Marrasmammat 2009

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja sunsuski
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Anna, tiedän tunteen. Äitiyshousut tuntuu aivan mahtavilta!!!!!!! [:D] Mullakin oli vielä hiukan pahoinvointia ennen kun hankin ne housut, mutta nyt ei mitään. Ihanan pirteä olo ja tuntuu että on taas oma itsensä. Tuo alku oli kyllä rankkaa, mutta on se jännä miten nopeasti sen unohtaa. Ja Hömppä82, ymmärrän sun tunteesi. Muistan itsekin ne ajat ennen varhaisultraa. Silloin sitä miettii että onko siellä mitään, onko se kohdun ulkoinen? kuollut? tuulimuna? Ja vaikka mitä. Sitten menin viikolla 9 varhaisultraan ja siellähän se oli, ihana pieni olento, joka liikkui. Mielenrauhaa taas hetkeksi. Itse ainakin kun tuli ne 12 viikkoa täyteen, nyt vasta pystyn olemaan ajattelematta joka päivä keskenmenoa. Koita jaksaa vielä hetki. Kunhan vain pääset siihen alkuraskauden ultraan ja kuulet että kaikki hyvin, pelkosi varmasti laantuu. Ja nyt on jo niin ihanaa kun voi kertoa kaikille. Ja jakaa tätä iloa!

Mielitekoja mulla ei varsinaisesti ole ollut, mutta hedelmiä, mehuja ja salaatteja suosin. Banaaneja en pysty enää syömään (söin niitä liikaa silloin ekojen viikkojen aikana, kun oli pahoivointia) Ruoka muutenkin maistuu huonosti. Syön silti kaksi lämmintä ateriaa päivässä, mutta olen silti laihtunut. Yks mieliteko itse asiassa onkin: mango-appelsiini jugurtti [:)] 

Voi kunpa tulisi jo se 20 viikkoa täyteen ja tulisi se rakenneultra!!! Ja odotan niin innolla että saisimme sukupuolen selville.

Halauksia kaikille tuleville mammoille!!! [:D]
 
Heippis kaikille jälleen :-)

No, niin, tänään minulla siis 12 vkoa täynnä ja fiilis ihana :-). Kävin aamulla neuvolassa ja yritimme kuunnella sydänääniä. Kuului jotain, ihan hetkeksi ja se katosi. Kaveri on kova uimaan, kun ei saatu sitä kiinni. Muuten olo on edelleen tosi hyvä. Paino on noussut puolisen kiloa tässä kahden kuukauden sisällä, mikä on normaali painonnuousu. Aamulla tosiaan huomasin, että vatsa oli vähän enemmän turvonnut kuin mitä se oli eilen. Pikku hiljaa masu kasvaa.

Lämpimästi tervetuloa kaikki uudet marrasmammat :-).

Mukavaa päivän jatkoa...
 
Onnittelut, Aida!!!!! Juu, niitä sydänääniä on vissin vaikea kuulla alussa. En ole vielä itse kertaakaan kuullut, nähnyt vain että kyllä se sydän siellä lyö.
 
Heipparallaa kaikki! Tervetuloa uudet, meitähän on täällä jo iso joukko. Kiva! [:)]

Kävin eilen shoppaamassa uusia isompia vaatteita, en tosin äitiysvaatteita mutta isompia kummiskin. Löysin ihanat housut, joissa on joustava vyötärö ja ne tuntuu niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hyviltä päällä! Ihanaa kun ei enää purista ja ahdista! Katselin housuista ensin M/L kokoa jolloin myyjä porhalsi paikalle ja sanoi, että hän kyllä kokeilisi ensin pienempää kokoa että saavat olla hyvin istuvat ja epäili että M/L koko mulle iso. Minä siihen että juu juu ja heti myyjän kääntäessä selän otin L/XL koon ja eikun sovittamaan. Ne ostin, myyjä katseli vähän kummissaan... [:D]

Me ollaan vappuaattona hyvien ystäviemme kanssa (jotka siis tietävät raskaudesta) ja tehdään yhdessä ruokaa, juodaan kuohuviiniä (minä alkoholitonta versiota ) ja nautitaan toivottavasti hyvästä säästä. Vapunpäivänä perinteiselle piknikille.

meema tai joku muu asiasta tietävä, mikä tuo parvorokko oikein on?

