konkretisoidu masun kasvamisen myötä:)
Aurinkoista maanantaita kaikille!
Tervetuloa Saparo82 taas kotomaahan ja onnittelut hyvin menneestä reissusta!
Ja Miwi tervetuloa mukaan porisemaan :)
Mun mies on kanssa innoissaan uudesta tulokkaasta. Hän oli esikoisenkin kaikilla neuvola-, lääkäri- ja ultrauskäynneillä mukana eikä mistään hinnasta haluais jäädä pois, vaikka tietysti välillä vähän voisi kyseenalaistaakin olisko siellä mitään hällä näkemistä [:D] Esim. neuvolalääkäri on vähän siinä ja siinä, mutta toisaalta siinä oli myös ultra, ja tottahan tuo ukko haluaa ultrassa pikkuista vakoilla [:)] Esikoistakin hoitaa mielellään kun työttömänä on eli aika paljon kotona.
mä ajattelin tänä iltana taas raveihin suunnata kameran kanssa ja vappuna vappuraveihin tietysti, tällanen hevoshullu kun oon [:D] Vielä kun pahoinvointia ei ole, vain sellanen pieni kuvotus joka pysyy kurissa ruoalla...ja tietty kun vapuksi suuntaa äidin luo niin tarjolla on äidin tekemää simaa! Jippii....
Mitäs te muut teette vappuna? =)
Ja Miwi tervetuloa mukaan porisemaan :)
Mun mies on kanssa innoissaan uudesta tulokkaasta. Hän oli esikoisenkin kaikilla neuvola-, lääkäri- ja ultrauskäynneillä mukana eikä mistään hinnasta haluais jäädä pois, vaikka tietysti välillä vähän voisi kyseenalaistaakin olisko siellä mitään hällä näkemistä [:D] Esim. neuvolalääkäri on vähän siinä ja siinä, mutta toisaalta siinä oli myös ultra, ja tottahan tuo ukko haluaa ultrassa pikkuista vakoilla [:)] Esikoistakin hoitaa mielellään kun työttömänä on eli aika paljon kotona.
mä ajattelin tänä iltana taas raveihin suunnata kameran kanssa ja vappuna vappuraveihin tietysti, tällanen hevoshullu kun oon [:D] Vielä kun pahoinvointia ei ole, vain sellanen pieni kuvotus joka pysyy kurissa ruoalla...ja tietty kun vapuksi suuntaa äidin luo niin tarjolla on äidin tekemää simaa! Jippii....
Mitäs te muut teette vappuna? =)
Niin, kyllä sen itse parhaiten tietää milloin lapsen haluaa. Meillekin moni on sanonut että "jo oli aikakin". Se johtuu varmaan siitä että mä täytän tänä vuonna 29 ja mun mies 32 ja ollaan oltu naimisissa jo 8 vuotta. Mutta me ei olla yksinkertaisesti haluttu lapsia aikaisemmin. Haluttiin elää meidän nuoruus, tutustua toisiimme, suorittaa opinnot jne. Ja ihan yksinkertaisesti haluttiin elää ns itsekästä elämää. No, sitten vielä tietysti sekin että mun mies ei oo halunnut lapsia aikaisemmin. Mulla on aina välillä ollut vauvakuume, mutta se on sitten hiipunut, kun mies ollut tosi nihkeä. Nyt syksyllä hän sitten ehdotti ja meikäläinenhän oli heti mukana!![:D] Kyllä se on parasta niin että molemmat sitä todella haluaa. Ei olisi tuntunut hyvältä painostaa miestä. Joten mun mielestä lapsen hankinta ei katso ikää vaan sitä milloin omasta mielestään todella on valmis siihen. Mua kyl jännittää tulevaisuus. Se arki vauvan kanssa, mutta lohduttaudun sillä että kyllähän kaikki siitä on selvinnyt. Alussa voi olla varmaan vaikeaa, kun kaikki on niin uutta.
Me mennään vappupäivänä kahdeksi yöksi kylpylähotelliin nauttimaan. Siellä esintyy myös Yölintu, joka on ihan ok. Odotan oikein että pääsee syömään hyvää ruokaa ja saa taukoa koiran ulkoilutukseen. Vappuaattona mennään kavereiden luo. Heillä on yks 2-vuotias ihana poika ja parin viikon ikäinen poika ja se on kyl niin söpö!!!! Eli ihan rauhallisissa merkeissä ollaan.
Hei!
Olen myös marrasmamma 2009, la 26.11. Olen 36-vuotias ja huomasin, että täällä olisi muitakin ikäluokastani. Tämä on toinen raskauteni. Yllättävää on ollut, että voin paljon pahemmin kuin esikoiseni kohdalla. Poikani on nyt 17 kk. Olen siis nyt 10.viikolla uudelleen raskaana ja löysin "vasta" nyt tänne.
Olen myös marrasmamma 2009, la 26.11. Olen 36-vuotias ja huomasin, että täällä olisi muitakin ikäluokastani. Tämä on toinen raskauteni. Yllättävää on ollut, että voin paljon pahemmin kuin esikoiseni kohdalla. Poikani on nyt 17 kk. Olen siis nyt 10.viikolla uudelleen raskaana ja löysin "vasta" nyt tänne.
