Marraskuun mietteet.

Täällä sairaala elämä jatkuu, mutta aika tasaista on nyt viime päivät ollu onneksi. Tyttö kävi mummon ja ukin kanssa tässä. Olivat kolmena päivänä tässä kyläilemässä muutamia tunteja, ja eilen sit lähtivät ajamaan takaisin.. Tosi reippaasti tyttö touhusi tässä ollessaan ja innoissaan tuli aina sängyn kyytiin kun minua siirrettiin sängyllä tuohon aulaan ja takaisin.. :) Tosi kiva oli kyl pääsivät muutaman päivän tässä olemaan. Piristi kummasti!

Mies oli nyt järkänny meidän lisäsiiven niin, että siellä on nyt koko meidän perheen nukkumapaikat ym. kamppeet. Meillä kun remppa yläkerrassa vielä pahasti kesken, niin ei päästäkään sinne nyt muuttamaan vasta kuin ensi kesänä (koska katon korotuksia ei viitsi alkaa talvipakkasilla tekemään, ettei mene lämmöt hukkaan). Asutaan nyt sit koko perhe lisäsiivessä. Ollaan siis asuttu siellä tähänkin asti, mutta nyt sinne piti saada vielä mahtumaan Piiperön pinnis, hoitotaso ym. kamat. Aikamoista palapelin kasaamista se oli, et sinne sai kaikki kamppeet järkättyä ees suht fiksusti, mutta nyt ne siel on. Esikko nukkuu "takaosassa", missä on nukkunut tähänkin asti, mut sit Piiperölle tehtiin tila meidän makkariin, jotta ois helppo sit yöimetykset ym. herätykset hoitaa. Vielä pitäis Piiperön vaatteet mahduttaa jonnekin ja kestot myös.. Jos nyt pääsisin joskus kotiutumaan täältä, niin puuhaa kyllä riittäis tollaisissa hommissa.. :O 
 
Riida, jospa sä pääsisit edes pikkuiselle kotilomalle jossain vaiheessa niin saisit itsekin laiteltua pikkuisen vaatteita ja vaippoja niinkuin haluat. :) Toivotaan parasta!

Mulla siintää vaan päivämäärä 1.12 että voin antaa itselleni luvan laittaa pikkuisen sängyn ja lipaston valmiiksi meidän makkariin. Huomenna lähdetään sinne Ikeaan josta olis tarkotus ostaa esikoiselle ainakin pinnasänky ja meidän makkariin se vaatekaappi, sit kai sitä voi pikkuhiljaa rueta esikoista opettamaan lasten sänkyyn. On meillä sit matkasänky esikoiselle öitä varten, ei uskalla vielä noin pientä nukuttaa lastensängyssä, tiedä vaikka tippuu. :/ Mut ainakin päiväunet olisi tarkotus nukuttaa siinä näin aluksi. :)

Miehelle on tullu joku ihmeen siivousvimma. Se kun ei pääse lenkille nyt kun pimeetä on jo kun se tulee töistä, sen pitää kotona tehdä jotain. Ja ONNEKSI on keksinyt siivoamisen. :) Itselle tulee välilllä aina ihan avuton olo kun päivät olen kuitenkin kotona niin en saa joskus mitään aikaiseksi ja mies sit illalla siivoo ja pitää kodin siistinä. Sanoinkin sille että toivottavasti toi into ei lopu lyhyeen :D Meillä kun minä oon aina siivonnu enkä oo ees vaatinu miestä siivoomaan, nyt se teki sen ihan oma-aloitteisesti.
 
Kirpeetä pakkasaamua !!