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!
 
Hei taas kaikki! Tätä keskustelua on kiva lukea, koska meitä on sekä niin monenikäisiä että moninkertaisia (siis esikko, pikkukakkonen, kolmas tm) äitejä - antaa jotenkin oikein tervetullutta perspektiiviä tähän odottamiseen.

Voi että odotan, että pääsisimme itsekin joko katselemaan tai kuuntelemaan tulokasta. Toistaiseksi neuvolakäynnit ovat olleet pelkkää puhetta, bonuksena tietenkin ekan kerran veri- ja pissakokeet... Pääsinpä kiilaksi vielä MRSA-labratesteihinkin, kun vuonna 2000 vietin kolme päivää sairaalassa sappikivien tähystysleikkauksessa. Mälsää. No, lienee hyvä vain että tutkivat - soittoja ei ole perään kuulunut, joten kai kaikki on mallillaan, ainakin toistaiseksi. Muttamutta: TAHTOO nähdä ja kuulla pikkuisesta elonmerkkejä... Kärsivällisyys ei ole koskaan kuulunut voimakkaimpiin hyveisiini, joten tuo 12.5. ultra tuntuu olevan niin auttamattoman kaukana [:-]

Odotanpa jopa masunkin kasvamista, ihan siitäkin syystä, että selviäisi minkälaisena "se" päättää pullahtaa: ylhäällä vai alhaalla, edessä vai selkärangassa, pallona vai tyynynä, nyt hetikohta vai sittenjoskus... Olin tänään nimittäin etsimässä morsiuspukua, kun mies uhkaa viedä minut vihille (nojoo, en nyt ihan hirveästi ole kirkuen ja potkien hanttiin laittanut [:D]) raskausviikolla 20. Jep, olen toki hirmuisen onnellinen, mutta myös sen verran naisellinen, että mieluummin olisin sekä nätti että onnellinen hääpäivänäni [;)] Onko muilla kokemuksia naimisiinmenosta raskaana ja sopivan mekon löytämisestä? Kun kolttu pitäisi kai löytää tai tilata nyt piakkoin, mutta häät ovat vasta 10 (raskaus)viikon päästä, joten en yhtään tiedä, miltä silloin sitten näyttää.

Kaikkiaan pikkuvikoja, mutta saa sitä näitäkin pohtiessa aikansa kulumaan ultraa odotellessa.

Niin ja lilypietä yrittämällä...

 
Heissan taas kaikille! [:)]
Itsellänikin oli alku hämmennystä ennenkuin tein raskaustestin, koska olin leikkauksessa ja se tehtiin alaselkä puudutuksella, jonka lisäksi yritettiin nukuttaa, mutta en nukkunut vaikka kuulemma vähemmästä määrästä on iso mieskin nukahtanut!
Tsemppiä sinulle meema ja toivottavasti kaikki on hyvin.
 
Vappuna tekisi mieli piknikille, koska en ole aikaisemmin ollut. Ystäviä ja hyvää ruokaa (intohimo)! [:)] Tosin suunnittelu jää aina viime tippaan, mutta munkkeja aion leipoa ja odotan jo sitä tuoksua, nam. Mutta sen verran kuitenkin vappumielellä myös lapseni ( jo teini-iässä) että ilmapallon haluavat aina siis kunnon foliopallon.
Skumppa ystävien kesken tosin huono ajatus koska en ole vielä kenellekään kertonut uutisia ja vähän aikaa vielä haluan odotella.
 
Muuten on olotila pysytellyt samana eli rinnat aristaa ja masussa vihlontaa, joka merkkinä koko ajan siitä, että olen raskaana. Masu ei ole kasvanut ja paino pysytellyt samana. Aika pian ajattelin ostaa äitiys(alus)housut tai sellaiset jotka tukevat vatsaa, kun olen alaselän loukannut kun poikani oli pieni ja nostin hänet keinusta.
 