Heips!
Ilmoittaudun mukaan teihin marrasmammoihin. Olen vm81 nuori naisenalku Jyväskylästä ja esikoista odotetaan avopuolison ja koiran kera. Hieman varovaisesti tässä soluttaudun mukaan vasta nyt kun tiedän, että tuolla masussa tosiaan tapahtuu jotain. Olen lueskellut teidän tarinoita jo parikin viikkoa ja eläytynyt niin iloisiin uutisiin kuin suruihinkin. Pelko on ollut itsellä kova, vauvakuume on vaivannut jo vuosia ja vihdoinkin omaa kääröä odotellaan.
Ajatukset on heittäneet yhtä hullunmyllyä päässä tässä jo kuukauden; välillä suunnittelen jo hoitopöytien ja syöttötuolien hankkimista kun taas kahden minuutin päästä ajattelen, että ei siellä mahassa kuitenkaan ole mitään. Rusehtavaa vuotoakin on tullut niukasti, josta syystä jo kerkesin pelkäämään kohdunulkoistakin raskautta.
Tänään oli siis ensimmäinen ultrakäynti ja siellähän se kaveri heilutteli päätään ja käsiään aivan oikeassa paikassa ja sydän hakkasi niin vimmatusti. Viikkoja ultran mukaan 9+4 ja laskettu aika 26.11. Nyt siis uskallan liittyä ja iloita teidän kanssanne täällä. Aivan uskomaton tunne!
Otetaanhan iisisti ja yritetään olla stressaamatta. Vaikeaa, tiedän. =)
Ilmoittaudun mukaan teihin marrasmammoihin. Olen vm81 nuori naisenalku Jyväskylästä ja esikoista odotetaan avopuolison ja koiran kera. Hieman varovaisesti tässä soluttaudun mukaan vasta nyt kun tiedän, että tuolla masussa tosiaan tapahtuu jotain. Olen lueskellut teidän tarinoita jo parikin viikkoa ja eläytynyt niin iloisiin uutisiin kuin suruihinkin. Pelko on ollut itsellä kova, vauvakuume on vaivannut jo vuosia ja vihdoinkin omaa kääröä odotellaan.
Ajatukset on heittäneet yhtä hullunmyllyä päässä tässä jo kuukauden; välillä suunnittelen jo hoitopöytien ja syöttötuolien hankkimista kun taas kahden minuutin päästä ajattelen, että ei siellä mahassa kuitenkaan ole mitään. Rusehtavaa vuotoakin on tullut niukasti, josta syystä jo kerkesin pelkäämään kohdunulkoistakin raskautta.
Tänään oli siis ensimmäinen ultrakäynti ja siellähän se kaveri heilutteli päätään ja käsiään aivan oikeassa paikassa ja sydän hakkasi niin vimmatusti. Viikkoja ultran mukaan 9+4 ja laskettu aika 26.11. Nyt siis uskallan liittyä ja iloita teidän kanssanne täällä. Aivan uskomaton tunne!
Otetaanhan iisisti ja yritetään olla stressaamatta. Vaikeaa, tiedän. =)
Hei vaan kaikille kesämahan kasvattajille:)
Alkuun pahoitteluni MMJ_[:(]!Kovasti voimia teille ja onnea uuteen yritykseen, ja ennen kaikkea aurinkoista kevään jatkoa..
Minua on usein viime päivinä mietittänyt, keskenmeno.Niin pelkään todella ettei tämä kaveri pysy mukana, vaikka olen vuodoilta säästynyt, jne.Kuitenkin, ehkäpä se johtuu edellisestä raskaudestani, ja siitä kuinka surullinen olin usein, juurikin pelon ja vastoinkäymisten vuoksi.
Meillä on huomenna neuvola, ja uskon ettei sydänääniä saa vielä kuulumaan, koska olen kotidopplerilla yrittänyt niitä kuunnella turhaan..Se toimi esikoista odottaessa loistavasti, antoi levollisen mielen, kun halusi varmistaa pikkuisen läsnäolon silloin kun liikkeitä ei tuntenut.
En vaan muista koska ne viimeks alkoi kuulumaan..
Millä viikolla teillä ne on saatu kuulumaan?Ja mitä muita fiiliksiä käynnit teissä herätti?:)
Onko täällä muuten ketään muita jotka on harkinneet mammajumpan tai joogan aloittamista?Se kuulemma auttaa synnytystä kun on harrastanut jotain kuntoilua, koska synnytystä verrataan maratoniin..Itselläni on niin surkea kunto, kun portaissakin hengästyy, että ehkäpä se kannattaa..Viimeksi synnytin sektiolla, ja paraneminen otti aikaa, varmaankin juuri siksi, huomasin vaan että hiki oli päässä kun kävi vaan postilaatikolla..