Ihanaa kun joulu ja talvi lähestyy :)

Meillä alkaa viiminen stressiviikko tuon istukan kanssa, viikon päästä äippäpolilla aika ja saadaan tietää olisko nyt sitten noussut tarpeeksi. Mä en millään tahtoisi keisarinleikkaukseen mutta koitan pitää mielen sillekin avoimena.. Oon touhunu viime viikon, ehkä vähän liikaakin, jotta sais ajatukset pysymään muualla kun istukan paikassa, pientä kun ei saisi stressillä kiusata. Tää viikko menee silittäessä ja uunia pestessä, tulee tosi sileetä pyykkiä ja uutuutta kiiltävä uuni :D

Viikkoja nyt 33+1, enää ei ole kovin pitkä matka siihen, mitä tässä kaikkein eniten on odottanut. Yli kaksi vuotta tätä pientä salaa toivottiin ja nyt on unelma toteutumassa, noin kun sen laittaa niin sama se kuinka hän tulee, kunhan pääsee turvallisesti mein luokse <3

Hymyntäyteistä viikkoa kaikille!! :)
 
mä sain varattua perjantaina tutustumisajan synnärille. meni niinkin kauas (ja lähelle) kuin 29.12, mikä tuntuu vähän tyhmältä, kun ajattelee, että siitä on laskettuun aikaan vain kaksi viikkoa! onneksi tajusin kysyä, mihin voin perua ajan, jos tulee jotain (esim. se synnytys). kyllähän ne kysyi puhelimessa lasketun ajan jne., mutta ajat menee kuulemma noin kauas. nyt sit tutut kyselee jo, että halutaanko me perhehuone ja mitä kivunlievitystä pitäis ottaa. vähän avuton olo, kun en oo vielä miettiny niin pitkälle mitään, mä stressaan sitten lähempänä ajankohtaa, niinkuin aina ennenkin. heräsin just tässä, että sitähän pitäisi pakata se synnärikassi, kun tuo joulukuu lähestyy ja kaikki menee epävarmemmaksi. en oo vain voinu vielä mitään pakata, kun ne vauvanvaatteetkin on pesemättä ja lajittelematta eikä juuri mitään olennaista ole vielä hankittuna. sain sovittua miehen veljen vaimon kanssa, että menen sinne joulukuussa katselemaan vauvatavaroita, kunhan he palaavat Sveitsistä hieman ennen joulua. meidän vaunutkin on vielä siellä, pestyinä ja valmiina käyttöön.

mä oon keskittyny selviämään päivästä toiseen ja siihen, että meidän pieni selviää päivästä toiseen, etten ole miettinyt edes synnytystä enkä aikaa synnytyksen jälkeen. mä en vaan jotenkaan osaa kuvitella mitään sinne asti ja mulla on pakonomainen tarve miettiä myös worst case scenario ihan siltä varalta, että käy jotain. ihan niinku miettimällä pahempiakin asioita voisi jotenkin suojella itseään
 
Meillä varattuna nyt tuo synnärin tutustumiskäynti perjantaille. Jostain syystä mua jännittää se aivan kamalasti, mistä lie johtuu :) Ensi tiistaita ei jaksaisi odottaa, että saadaan tietää onko normaali alatiesynnytys mahdollinen vai johtaako eteisistukka meidät vuoden vaihteessa suunniteltuun sektioon.

Tää viikko on ollu aika tunteiden myllerrystä, kaikki itkettää ja raskaana olo ottaa aivoon koko ajan, kunpa sais nukkua kolme viikkoa putkeen niin pieni vois jo turvallisesti tulla. Jostain syystä on tullut semmonen olo ettei jaksa oikeen nähä ketään, kuulla niitä satoja kertoja kuultuja kommentteja ISOSTA masusta jne. Oiskohan tää kaikki sitä että edes yhtä kokonaista tuntia ei saa putkeen nukuttua. Noh, pikkusukkia hypistelemällä muistuttaa aina itseään siitä mitä tää kaikki poikii niin nousee väkisinkin hymy :)

Tsemppiä mamat!!
 
mulla oli eilen hormonit ilmeisesti lomalla, kun kilahdin vain kerran koko päivänä ja silloinkin huusin koiralle. toisaalta saattoi olla sekin syynä, että mies meni bänditreeneihin ja poika kaverinsa kans pihalle eikä mun tarvinnu lenkittää koiraa, kun sekin oli hoidettu puolesta. sain siis vain istua <3 YKSIN <3 sohvalla neulomassa ja tuijottamassa telkkaria ilman, että joku huutaa mulle jotaki :)