Ai niin, omalla kohdalla sydänäänet on aina kuulunut jo eka neuvola käynnillä ja niin myös tälläkin kertaa 9:llä viikolla. [:)]
 
Ai niin ja ne levottomat jalat on yksi inhotus, kun pitäisi yrittää taas päästä unten maille! [:@]
 
Huomenet! meema kyllä kaikki varmasti menee hyvin - ja tosiaan toivotaan että olet rokon jo sairastanut, sitten ei ainakaan tarvitse enempää asiaa miettiä.

Joo meillä on tosiaan "onni" viettää vappu juuri näiden tiettyjen kavereiden kanssa, jotka raskaudesta tietävät. Muiden kanssa ei kyllä olisi onnistunut, ei ole nimittäin kovinkaan "normaalia", että kieltäydyn kuohuviinistä (lempijuomastani![:)]). Kiinnihän sitä olisi heti jääty! Ja ei ajateltu vielä muille kertoa (molempien vanhemmat siis myös tietävät) ennen 8.5. olevaa ultraa. Eikä silloinkaan mitään soittorinkiä järjestetä, vaan kerrotaan pikkuhiljaa esim. tavatessa... Mites teillä muilla olikaan tän hetkinen tilanne, oletteko jo monelle raskaudestanne kertoneet?
 
Huomenta!:)
 
Eilen oli raskas päivä, päivällä neuvola, jossa tehtiin kaikki perusjutut, ja sitten salkkareitten aikaan tunsin kun jotain alkoi valua, ja vertahan se oli, ja siitä hetken päästä putosi iso hyytymä, ja sitten toinen.Pelästyin tietysti, ja niin matka vei päivystysasemalle..Kohdunsuu kuulemma oli päivystäjän mielestä n.1cm auki, ja veri tummaa eli keskenmeno.Sain lähetteen synnärille, ja kokoajan ajattelin, että se otettiin sitten pois, koska olen miettinyt asiaa paljon, ja jos joku oli sitten sitä mieltä, että minusta ei olisi tullut sille hyvää äitiä..
Miehen kanssa odoteltiin vuoroa, ja puhuttiin kaikesta.Ja siitä miten pahalta tuntuu..No minun vuoro tuli.Ultrassa näkyi, kun näkyikin pieni ihmisenalku, kysyin, että onko toi sydän, ja siellähän se sykki ja jalat heiluivat.Mua nauratti niin paljon etten meinannu pysyä penkissä, olin aiemmin ollut niin pettynyt ja vihainen, ja nyt se siellä sitten näkyi.Vuoto ei tullut vauvasta eikä istukasta, vaan ilmeisesti siitä että mulla on jakautunut kohtu, ja vasemmalle oli kertynyt verta ja tämä vauva on oikealla..Veri siis alkoi tyhjenemään toiselta puolen..Ihan tismalleen kävi samoin edellisessä raskaudessa, vuoto alkoi, mutta silloin se johtui istukasta, kuolemantuomio annettiin, niin vaan pikku-ukkoni syntyi, monien taistojen jälkeen.En voi uskoa että näin käy, epätodellista kun on ja tuntuu siltä.lääkäri tietysti sanoi nytkin että ei hän mitään lupaa mutta, nyt näyttää hyvältä, kun sydän lyö vahvasti ja mitään vaurioita ei näy..Nyt sitten vuodelepoa taas, ja miten vaikeaa se nyt onkaan kun on toinen hoidettava..Mutta olen helpottunut ja onnellinen, sillä pelkäsin pahinta.Ja jos ja kun tämä raskaus päättyy onnellisesti, tiedän että tämä lapsi on tarkoitettu minulle.Mutta mikä nyt tärkeintä, olen edelleen raskaana, ja aion nuttia jokaisesta uudesta tulevasta päivästä.
 
palaan taas, kunhan tokenen tästä!
 