Mammavaatteista sen verran, että ostin housut, vaikka vauvamahaa ei vielä olekkaan, mutta turvonnut olen, johtunee jatkuvasta tarpeestani mähnätä kokoajan jotain..[:-]varsinkin karkkia..vaikka tiedän kuinka pahasta se on..
Onko teille muuten tullut jotain mielitekoja? Itselläni ei oikeammin ole tullut, mutta spgettia ja pelkkää ketshuppia voisin vetää joka päivä..
No mutta, tulihan tässä taas tätä..palailen taas neuvolasta päästyäni:)
Nyt öitä!
hömppis ja mato 9+3
Alkuun pahoitteluni MMJ_[:(]!Kovasti voimia teille ja onnea uuteen yritykseen, ja ennen kaikkea aurinkoista kevään jatkoa..
Minua on usein viime päivinä mietittänyt, keskenmeno.Niin pelkään todella ettei tämä kaveri pysy mukana, vaikka olen vuodoilta säästynyt, jne.Kuitenkin, ehkäpä se johtuu edellisestä raskaudestani, ja siitä kuinka surullinen olin usein, juurikin pelon ja vastoinkäymisten vuoksi.
Meillä on huomenna neuvola, ja uskon ettei sydänääniä saa vielä kuulumaan, koska olen kotidopplerilla yrittänyt niitä kuunnella turhaan..Se toimi esikoista odottaessa loistavasti, antoi levollisen mielen, kun halusi varmistaa pikkuisen läsnäolon silloin kun liikkeitä ei tuntenut.
En vaan muista koska ne viimeks alkoi kuulumaan..
Millä viikolla teillä ne on saatu kuulumaan?Ja mitä muita fiiliksiä käynnit teissä herätti?:)
Onko täällä muuten ketään muita jotka on harkinneet mammajumpan tai joogan aloittamista?Se kuulemma auttaa synnytystä kun on harrastanut jotain kuntoilua, koska synnytystä verrataan maratoniin..Itselläni on niin surkea kunto, kun portaissakin hengästyy, että ehkäpä se kannattaa..Viimeksi synnytin sektiolla, ja paraneminen otti aikaa, varmaankin juuri siksi, huomasin vaan että hiki oli päässä kun kävi vaan postilaatikolla..
Mammavaatteista sen verran, että ostin housut, vaikka vauvamahaa ei vielä olekkaan, mutta turvonnut olen, johtunee jatkuvasta tarpeestani mähnätä kokoajan jotain..[:-]varsinkin karkkia..vaikka tiedän kuinka pahasta se on..
Onko teille muuten tullut jotain mielitekoja? Itselläni ei oikeammin ole tullut, mutta spgettia ja pelkkää ketshuppia voisin vetää joka päivä..
No mutta, tulihan tässä taas tätä..palailen taas neuvolasta päästyäni:)
Nyt öitä!
hömppis ja mato 9+3
Moro moro!
Hömppä82: olitko Tampereelta? Kyselit tuossa viestissäsi mammajumppaa tai joogaa harkinneista. Ajattelin, että itseäni kiinnostaisi. Ja jos olit Treelta niin oletko löytänyt jotakin mukavaa paikkaa?
Täällä massu on sen verran kasvanut ja turvoksissa aina välillä, että piti käydä ostamassa ekat mamma-housut. Ai julma, kun ne on ihanan tuntuset päällä! [:D] Pahoinvoinnista ei juurikaan enää tietoa ja väsymyskin on enää lievää. Kyllä se tästä lähtee!
Mielitekoina tällä hetkellä pitsa, salaatti ja vihreet viinirypäleet.
Hömppä82: olitko Tampereelta? Kyselit tuossa viestissäsi mammajumppaa tai joogaa harkinneista. Ajattelin, että itseäni kiinnostaisi. Ja jos olit Treelta niin oletko löytänyt jotakin mukavaa paikkaa?
Täällä massu on sen verran kasvanut ja turvoksissa aina välillä, että piti käydä ostamassa ekat mamma-housut. Ai julma, kun ne on ihanan tuntuset päällä! [:D] Pahoinvoinnista ei juurikaan enää tietoa ja väsymyskin on enää lievää. Kyllä se tästä lähtee!
Mielitekoina tällä hetkellä pitsa, salaatti ja vihreet viinirypäleet.
Huomenta!
Anna: olen kysellyt mammajumpasta, ja Tampereella järjestetään jumppaa sammonkoulun liikunta salissa yläsali ke 18.30-19.30.ei tarvitse ilmottautua.Mutta en tiedä jatkuuko jumppa 10.5.09 jälkeen vai vaihtuuko vain paikka.TAJU RY järjestää.Joogaa löytyis go go :lta..
Hömppis ja mato 9+4
Anna: olen kysellyt mammajumpasta, ja Tampereella järjestetään jumppaa sammonkoulun liikunta salissa yläsali ke 18.30-19.30.ei tarvitse ilmottautua.Mutta en tiedä jatkuuko jumppa 10.5.09 jälkeen vai vaihtuuko vain paikka.TAJU RY järjestää.Joogaa löytyis go go :lta..
Hömppis ja mato 9+4