mä en oo tapaillu kavereita ollenkaan nyt näinä kuukausina, en ois jaksanutkaan eikä pää ois kestäny ollenkaan, jos ois pitäny jutella jotain epäolennaista. ainoat keiden kanssa oon hengannu, ovat olleet työkaverit ja jumppakaverit. töitä ois jäljellä enää 7 päivää eli tää ja ensi viikko, sit voin jäädä huoletta elpymään kotiin. asennekin työhommia kohtaan alkaa olla melko EVVK. onneksi oon saanut useimpina öinä nukuttua semmoisia 3-5 tunnin pätkiä ja huonounisimpina öinä oon vain vaihtanut asennosta toiseen kesken unien.oon kovasti yrittäny vältellä sokeria, koska oon huomannut, että vauva on sitä aktiivisempi riehumaan, mitä enemmän oon syönyt makeita juttuja.

mulla on kummalliset unet palanneet eikä yksikään niistä oo kyl liittyny synnytykseen. yleensä näen unta ajasta ennen/jälkeen raskauden ja vasta viime yönä olin oikeasti unessa raskaana. tunteet on täälläki herkällä ja taas muistellaan mun ja mieheni kahden vuoden takaista kriisiä tippa linssissä. mies on ainoa, joka mulle sanoo jotai isosta masusta, mulla on vain tukala olo ja kaikkinainen oleminen on välillä tosi hankalaa.

tsemppiä täältäkin ja jaksamisia kaikille, jotka vielä lusii töissä :)
 
Josko jotain kirjottelis viikonloppuna tuli sit vietettyä miehen kanssa yksi yö häämatkaa:) En toki tiedä jääkö häämatka tuohon vai mennäänö johonki vielä ens kesänä mut kauaksi aikaa en kyl malta muksuja jättää et varmaan tehdään reissua niiden kans sit tai mennään kaksin jonnekki lyhyelle reissulle. Mut kuitenki loma meni kaikinpuolin hyvin lähinnä viihdyttiin vaan huoneessa, kun siellä oli kaikki tarvittava eli poreamme ja sauna;)

Eilen sit olin neuvolassa ja kaikki ok ja tänään jo tulikin postissa kutsu äippäpolille aika sinne olis sit 19.12. Jotenki varmaan tulee aika paljo ny ajateltua tätä raskautta eteenpäin siihen asti josko siellä jotain selviää. Toiveena olis et jos ei itellään lähde tulemaan tehtäis lasketun ajan tienoilla sectio,mut saapi nähdä nyt sit kuinka mua kuunnellaan ja saanko sit sen suuni auki sielä.

Vähä kiva kun jotku pääsee tutustumaan sairaalaan meillä ei sitä mahdollisuutta ollut mutta olis kyl ollut tosi kiva:)

Täällä alkaa kans olo olla aika tukala välillä.Neukkutäti meinas et olis aika alhaalla jo vauva ja niin mustaki tuntuu et maha laskenu mut silti kyl sit välillä istues tuntuu painavan ylös et tiedä sit onko iso vauva vai mistä johtuu. Mut kyllä nyt alkaa olla jo aika odottava fiilis et tulis jo tammikuu ja sais vaavin syliin:)

Mut jaksamisia kaikille mammoille!Ei enää KOVIN pitkä:)
 
Täällä aineskin miehellä on kovasti kestämistä.. :D oon oikee hormonihirviö. aamulla kun herään oon äkäinen ja illalla viiden pintaan alkaa väsyttää ja hermo kiristyä joten aika tarkkaan saa miettiä mitä miulle tulee sanomaan.. ainut aika päivästä koska en äkästy on puolenpäivän pintaan mutta sitten heti kun väsymys iskee nii hermotkin menee ihan pienistä asioista ja nipotan kaikesta. olen yrittänyt tätä välttää mutta aina ei onnistu ihan niinku pitäis :s harmittaa toisen puolesta mutta toivottavasti tasaantuu jossakii vaiheessa. ja kyllä tuo ukkokin tietäää että ei ikuisuuksia jatku ja on niitäkin päiviä kun en niin pienestä hermostu.
 