Höppä82 ja mato 9+5
 
TErvehdys kaikille

Hömppä82: hienoa että kaikki on kunnossa. Kun luin tätä sun tekstiä, olin ihan kananlihalla, jotenkin kosketti. Mietin itse melkein joka hetki (ennen kun menin ekaan ultraan) onko siellä ketään ja muita huonoja ajatuksia. Nyt vain otat iisisti etkä saa rasittua liikaa. Tsemppiä sulle :-)

Kaikille muillekin mammoille, mukavaa ja aurinkoista päivää :-). Tällä hetkellä ei ole muuta sanottavaa...
 
Huh, Hömppä82, ehdin jo pelästyä tota sun juttua lukiessa. Onneksi kaikki hyvin!! [:)]
 
Tosta kertomisesta, heti ku 12 viikkoa tuli täyteen, olen alkanut kertoilla. Olen niin onnellinen ja haluan kuuluttaa kaikille...[:D]
Melkein kaikki tietää jo. Ihanaa kun voi jakaa tämän ihanan asian.
 
Heips!

Tosta kertomisesta niin mulla oli maanantaina ultra ja sen jälkeen kerrottiin heti malttamattomina molempien lähimmille sukulaisille (vanhemmat, isovanhemmat, tädit jnejne) ja eilen kerroin parhaalle ystävälleni. Muut kaverit / työkaverit eivät vielä tiedä ja ajateltiin, että puhutaan asiasta yleisesti vasta sen 12 viikon jälkeen. Sitä keskenmenoakaan ei ultran jälkeen enää niin pelkää, vaikka tottakai se pelko varmasti tuolla piilee koko raskausajan.

Onko teillä ollut minkälaisia reaktioita kertomisen jälkeen? Meillä miehen puolelta koko suku alkoi hössöttämään; kova kysely ja neuvominen alkoi ja hänen äitinsä sanoi heti alkavansa virkkaamaan lapasia ja pipoa tulevaa talvea varten [:D] Omat vanhempani olivat aika hiljaisia, vaikka luulin oman äitini alkavan itkemään heti. Isäni on aina ollutkin aika hiljainen niin reaktio oli tuttu. Äidilläni kesti se vuorokausi kun alkoi hössötys, nyt kuulemma äiti odottaa jo tyttölasta ja isä poikaa [:D] Kaverini taas meni jonkinlaiseen shokkiin, nauroi vaan ja tuumasi, että ei olisi ihan heti uskonut. En ollutkaan kertonut missään vaiheessa haluavani lasta, vaikka on siis ollut jo vuosia toivottu. Nyt kaverinikin suunnittelee jo lahjojen ostamista vauvalle.

Toivottavasti pääsette kaikki pian sinne ultraan ja näette kuinka siellä sydän lyö ja mikä kamala vauhti kaverilla on päällä! Se varmasti rauhoittaa jokaisen mieltä. Hyvää vappua kaikille!
 
Wappuja marrasmammoille...
 
Ehtisin jo rustaamaan hirveän pitkän stoorin, mutta se katosi jonnekkin bittiavaruuteen, voi kiukku.
 
Minäkin olen uutisen jo kertonut vanhemmilleni tällä viikolla. Äiti "sekosi" yllättävän vähän ja isä pyöritteli silmiä päässään ja tapojensa mukaan otti hyvin rauhallisesti. Äiti tosiaankin laittoi nostokiellon heti minulle ja tarjoutui mattomme pesemää kesällä...oivoivoi Vaunuja oli jo lähdössä kovasti ostamaan ja kuulemma sellainen lampaantalja on sitten ehdottomasti hankittava...juujuu
 
Muistin ostaa patterin eilen siihen kotidoppleriin ja sieltähän ne sydänäänet löytyivät. Välillä kuului aina futum eli taisi tyypillä olla tsembalot taas päällänsä.
 
Maanantaina ajattelin töissä kertoa ja leipoa jotain namskua työkavereille. Toviottavasti kaupasta löytyy jotain vauva-aiheisia koristeita leipomusten päälle.
 
Sisaruksille pitäisi myös ilmoitella jollei äiti ehdin sitä tehdä ennen minua...no josko tästä saisi aikaiseksi tarttua puhelimeen vapunaikana. Huomattavasti paljon helpompi olo on nyt kun ei tartte enää salailla...
 