Välihuomio tähän, että olkaahan mammat oikeesti onnellisia siitä että saatte sentään olla KOTONA! Vaikka vaivaa on, niin saatte olla kotona omassa rauhassa ja tehdä kotiaskareita.. Elää! Nyt kun itse on kohta 6 viikkoa viettäny sairaalassa maaten, niin alkaa oikeasti arvostamaan sitä, että saisi vain olla kotona perheen kanssa! 

Peikko-12: Siullakin on siis etinen istukka? Onnekas oot kun se ei oo vuotoa kuitenkaan aiheuttanu! Toivotaan että olisi nyt tosiaan tarpeeksi noussut. Miun istukka ei oo etinen enää, ei ees marginaalinen, vaan reilusti noussut ylös ja silti vuotaa muutaman päivän välein.. Epäilivät tosin nyt, että ois joku kalvo mikä tota vuotoa aiheuttaa.. Ahistaa.. Alakautta synnytys on kyl mahdollinen, jos vaan ei jouduta hätäsektioon ton vuodon takia. Loppuviikoilla vissiin on isompi riski siihen että vuoto runsastuu reilusti, joten päivä kerrallaan..


Mitäköhän tänne muuta.. Toisina päivinä tää makaaminen sairaalassa ahistaa enempi ja toisina vähän vähempi. Ei tätä vaan osaa kuvitella jos tähän ei ois joutunu.. En ikinä uskonu, et raskaus vois olla tällaistakin.. Hoitajat täällä on kyl mukavia ja tsemppaavat meitä mammoja kovasti jakselemaan.. :) Jokainen takapakki eli runsaampi vuoto ahistaa ja sit taas kun menee tasaisemmin niin jaksaa hiukan paremmin, kunnes tulee taas se seuraava vuoto ja ahistus.. 

Jos sit koittaisin kirjoittaa positiivisempaakin. Oon sentään saanu joulujuttuja täältäkin käsin hoidettua. Onneksi on netti! :) Tytölle on kankainen joulukalenteri jo kotona, ja talvihaalarin tilasin huutonetistä. Joulukalenteriin mies kävi tänään ostamassa yllätykset. Mie suunnittelin sille listan et mitä ostaa ja mitä sit mikäkin päivä lokeroon laitetaan. :) Joululahja hankinnat on jo tosi hyvällä mallilla myös. Ihana ois päästä kotiinkin joulua laittamaan, mut yhtään en tiedä onko se mahdollista.. Jos nyt ensi viikolla pääsisi edes lähemmäs kotia, niin jos vaikka hetkeksi pääsisin kotiin joskus käymään.. Ainakin sit ensi viikolla taas pystyis tuttuja ja perhettä näkemään useammin kun oisin lähempänä.. Mut kuhan nyt taas päästään sinne asti edes.. :O
 
Voih... tuntuu omat vaivat kovin vähäisiltä verrattuna Riidan koettelemuksiin. Koita jaksaa tyttö ja toivotaan että pääsisit pian kotiin.

Täällä myös jonkin sortin kisaväsymystä havaittavissa. Työt ei oikeen kiinnosta mutta tosiaan ensi viikko vielä ja sitten mammalomailemaan. Hirvittävä väsymys muutenkin (onkohan raudasta puute), nukahdin eilenkin kahdeksan jälkeen sohvalle.

Mä jännitän ystävieni tulevia synnytyksiä! Toisella on LA 1.12. ja toisella 9.12. Eli vauvoja on aika pian tiedossa vaikka ei vielä se oma.

Tää loppuaika on vähän rasittavaa odottamista mutta kyllä se kannattaa.
 
Moi!

Pitäsköhän sitä pitkästä aikaa kirjotella tännekin kuulumisia.

Ajattelin muutes copy-pasteta wordiin omat kirjoittamani osiot ja liittää siihen raskauskalenterin väliin printit, kun päätin, että annan sit sen kirjan tälle esikoiselle 18-vuotislahjaksi. Uskon, että paras lahja antaa siinä vaiheessa. Siinä iässä jo ymmärtää suhteellisen hyvin termistöäkin, jos puhuu kaiken maailman aikuisten asioita. Lapselle ei ehkä kannata antaa sellasta lahjaa, voi olla liikaa asiaa pienelle ihmiselle ihmeteltäväksi. :)

Hm.. Täällä tosiaan muutettiin ja muuton aikana keho stressaantu kaikesta pienestäkin huomattavasti helpommin, kun ennen muuttoa tai nyt sen jälkeen. Tulikin levättyä jokunen viikko paremmin ja vältettyä jopa arkipäiväsiä kävelylenkkejä ym. Nyt ei mee enää maha kovaks jos lähtee kävelee - eikä tarvia pysähdellä viiden metrin välein, et voi jo rauhallisesti taas kävellä jopa "normi"lenkin (sen vartin).

Nyt siis rv 31 jo menossa (30+3). Ihan hirveetä vauhtia aika kuluu! Viralliseen mammalomaan enää hieman päälle 4 viikkoa ja laskettuun aikaan jäljellä se 9 vkoa ja 4 päivää. Ei tätä kerkii tajuta kun on jo lasketussa ajassa. :)

Nyt on oikeestaan mukava vaihe menossa, kun on jo kaikenlaista hankittu ja pitäs vaan tehdä - eli siivota/maalata (vesiliukosilla väreillä)/pestä pyykkiä ym. Mut sit se tekemisen alottaminen on aina ollu mulle vaikeeta. Lopulta oon keksiny kaiken maailman "arvonnat" ym. pelit ja leikit, että arvalla vetäsen, minkä kotihomman teen tänä ja tänä päivänä, et säilyy ees jotenkin "jännitys" elämässä :D.. *köyhää*. Mut tällästä kuuluu tänne kotolomailijalle.. eli alustavaa "seinähulluutta" havaittavissa? :D :) No ei sentään..ainakin vielä olen nauttinut tästä "tyhjäntoimittamisesta" hetkellisesti.
 
Marraskuu...pimeän pimeä marraskuu ja odottajan aika on piiiiiitkä.
Tänään oli perhevalmennus, jossa katsottiin dvd synnytyksestä. Siinä nainen ähisi pari kertaa ja lapsi oli ulkona :-) Ei näytetty mitään ällöttävää, vain onnesta mykkyrällä olevia isiä. Mies ei päässyt mukaan tuonne, joten katsotaan tuo dvd sitten yhdessä tänään.

Kävin myös hakemassa lääkäriltä lentolupalapun - itsenäisyyspäiväksi olisi tarkoitus lähteä Lappiin. Olen kyllä vielä töissä sen viikon, mutta ajattelin pitää etäpäiviä - pehemä lasku äippälomaan.

Semmoinen tyhmä juttu tuli hankaloittamaan, että nyt pari päivää on ollut ikävää kipua tuossa kohdun yläreunassa ja nyt lääkäri sitten otti crp:n ja muita verikokeita- kipu on ikävä ja syy on epäselvä, niin pistää miettimään. Lääkäri käski sitten ottaa yhteyttä synnärille jos kipu ei lakkaa - pitää ultrata että siellä on kaikki kohdallaan. Vauva oli vaihtanut puolta- eli aiemmin on aina ollut tuossa vasemmalla puolella, mutta nyt selkeästi oikealla, joten sekin voi olla syy, että kohtu nyt sitten jotenkin venyy siirtyneen pyllyn tieltä. Tai sit syy on joku muu. Seuraillaan.

Työmotivaatio on kadoksissa täälläkin - olen onnistuneesti delegoinut asiani muille ja hoidan vain ihan pakollisia asioita nämä viimeiset viikot. Vielä olis 12 työpäivää jäljellä.

Olo on ketterä kuin norsunpoikasella, joten mielenkiinnolla odottelen noita viimeisiä viikkoja . huh huh.
 
Tuntuu aina tosi pikkumaiselta kun valitan, kun Riidalla on oikeesti rankkaa. Tottahan se on, että pitäis olla onnellinen, kun saa olla kotona, ilman mitään sen suurempia vaivoja tai kremppoja. Tsemppiä Riidalle, aika paskamaista yrittää etänä järjestää joulua, mutta toivotaan että pääsisit vielä kotiin ettei tarvii jäädä synnytykseen asti sairaalalle!