Miehen isä oli sitten jo arvannut ja ilmoittanut, että hän tiesi jo asiasta. Oli katsellut kuulemma vatsaani, kun oli kahvilla meillä. Epäilyksistään oli kertonut myös miehen äidille, joka oli todennut ettei kai sentään. Eli kyllä se vatsanseutu sitten jo pyöristynyt taitaa olla, kun ulkopuolisetkin sen jo havaitsevat.
 
 
 
Hyvää vappua kaikille tuleville marrasmammoille! Mä lähdenkin tästä just oman äippäni luo, katsotaan huomaako hän mitään. :D Omasta mielestäni mulla on jo ihan pömppis, jännä nähdä onko äitee samaa mieltä...;)
 
Hömppä82 onneksi selvisit säikähdyksellä! Ihanaa että kaikki oli hyvin.
 
Moi taas piitkästä aikaa. Aika tosiaan matelee. Eka ultra olis 5.5 ja jos sitte uskaltais kaikille lopuillekki sukulaisille ja kavereille ilmoittaa tulokkaasta (sikäli mikäli kaikki on ok).

MIWIlle haluaisin omasta kokemuksesta naimisiin menosta sanoa, et kyllä se puku löytyy. Ite menin naimisiin ekaa oottaessa kun raskaus oli noin puolivälissä. Maha kyllä pömpötti nätisti nyt kun kuvistaki näkee. Puku mulla oli ylhäältä istuva ja rupes sitte rintojen alapuolelta nätisti levenemään. Vuokraamosta löysin päivä ennen vihkimistä, joten vähä kiirushan siinä tietty tuli tehdä tarvittavat korjaus toimenpiteet istuvuuden osalta. Mutta kaikki meni loistavasti ja kannoin masun ylpeesti mukana[:)].

Mistä muuten niitä dopplereita löytyy ja mihin hintaan? Se kyllä rauhottais ittee suuresti kun sais kuulla, et mahassa vielä on elämää. Varsinki nyt kun ei vielä niitä kaivattuja potkujakaan tunnu. Neuvolatki on niin pirun harvakseltaan. Huomenna tulee 11viikkoa täyteen ja maha tuntuu jo melko isolta (joko kaksoset tai maha venähtää aiempien raskauksien myötä helpommin. Toivottavasti jälkimmäinen vaihtoehto). Housuja pitää nyt kuitenki alkaa investoimaan isompaan suuntaan.

Pyöreätä Wappua kaikille!!
 
Moi kaikki! Hömppä82, ihanaa, että selvisit säikähdyksellä, vaikkei sekään mukavaa ollut. Tunteet tuppaamaan olemaan niin pinnassa muutenkin, että lisää dramatiikkaa ei niin kaipaisi. Hienoa, että kaikki on hyvin!

Mitä kertomiseen tulee, sisarukseni ovat tietäneet jo jonkin aikaa. Heiltä minun on yleensäkään hankala pitää salaisuuksia ja varsinkin siskon kanssa asioiden puiminen on minulle kovin tärkeää. Sen sijaan vanhemmillemme olemme kertoneet tässä varsin tipoittain. Miehen isä joutui sairaalaan ja mies hätäpäissään sitten kertoi uutiset, jotta mukaan hospitaaliin lähtisi myös muuta ajateltavaa. Ihan hyvä ratkaisu sinänsä, vaikka tapahtuikin aika paljon ennen kuin olimme alustavasti suunnitelleet. Kun miehen isä sitten onneksi toipuikin odotettua nopeammin, olimme hetken hiukan omituisissa tunnelmissa - jotenkin sen kertomisen motiivi ("ettei vain jäisi kuulematta kokonaan...") hiukan sävytti itse uutista. Varsinkin miehen äidille, joka loukkaantui myös siitä, että hänelle ei asiaa ensimmäisenä kerrottu.