Marraskuun ajalta päivitystä: Maha alkaa olla sen verran iso, ettei paljon huvita töissäkään enää poukkoilla paikasta toiseen. Kotonakin tuntuu että vaikka mitä touhaan tai teen, niin aina tömäytän mahan johonkin oven pieleen tai jääkaapin oveen. Ylävatsalla oikealla puolella on oikeestaan jatkuva lihaskramppi, mut se vissiin selittyy sillä että juniori on terkan mukaan raivotarjonnassa ja nimenomaan oikealla puolella tuntuu selkä. Että en tie onko se sitten kans sitä vaan että kohtu on "venynyt" oikealta puolelta enemmän tai jotain. Terkka ei sanonut oikein juuta ei jaata kun mainitsin asiasta.

Mutta äippäloma alkaa ens viikolla, jee :) Työmotivaatio alakaa täälläkin huidella sitä EVVK luokkaa. Tänäänkin jos joku olis seurannut mun työntekoa, olis yllättänyt mut useamman kerran päivän mittaan Facebookista...
 
Pitäis itsekin jaksaa oikeesti ajatella positiivisesti! Oon kuitenkin vielä kasassa ja Piiperö saa kasvaa masussa ja oon hyvässä hoidossa täällä! Tilanne on nyt kuitenkin jo paljon parempi, kuin silloin rv 25+4 kun jouduin sairaalaan ja ekan kerran alettiin miulle hätäsektiosta puhumaan.. Joten pitäisi muistaa olla onnellinen siitä, että tähän asti on päästy! :) ja nyt vaan jatketaan samaan malliin päivä kerrallaan eteenpäin.. 

Maha alkaa täälläkin olla iso ja harmittaa kun ei ole mahakuvia tullut otettua tästä raskaudesta pitkään aikaan. Esikkoa odottaessa niitä tuli räpsittyä suht säännöllisesti. Pitää varmaan ensi viikolla jos miestä näkis niin pyytää sitä ottamaan sairaalalle kamera mukaan! :D Täälläkin Piiperö viihtyy eniten tossa oikealla puolella mahaa. Selälleen kun hetkeksi käy, niin siihen jää sellainen kunnon muhkura! :P Siltä puolelta saa hyvin sydänäänetkin kuulumaan yleensä, kun siinä tykkää oleskella.. :)

 
Riida; juu etinen istukka joka ei millään taho nousta. Viimeksi lääkäri näytti pientä vihreetä valoa että ois himpun noussu mutta nyt tiistaina selviää sit lopullinen tulos. Nostan kyllä hattua sulle tsempistä ja jaksamisesta kaiken tuon koettelemuksen keskellä!!
 
Mulla oli tänään viimeinen työpäiväemoticon Oon nukkunut viime aikoina niin huonosti joten hyvään saumaan tulee nyt tämä loma. Enää ei tarvitse kellon mukaan elää vaan voi omaan tahtiin sitten nukkua vaikka parin tunnin pätkissä.

Me ollaan käyty tutustumassa synnytyssairaalaan jo 3 kertaa kun 2 kertaa oli synnytysvalmennusta tuolla Haikaranpesässä ja sitten vielä synnytyssuunnittelu siihen päälle. 

Asunnon suhteen alkaa olla hätä kädessä. Haettiin kaupungilta asuntoja, joiden pitäisi valmistua 23.12.2011. Nyt selvisi, että suurin osa niistä mitä haettiin valmistuukin vasta marraskuussa 2012 . Meidän olis kuitenkin tärkeää päästä muuttamaan tästä yksiöstä pois, jos olis kerrankin tuuria mukana asukasvalinnassa . Lisäksi vuokranantaja irtisanoi nykyisen asuntomme, viimeistään 31.5.2012 täytyy muuttaa mutta toivottavasti olis jotain tarjolla jo ennen sitä. Yksityisellä puolella hinnat on niin käsittämättömät etten tiedä kenellä niihin oikeasti on varaa.
 
Huoh.... Mulla alkaa olla energia ihan loppu. En jaksa enää yhtään. Väsyttää,ahdistaa ja ketuttaa. Kaikki paikat sattuu ja en jaksa kiinnostua tosta joulustakaan kun on niin loppu. Toi esikoinen on aikas vaativa ja koko ajan pitäis leikkiä ja touhuta enkä enää pysty. Sais jo tulla vaan ulos tämä vaavi niin helpottais. Miten nää raskaudet voi olla näin erilaisia kun ekaa odottaessa oli ihan loppuun asti energiaa ja nyt ei jaksais edes vessassa käydä.... :(
Toivottavasti joku muukin kypsä näin kuukaus ennen laskettua kuin minä...
 
täällä kans yksi kypsä. enää tällä viikolla ma-to töitä ja jäänkin jo torstaina äitiyslomalle tai teknisesti ottaen olen perjantain palkattomalla, mutta anycase, vapaus koittaa :) oon ollu näiden töiden ja kodinhoidon kans ihan loppu. mies on kotona auttanut kyllä ja hänelle siitä iso kiitos, mutta työthän mun on pitäny hoitaa ihan itse. mulla on töissä nyt enää vain hengailua/lusimista, koska rästitöitä ei enää ole eikä mitään jää kenellekään tehtäväksi. Päädyinkin siis neuvottelemaan esimiehen kans perjantain vapaanapidosta ja päästään siis silloin matkustamaan siskon kans meidän isän luokse.

raskauteen en oo ihan vielä ehtinyt kypsähtää, mutta oon kyl huomannu, että joku idea siinäki on ollut, miksi äitiysloma alkaa hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. mä en oo muutamaan viikkoon jaksanut töissä mitään muuta kuin istua. vauva painaa alakertaa ja pikkuhiljaa kaikki toiminnot, mihin on tähän asti pystyny, alkaa vähetä. yöunet on katkonaisia ja seki vaikuttaa jaksamiseen ja aamuyöllä mun vauva keksi alkaa riehumaan wc-käynnin jälkeen, joten uudelleennukahtaminen ei meinannu millään onnistua. mun piti eilen lopettaa koiran iltalenkillemukaanmeno, koska en pysty enää kävelemään niin pitkää matkaa. aamulenkit yritän vielä tehdä jonkin aikaa, koska ne on helppoja ja voidaan lyllertää omaa tahtia.

selkäkipuja ei juuri ole ollut, mutta suorassa istuminen tuntuu hankalalta (syöminen ja autolla ajaminen aika haastavaa), koska sit saan monoa ylöspäin. kyllä tässä jo oikeasti oottaa, että pääsee jäämään kotiin. ja sit varmaan odotellaan seuraavaksi et vauva syntyis :)
 
Heippa,

täällä alkoi nyt loma, ensin viikon sairaslomalla ja jatkuu ensi viikon äityislomalla :) !

Soitin aamulla neuvolaan, koska yöllä oli ollut niin paljon supistuksia ja vaavi ei liikkunut mielestäni yhtä paljon kuin ennen ja minulla oli todella vaikea ollla.
Sain peruutusajan neuvolalääkärille heti aamulla ja tutki minut ja totesi, että on viisainta nyt jäädä sairaslomalle, koska paikat ovat pehmenneet ja vaavi laskeutunut jo alas... emoticon Ja nyt sitten enää pieniä lenkkejä koiran kanssa.. hui, toivoisin niin, että vaavi jaksaisi mahassa Tammikuuhun saakka!

Positiivista oli, että vaavi loi yöllä kääntynyt pääalaspäin!! Toivotaan nyt, että pysyykin...

Täällä on ihmisillä paljon tapahtunut kaikkea, Riidalle tsemppiä, hengessä on mukana oltu, vaikken ole kerennyt kirjoitella.

Jaksamisia kaikille, kyllä tämä työstä käyt tämä odottaminen...
 
Täälläkin alkaa voimat olee aika loppu. Henkisesti siis.
Fyysisesti kyl jaksais mutta jotenkin ei vaan huvita eikä kiinnosta tehdä mitään.

Flunssankin nyt pukkas koko perheelle joten eipä sitä ihmeitä nyt jaksaisikaan tehdä. Mutta inhottaa kun jää kotonakin kaikki hommat tekemättä ja mies sitten niitä tekee kun joutaa, vaikka mä olen päivät kotona! Jotenkin on vaan kaikki voimat lopussa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top