No, omista vanhemmistani isä meni sanattomaksi. Puhelimessa kuulosti siltä, että nieleskeli kyyneliä, mutta kovin miesmäiseen tapaan sitten tokeni ja alkoi kysellä käytännön asioita. Hetken kuluttua vaimonsa (nro3) soitti perään riemusta kiljuen ja ilmaisi sitten tunteita isänkin edestä.

Äidille kerroin eilen puhelimessa ja molemmat aloimme sitten itkeä. Äiti on toivonut lastenlasta ainakin 17 vuotta (siitä asti kun täytin 18v) ja nyt sitten vihdoin saa moisen. On tulossa tänään käymään muutaman sadan kilometrin päästä, joten ainakin valmistaudun syömään kaikenlaista - hänen tapansa reagoida kaikkeen kun on laittaa ruokaa ja syöttää sitä. Voin vain kuvitella minkälaiseen potenssiin ruokintaviettinsä yltääkään, kun kerran minua syöttäessään saa ajatella syöttävänsä kahta otusta!

Auto pörrää juuri pihaan, eli siinä maha missä painitaan... Palataan!
 
Hauskaa vappua tuleville mammoille ja masu-asukeille! [:D]
 
Hömppä82:n tarina riipaisi kyllä mahan pohjasta asti, mutta onneksi oli kaikki hyvin! [:)]
 
Juuri äsken taisi se masu-asukki ilmoitella masussa itsestään ekan kerran, jee!
 
Tänään aion kertoa uutisen sitten kuitenkin joillekin ystäville ja siskolle. Ystäväni jo ehti arvatakin asian. Katsotaan miten muut reagoivat.
Vielä pitäisi ehtiä kauppaan, keskelle hirveää ruuhkaa.[&:]
 
Kaikille oikein aurinkoista päivänjatkoa! [:D]
 
Voi mua yksinkertaisuutta. Tuoltahan se tietenki löyty Googlettamalla, siis se doppler ja tiedot siitä [;)]. Nyt pitäs vaan jotenki löytää semmonen käytettynä...
 
Hei!
Itsekin ihmettelin tuota Doppleria??? Mutta Pipe huutonetistä voi huutaa 45€ + 6,70€ postikulut uuden dopplerin, jos sinua kiinnostaa.

Tuli kauppamatkalla mieleen, että kun ensimmäisen potkun tunsin, että siellä se höyhensarjalainen yrittää itsestään ilmoitella! [:D]
Huomenna avaamaan grillikautta siskon luo ja syömään sen munkit ja lauantaina tekemään itse munkkeja! [:D] Saa nähdä miten sisko reagoi uutiseen???
 
Vappuja vaan kaikille!

Eilinen ilta menikin grillatessa ja syödessä [:D], ja tänään sitten mennäänkin miehen siskon luokse syömään munkkeja, nams.

Tuosta kertomisesta, molempien vanhemmat ja sisasrukset tietää, ja mun paras kaveri miehensä kanssa. Kaikki ottivat asian vastaan ihan ok.Anoppi kyllä sanoi heti, että hän ostaa sitten teille autoon sen istuimen... Anoppi ja miehen sisko ovat vissiinkin vähän keskenään hössötäneet, eivät "uskalla" mun aikana hössötellä, koska tietävät, että mulla palaa vaan hermot. Samoten oma äiti on ihan onnessaan, mutta sekään ei "uskalla" sitä hirveesti mulle näyttää... Mä tykkään itse enemmän elää näin. Oon aina ollut vähän semmoinen, että kerron sitten (tai kysyn neuvoja), jos on jotain kerrotavaa/kysyttävää... Minähän olisin halunnut salata raskauden sukulaisilta niin pitkään kuin mahdollista, mutta mies ei, joten ajattelin, et kerrotaan sitten niille läheisille, mutta kyllä jokaiselle sanoin, että olette sitten hiljaa ja pidätte asian oma tietonanne.
Työnantajalle ei tarvitse miettiä kertomista, itsensä "pomo" kun on [:D]

jozz, mukavaa, että täällä on muitakin "hevoshulluja"[:)]

Taidampa lähteä koiruuden kanssa lenkille ja jos sitten vaikka aloittais haravoinnin, edellyttäen, että löydän haravan jostain...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top